Tarvitseeko lievästi masentunut lääkkeitä?

[Kyllästynyt]

Mielestäni masennus tarkoittaa oloa/tilaa jota ihminen itse ei pidä miellyttävänä tai siihen pyri, ja siksi pidänkin kysymystäsi oksymoronina.

[Mirri]

Saako olla masentunut, jos tykkää olla?

Mikä estäisi?
Ei ole ollenkaan pakko viedä itseään hoitoon, jos tykkää masentuneesta olotilastaan. Pakkohoitoon joutumisesta ei ole pelkoa, ja tuskin mikään velvoittaa menemään lääkäriin, jos itse ei halua.

Kysymyksesi on kummallinen ottaen huomioon, ettei taida olla depressiota sairastavia, jotka tykkäisivät sairaudestaan ja viihtyisivät sen kanssa.

[Kuutar]

Saako olla masentunut, jos tykkää olla?

Mikä estäisi?
Ei ole ollenkaan pakko viedä itseään hoitoon, jos tykkää masentuneesta olotilastaan. Pakkohoitoon joutumisesta ei ole pelkoa, ja tuskin mikään velvoittaa menemään lääkäriin, jos itse ei halua.

Kysymyksesi on kummallinen ottaen huomioon, ettei taida olla depressiota sairastavia, jotka tykkäisivät sairaudestaan ja viihtyisivät sen kanssa.

Kysymys olikin siitä, missä menee normaalin alakulon ja varsinaisen lievän masennuksen raja.

[Kuutar]

Mielestäni masennus tarkoittaa oloa/tilaa jota ihminen itse ei pidä miellyttävänä tai siihen pyri, ja siksi pidänkin kysymystäsi oksymoronina.

Eihän ihminen lähtökohtaisesti "pyri" mihinkään tunnetilaan.

[Kyllästynyt]

Saako olla masentunut, jos tykkää olla?

Mikä estäisi?
Ei ole ollenkaan pakko viedä itseään hoitoon, jos tykkää masentuneesta olotilastaan. Pakkohoitoon joutumisesta ei ole pelkoa, ja tuskin mikään velvoittaa menemään lääkäriin, jos itse ei halua.

Kysymyksesi on kummallinen ottaen huomioon, ettei taida olla depressiota sairastavia, jotka tykkäisivät sairaudestaan ja viihtyisivät sen kanssa.

Kysymys olikin siitä, missä menee normaalin alakulon ja varsinaisen lievän masennuksen raja.

Minun on vaikea kuvitella, että joku olisi vapaaehtoisesti ja mielellään alakuloinenkaan.

[Kyllästynyt]

Mielestäni masennus tarkoittaa oloa/tilaa jota ihminen itse ei pidä miellyttävänä tai siihen pyri, ja siksi pidänkin kysymystäsi oksymoronina.

Eihän ihminen lähtökohtaisesti "pyri" mihinkään tunnetilaan.

Minun mielestäni pyrkii.
Liikunnalla ja harrastuksillakin pyritään vaikuttamaan omaan tunnetilaan.

[Kuutar]

Saako olla masentunut, jos tykkää olla?

Mikä estäisi?
Ei ole ollenkaan pakko viedä itseään hoitoon, jos tykkää masentuneesta olotilastaan. Pakkohoitoon joutumisesta ei ole pelkoa, ja tuskin mikään velvoittaa menemään lääkäriin, jos itse ei halua.

Kysymyksesi on kummallinen ottaen huomioon, ettei taida olla depressiota sairastavia, jotka tykkäisivät sairaudestaan ja viihtyisivät sen kanssa.

Kysymys olikin siitä, missä menee normaalin alakulon ja varsinaisen lievän masennuksen raja.

Minun on vaikea kuvitella, että joku olisi vapaaehtoisesti ja mielellään alakuloinenkaan.

Minun ei, ihminen voi haluta surra, tai olla pahoillaan, jos esim. on loukkaantunut jostain ja kokee tunteidensa olevan oikeutettuja. Tämä keskustelu palautuu kysymykseen, mikä on sairaudeksi määriteltävää masennusta. Mielestäni esim. masennustestit eivät tähän kysymykseen kunnolla vastaa. Mikä kaikki jonkun ihmisen kokemuksessa on masennusta?

[Kuutar]

Mielestäni masennus tarkoittaa oloa/tilaa jota ihminen itse ei pidä miellyttävänä tai siihen pyri, ja siksi pidänkin kysymystäsi oksymoronina.

Eihän ihminen lähtökohtaisesti "pyri" mihinkään tunnetilaan.

Minun mielestäni pyrkii.
Liikunnalla ja harrastuksillakin pyritään vaikuttamaan omaan tunnetilaan.

Kyllä, mutta toisaalta, harvoin tunteet ovat joidenkin pyrkimysten tulosta. Tunteet ovat enemmänkin reagointia.

[Kyllästynyt]

Mielestäni masennuksen yksi raja ja laita kulkee siinä, haluaako ihminen tuntea niin kuin tuntee. Suru/sureminenkaan ei ole masennusta, mutta se voi muuttua masennukseksi jos suru käy ylivoimaiseksi kestää ja sietää.

[Mirri]

Saako olla masentunut, jos tykkää olla?

Mikä estäisi?
Ei ole ollenkaan pakko viedä itseään hoitoon, jos tykkää masentuneesta olotilastaan. Pakkohoitoon joutumisesta ei ole pelkoa, ja tuskin mikään velvoittaa menemään lääkäriin, jos itse ei halua.

Kysymyksesi on kummallinen ottaen huomioon, ettei taida olla depressiota sairastavia, jotka tykkäisivät sairaudestaan ja viihtyisivät sen kanssa.

