Kirjoittaja Rane » 01.12.2014 19:24
Minä eksyin Mallorcalla kaveristani kesken kaupunkikierroksen ja jouduin pitkään harhailtuani jonnekin syrjään, sivukujille. Olisin halunnut tilata taksin, joka olisi vienyt minut hotellille. Vajavaisella espanjankielelläni sain selville, ettei siellä mukamas ole taksia, jonka voi tilata soittamalla. Tiedä sitten, onko se totta vai ei. Miten voisi olla? Jotenkin sitten onnistuin löytämään takaisin tutulle tielle, jota pitkin käppäilin hotelliimme, tai hostellihan se oli.
Kaverini läksi espanjalaisten miekkosten mukaan iltaa viettämään. Minunkin olisi pitänyt, koska olin edellisenä iltana luvannut, että lähdemme yhdessä autoajelulle. Ajattelin äitiäni ja mielessäni kuulin hänen sanovan minulle, ettei minun pitäisi lähteä. Hän varoitteli minua.
Nukuin huonosti, kun odotin kaveriani, joka ei ollut saapunut vielä aamullakaan. Mietin huolestuneena, pitäisikö minun ilmoittaa jonnekin, mutta onneksi kaverini puolilta päivin vihdoin palasi, tosin aika huonossa kunnossa.
Jotakin ikävää oli sattunut. Kaverini oli vihainen minulle, etten ollut lähtenyt mukaan enkä ollut tehnyt mitään, vaikka häntä ei näkynyt eikä kuulunut takaisin. Kaipa minun olisi pitänyt mennä poliisiasemalle, mutta enpä usko, että asiaa olisi otettu kovin vakavasti, kun aikaa ei ollut kulunut sen enempää. En saanut selville, mitä yöllä oli tapahtunut. Kaverini oli kuitenkin hermoraunio, joten jouduin antamaan hänelle palan omasta neuroleptistäni, että hän saisi unen päästä kiinni. Siitä minulla oli pitkään huono omatunto, koska omia reseptilääkkeitä ei saa antaa toiselle. Hän oli muuten ihan tervekin. Sanoi kuitenkin jälkeen päin, että aine auttoi. Herättyään oli taas ihan hyväntuulinen.