Terapiassa-sarja (1. tuotantokausi)

[Pertti Luukkonen]

Paulin himokas kanta oli jo selvä, mutta hän ei halunnut tunnustaa sitä itselleen moraalisista syistä,
defensiivinen kun on.

[Pertti Luukkonen]

SN:
Lauran kontaktikutsu on mielestäni puhdasta seksuaalista kiihkoa tyyliin ”Nai minua, kiltti nai minua ja kunnolla, vaadin!" Kykeneekö Laura ilmaisemaan itseään miessuhteissaan vain seksuaalisella tasolla?

Minusta Lauran lähestyminen on (kuitenkin) ollut sangen sävyisää eikä suoraan päälle käyvää.

Pertin kommentti olisi kiva kuulla. Mikä näitä epätavallisen innokkaasti päällekäyviä naisia oikein vaivaa?! Vinksahtanut oidipaalinen triadisuhde?

En osaa vastata.

[Sans nom]

Et osaa vastata?! Miksi potilas (nainen) tuntee eroottista kiihkoa miesterapeuttia kohtaan? Mitkä ovat vaihtoehdot?

a) oikeasti rakastunut
b) fiksaauma oidipaalisessa suhteessa vanhempiin
c) muu

Riittääkö alustus vai tarkennanko?

[Pertti Luukkonen]

En osaa vastata kunnolla kohtuullisessa ajassa.

[Sans nom]

Entä kohtuuttomassa? Saat aikaa kuun loppuun. Laitan munakellon hälyttämään.

[Psykopatologia]

Oidipaalinen fiksaatio suhteessa vanhempiin - tulisi pystyä sanomaan, miksi ko. takertuma vaikuttaa niin ja niin etc.

[Sans nom]

Mahtavaa, valun melkein mahlaa...

Ajattelin kai lähinnä sitä, että jos tyttölapsen oidipaaliset valloitustoiveet eivät konkretisoidu (tai komplisoituvat) syystä tai toisesta ja epäonnistuneesta taistelusta jää jäljelle vain narsistinen haava. Miten tärkeää tyttölapsen on saada ihailua ”viehättävänä tyttönä” isältään tai jos isää ei ole niin joltakulta muulta läheiseltä mieheltä? Onko kovin oleellista kehityksen kannalta?

[Psykopatologia]

Kantani on, että tytön kehityksen kannalta on tuntuvan tärkeää saada asianmukaista ihailua isältään.

En kuitenkaan tiedä, kuinka olennaista pettymykset tässä ovat eroottisen transferenssin kannalta suhteessa terapeuttiin. Asiaan ovat vaikuttamassa myös aktuaalisten seksisuhteiden luonne ja mahdollisen problematiikan muu luonne.

[Sans nom]

Minusta Lauran lähestyminen on (kuitenkin) ollut sangen sävyisää eikä suoraan päälle käyvää.

Ei fyysisesti, mutta verbaalisesti. Joka jaksossa, jonka olen katsonut Laura suoltaa samaa jargonia ”nai minua, nai minua" (nota bene ei ”nai minut” tai ”rakasta minua”).

Psykologian tohtori Anja Laurila toteaa MTV3:en Helmi-artikkelissa ”Isä on tyttären suuri rakkaus”, että:

-- – Huono isäsuhde voi viedä rajattomaan seksuaalisuuteen ja hellyyden etsimiseen seksin kautta ilman että varsinaisesti nauttisi siitä. Suhteessa tärkeimmäksi tulee läheisyys ja se että saa vihdoin joltakulta hyväksyntää.

Terapeuttikin on aina vain eräänlainen korvike ja transferenssissa toteutumaton ja/tai läpielämätön rakkaus isää kohtaan muuntuu rakkaudeksi terapeuttia kohtaan. A voilà! Olen ratkaissut ongelman!

http://www.mtv3.fi/helmi/ihmissuhteet/a ... teet-perhe

[Maria]

Psykologian tohtori toteaa toimittajan mukaan teoksessaan myös näin: "– Nämä eväät ovat auttaneet minua elämässä. Myös se on ollut tärkeää, että koin, että isä arvosti minua. Sitä ei kyllä montaa kertaa sanottu, mutta hän paljasti sen silloin tällöin – äiti onnistui salaamaan sen aina.".

Itse koen päin vastoin niin, että äitini kannusti, kun isäni jätti sen tekemättä. Mielestäni kyseisen artikkelin muutamat kohdat muistuttavat stereotypioiden vahvistamista. Aina ei ole samalla tavoin. Onneksi artikkelissa todetaan kuitenkin, että Laurilan näkemys pohjautuu hänen omaan näkemykseensä omasta ikäluokastaan ja että nykyisin äiditkin osaavat kannustaa ja tukea silloin, kun tärkeä tuki isältä jää saamatta.

