Kirjoittaja Mirri » 09.11.2014 22:55
Lähes kaikki mielikoruni ovat äidiltä saatuja. Tosin en toistaiseksi käytä niitä, koska vuosien varrella olen työni vuoksi oppinut pois korujen käytöstä - ainoastaan korvakorut ovat työssä olleet kätevä ja käytännöllinen koru.
Korvakorujen lisäksi äidiltä saamiini mielikoruihin kuuluu jokunen sormus sekä ranneketju. Ensimmäisen sormuksen sain rippilahjaksi viisitoistavuotiaana. Siro ja kaunis kultainen rubiinisormus, joka ei ole sopinut sormeeni enää vuosikymmeniin. Rubiinisormuksen kanssa yhteensopivat ovat rubiinilla varustetut kultaiset korvakorut, jotka kauneudestaan huolimatta ovat olleet liian näyttävät työpäivinä käytettäviksi.
Minulla on toinenkin äidiltä saamani rubiinisormus. Se sopii nykyiseen sormeeni hyvin, ja voisin käyttää kunhan vain oppisin taas sormusten käytön. Kaikkein rakkain mielikoruni on äidiltä saamani kultasormus, jossa on kaunis kivi, vaikken tiedä mikä kivi se on. Sormus on teetetty äidin kihla- ja vihkisormuksista, ja se komeili äitini sormessa tietääkseni koko minun lapsuuteni ajan - vuodesta toiseen. Muistan miten aina ihailin sitä, lapsuudestani lähtien; sormus oli - ja on - mielestäni tosi kaunis kuultavansinisine kivineen. Minä olen nykyisin sen sormuksen onnellinen omistaja.
On vielä yksi mielikoru, vaikken sitäkään voi käyttää... Anoppini lahjoitti aikoinaan minulle äidin puoleisen sukunsa perintönä kulkeneen sileän ja paksun kihla-/vihkisormuksen. Nykyisin anoppi on paitsi exä myös kuollut, ja hänen antamallaan sormuksella on minulle korvaamaton tunnearvo. Pidin sitä aikoinaan, mutta suuren sormuksen käyttäminen aiheutti käytännön hankaluuksia niin paljon, etten enää rohjennut panna sitä sormeeni.
Miksi anoppi lahjoitti suvussa kulkeneen sormuksen minulle eikä tyttärelleen, sitä en koskaan saa tietää.
Oikeastaan kolmaskin korvaamattoman arvokas mielikoru on... Sekään ei ole käyttöön sopiva, mutta tunnelatausta siinäkin on hirmuiset määrät. Jerusalemista ostettu kultainen kihlasormus tärkeine kaiverruksineen; tallella on, vaikka tyhjänpanttina... Ikinä en tule käyttämään sormustani, mutta ikinä en myöskään tule luopumaan siitä.