Kysymys olikin siitä, missä menee normaalin alakulon ja varsinaisen lievän masennuksen raja.

Normaali alakulo ja lievä masennus eroavat toisistaan ainakin kestoltaan ja haitta-asteeltaan. Mitä pitempään alakulo jatkuu sitä vähemmän sitä voidaan pitää normaalina alakulona; pitkittyessään alakulosta alkaa olla haittaa. Pitkään jatkuvalla alakulolla on myös taipumus pikkuhiljaa pahentua; se ei loputtomiin pysy muuttumattomana, vaan siirrytään alakulosta masennuksen ja toistuvan masennuksen puolelle.

Niinpä tuskin on ihmisiä, jotka tykkäisivät olla masentuneita - tai edes alakuloisia - pitkiä aikoja. Ennemmin tai myöhemmin alakuloisuudestakin tulee sellainen riesa, että se miltei pakottaa hakemaan apua.

[saara]

Miksei lievästikin masentunut saisi pyytää lääkitystä, mikäli se auttaa tilapäiseen toimintaa lamauttavaan alavireisyyteen? Mielstäni ihmisellä on oikeus lääketieteen sallimin keinon helpottaa oloaan ja pärjäämistään.

[Kuutar]

Miksei lievästikin masentunut saisi pyytää lääkitystä, mikäli se auttaa tilapäiseen toimintaa lamauttavaan alavireisyyteen? Mielstäni ihmisellä on oikeus lääketieteen sallimin keinon helpottaa oloaan ja pärjäämistään.

Vaan onko lääkkeistä apua lievässä masennuksessa, se oli aloitusviestin kysymys. Psykoterapian professori Jaakko Seikkulan mielestä ei ole.

Lievissä masennuksissa lääkkeiden teho ei Seikkulan mukaan ole juuri lumelääkettä parempi.

Lääkkeiden käyttö ei ole ainoastaan tehotonta, vaan pahimmillaan haitallista, Seikkula sanoo.

viewtopic.php?f=9&t=12830

[Mirri]

Miksei lievästikin masentunut saisi pyytää lääkitystä, mikäli se auttaa tilapäiseen toimintaa lamauttavaan alavireisyyteen? Mielstäni ihmisellä on oikeus lääketieteen sallimin keinon helpottaa oloaan ja pärjäämistään.

Noin minäkin ajattelen.
Nykyisin kuitenkin tiedetään, että lääkkeet ovat lievässä masennuksessa hyödyttömiä. Mielestäni fiksu lääkäri kertoo tämän asian, eikä ensitöikseen kirjoita lievään masennukseen lääkettä vaikka potilas uskoisikin lääkkeen auttavan, vaan ehdottaisi muita keinoja lievän masennuksen helpottamiseen. Voi olla, että tiivis seuranta lääkärin/terveydenhoitajan/sairaanhoitajan luona käynteineen auttaisi lievästi masentunutta pääsemään masennuksestaan voitolle ilman lääkkeitä ja ennen kuin masennus pitkittyy ja pahenee.

[Kuutar]

Kriittinen kirjoitus masennuslääkkeistä muutaman vuoden takaa. Lääkintöneuvos, psykiatri, ja emeritusylilääkäri Tapani Sipilän puheenvuoro masenuslääkkeiden vaarallisista sivuvaikutuksista YLE 3.7.2012 : http://yle.fi/uutiset/3-6173100
Yllättäviä väitteitä, kuten että masennuslääkkeistä voi tulla vihaiseksi.

[Sievä Sigismund]

Miten mahtaa olla Imatran tapauksen kanssa? Vastaavia tapauksia on aikaisemmin liitetty tiettyihin masennuslääkkeisiin.

[Ryysy]

En tiedä aloituksesta, mutta ainakin lopetus on helvattua, jos ei sitä tee superhitaasti. Väh. puoli vuotta. Yksilöllistä toki.

Voiko serotoniinisysteemi päässä jäädä lääkkeistä riippuvaseksi? Kuulin, että joillakin aivot eivät tuota serotoniinia enää jossakin vaiheessa, kuten kahdenkymmenen lääkesyöntivuoden jälkeen, ja vieläpä, että serotoniinin voisi muka mitata verestä. Mutten tiedä onko tosi. Tietääkö joku?

Imatratyypille on varmasti ainakin koitettu syöttää SSRItä tms., mikäli mitään mt-taustaa on.

[Sateentekijä]

Ryysy kirjoitti:Voiko serotoniinisysteemi päässä jäädä lääkkeistä riippuvaseksi? Kuulin, että joillakin aivot eivät tuota serotoniinia enää jossakin vaiheessa, kuten kahdenkymmenen lääkesyöntivuoden jälkeen, ja vieläpä, että serotoniinin voisi muka mitata verestä. Mutten tiedä onko tosi. Tietääkö joku?

Omasta kokemuksestani voin sanoa, vaikken Sepramia vuosikymmeniä ole käyttänyt , mutta lähes 10? vuotta ja nyt olen ollut 7 kuukautta kokonaan sitä ilman, että pari ensimmäistä kuukautta oli yhtä helvettiä vaikka lopetus tapahtui vähitellen, Nyt elämä ja olo on tasaantunut. Kiitos myös siitä ihanalle psykiatriselle hoitajalleni joka käy luonani parin- kolmen viikon välein keskustelemassa.Mirtatsapiinilla mennään 7.5mg iltaisin ja se tuntuu toimivan.

Olen ollut kai koko ikäni enemmän tai vähemmän masentunut. Tai pikemminkin melankolinen luonne. Se on osa minua eikä siitä pääse, eikä edes tarvitse päästä kokonaan eroon. Se on osa minuuttani ja persoonallisuuttani.