[minätäällä]

Miten ne kumppanin valinnan kriteerit oikein menivätkään? Muistan, että oli kolme perustetta: joku etsi itsen peilikuvaa, toinen itsen täydentäjää,... kolmatta en muista. Muistaako joku?

Itse väitin terapeutille valinneeni exän koska tämä oli isän vastakohta, hän taas näki tämän samanlaisena kuin isäkin.
Olen aina kai ollut isälle kiistakumppani, ja sisko oli isän suosikki.

[00__00]

Noniin. Ja sitten tämän ja eilisenkin päivän vaikeus: Isä kadonnut tyttären elämästä kokonaan. Miten kummassa tälläinen tytär pystyy tasapainoiseen ja ehjään suhteeseen aikuisena?

[Sans nom]

Hyvä kysymys! Jos tytär ei saa omasta isästä mallia niin sitä etsitään kai sitten muualta, mutta millä seurauksilla?

[Pertti Luukkonen]

Esko on puhuva pää, mutta Paul on puhuva huuli.

[Biancaliina]

Entäs homoseksuaalit lapsineen. Kaksi äitiäkö tai isää, miten vaikuttaa/vaikuttaako "haitallisesti" lapseen?

[Psykopatologia]

Kysymys on vaikea ja "poliittinen", eikä siitä ole kunnollista tietoa.

[Psykopatologia]

SN:
Lauran kontaktikutsu on mielestäni puhdasta seksuaalista kiihkoa tyyliin ”Nai minua, kiltti nai minua ja kunnolla, vaadin!" Kykeneekö Laura ilmaisemaan itseään miessuhteissaan vain seksuaalisella tasolla?

Minusta Lauran lähestyminen on (kuitenkin) ollut sangen sävyisää eikä suoraan päälle käyvää.

Pertin kommentti olisi kiva kuulla. Mikä näitä epätavallisen innokkaasti päällekäyviä naisia oikein vaivaa?! Vinksahtanut oidipaalinen triadisuhde?

En osaa vastata.

Monilla kirjoittajilla on runsaastikin tietoa kliinisestä psykologiasta yms. Ongelmana on välillä ollut esimerkiksi jonkun asian oikea tunnistaminen tai sen mittasuhteiden määrittäminen yms, so. olemassa olevan tiedon oikea arviointi ja soveltaminen yms.

[Sans nom]

Entäs homoseksuaalit lapsineen. Kaksi äitiäkö tai isää, miten vaikuttaa/vaikuttaako "haitallisesti" lapseen?

Vanhemmuus on varmasti haastavaa sillä käsite "perhe" ei ole selviö eikä valmiiksi pureskeltuja ”isän” tai ”äidin” rooleja ole tarjolla, mutta tämä ei ole välttämättä huono asia.

Setan sivuilla aihetta kommentoitiin seuraavasti:

-- Sateenkaariperheissä eletään monenlaista elämää, kuten lapsiperheissä yleensäkin. Vanhemman ominaisuudet kasvattajana ja hoivaajana eivät määräydy hänen homo- tai biseksuaalisuudestaan tai transsukupuolisuudestaan, vaan hänen kokonaispersoonastaan. Sateenkaariperheen vanhemmat voivat olla joustavia, suvaitsevaisia, vanhanaikaisia, suojelevia, tiukkapipoisia, helliä, ankaria, tukevia, urheilullisia, epävarmoja, hassuttelevia... kuten traditionaalisesti sukupuolittuneet heterovanhemmatkin. Lesbo-, homo-, bi- ja transvanhemmat kohtaavat samoja vanhemman iloja ja suruja kuin heterovanhemmatkin.

http://www.seta.fi/fi/setafi49.htm

[Sans nom]

Monilla kirjoittajilla on runsaastikin tietoa kliinisestä psykologiasta yms. Ongelmana on välillä ollut esimerkiksi jonkun asian oikea tunnistaminen tai sen mittasuhteiden määrittäminen yms, so. olemassa olevan tiedon oikea arviointi ja soveltaminen yms.

Niin, keski-ikäinen ja pujopartainen tohtori Fromm sanoisi, että kysymys saattaisi olla hysteerisestä sokeudesta vastakohtana aivosyntyiselle sokeudelle.

[Psykopatologia]

Paul ja Gina. Kahdeksas viikko. (Krusiaalinen jakso!)