Hyvästit peniskateudelle!

[Hilppa]

Huumorintajuni on ehkä liian musta makuusi? Löydän yleensä naurunaihetta synkemmistäkin aiheista, mikä toimii kantavana voimana itselläni. Meitä on niin monenlaisia. Eihän äitisi olisi tarvinnut auttaa, jos ei saanut siitä toivomaansa(?) palkkaa (kiitosta itselleen).

Lisättäköön vielä, että kristityille avunannon tulisi olla pyyteetöntä, mikä on saattanut olla selittävä asia äitisi tuttavaperheen rouvan "kiittämättömyydelle". Olen itse tässä asiassa samoilla linjoilla. Pokkeuksena uskonnollisen rouvan toimintaan, sanon kyllä ääneen perinteisen kiitoksen aina muistaessani. Yleensä siihen vastataan, ettei tarvitse kiitellä. Uskon, että sitä on myös tarkoitettu.

En tunnista huumorintajusi ystävällisyyttä. Edesmenneen äitini ystäväperheajoista on jo aikaa. Minusta on outoa, että vihjailet äitini toiveista kiitosten suhteen. Ei sellaisessa tilanteessa ollut erityisiä toiveita kiitoksista, ystävälliseen kanssakäymiseen kiitokset kuitenkin kuuluvat ja vielä oudompaa on esittää ne korostetusti jollekin toiselle kuin auttajalle, kun kiitollinen on.

Yleensä siihen vastataan, ettei tarvitse kiitellä. Mielestäni kiitoksiin vastataan yleensä sanoilla "Ole hyvä." ja "ei tarvitse kiitellä" on oudon alentuva arkikanssakäymiseen pesiytynyt tapa. Tosin kirjoitetussa tekstissä "ei tarvitse kiitellä" on tylympi kuin ystävällisesti sanottuna ja tarkoitettuna. Äänenpainoja kun ei voi kuulla kirjoitetussa tekstissä.

[Golden flower]

Minusta tuntui, että tuttavaperhe esimerkin kertoessasi vihjailit, että elämälle kiitollisuuteni olevan jotenkin vääränlaista kiitollisuutta. En keksinyt muutakaan syytä, miksi esimerkin otit esiin, kuin äitisi tyytymättömyyden kiitollisuudenkohteeseen (joka ei ollut hän itse), otin kuitenkin huomioon sen, että ymmärsin väärin laittamalla kysymysmerkin sanan "toivomaansa" perään. Miksi sitten kerroit tuon esimerkkinä, jos et tuosta syystä?

Millä tavalla "ei tarvitse kiitellä" on alentuva, siis itseäkö kohtaan? Ihmiset kai ovat vähän "outoja" ja niin ollen toimivat "oudoilla" tavoilla. Olisi kuitenkin rakentavampaa pyrkiä ymmärtämään kuin tuomita "oudoksi". Jokuhan voi ajatella niinkin, että tuollainen tuomitseminen on outoa, jolloin sitä tulee toisen silmissä käyttäytyneeksi "oudosti" myös. Kenen määrittelemä outous silloin on sitä todellista outoutta vai olisiko outous kuitenkin eniten siellä ajatuksen tasolla ja ehkä ennakkoluuloissa tms.

[Hilppa]

Minusta tuntui, että tuttavaperhe esimerkin kertoessasi vihjailit, että elämälle kiitollisuuteni olevan jotenkin vääränlaista kiitollisuutta. En keksinyt muutakaan syytä, miksi esimerkin otit esiin, kuin äitisi tyytymättömyyden kiitollisuudenkohteeseen (joka ei ollut hän itse), otin kuitenkin huomioon sen, että ymmärsin väärin laittamalla kysymysmerkin sanan "toivomaansa" perään. Miksi sitten kerroit tuon esimerkkinä, jos et tuosta syystä?

Olisiko pitänyt kysyä suoraan, miksi olet kiitollinen elämälle etkä suoraan äidillesi?

Millä tavalla "ei tarvitse kiitellä" on alentuva, siis itseäkö kohtaan? Ihmiset kai ovat vähän "outoja" ja niin ollen toimivat "oudoilla" tavoilla. Olisi kuitenkin rakentavampaa pyrkiä ymmärtämään kuin tuomita "oudoksi". Jokuhan voi ajatella niinkin, että tuollainen tuomitseminen on outoa, jolloin sitä tulee toisen silmissä käyttäytyneeksi "oudosti" myös. Kenen määrittelemä outous silloin on sitä todellista outoutta vai olisiko outous kuitenkin eniten siellä ajatuksen tasolla ja ehkä ennakkoluuloissa tms.

Alun perin "ei tarvitse kiitellä" sisältää alentuvan elementin, mutta kyseinen sanonta on pesiytynyt neutraaliksi tavaksi, jonka neutraalius ilmenee sanojan äänensävystä ja tilanteen luonteesta, minkä arvoisesta avusta tai lahjasta on kyse antajan näkökulmasta. Se, mitä "joku" ajattelee, on täysin riippuvainen henkilön persoonasta, kasvatuksesta ja käsillä olevasta tilanteesta. Mielestäni on kohteliasta ja aidosti sydämestä annetun lahjan/avun arvostamista, että antaja sanoo "Ole hyvä!" eikä jotain vähättelevän elementin sisältävää esim. "Ei tarvitse kiittää" tai vielä pahempaa perustelee jatkoksi "eihän se mitään ollut", mikä sisältää jo lähes loukkaantuneisuuden elementin.

[Mirri]

Alun perin "ei tarvitse kiitellä" sisältää alentuvan elementin, mutta kyseinen sanonta on pesiytynyt neutraaliksi tavaksi, jonka neutraalius ilmenee sanojan äänensävystä ja tilanteen luonteesta, minkä arvoisesta avusta tai lahjasta on kyse antajan näkökulmasta. Se, mitä "joku" ajattelee, on täysin riippuvainen henkilön persoonasta, kasvatuksesta ja käsillä olevasta tilanteesta. Mielestäni on kohteliasta ja aidosti sydämestä annetun lahjan/avun arvostamista, että antaja sanoo "Ole hyvä!" eikä jotain vähättelevän elementin sisältävää esim. "Ei tarvitse kiittää" tai vielä pahempaa perustelee jatkoksi "eihän se mitään ollut", mikä sisältää jo lähes loukkaantuneisuuden elementin.

Mitä mieltä olet sanonnasta eipä kestä?

[Golden flower]

Hilppa, olisi ollut selkeämpää, jos olisit kysynyt suoraan.

Minä en pysty näkemään tuossa "Ei tarvitse kiitellä" vastauksess alentuvia elementtejä tai loukkaantuneisuutta. Minusta sillä halutaan ilmaista, että autettu ei jää kiitollisuuden velkaan.

[Mirri]

Minä en pysty näkemään tuossa "Ei tarvitse kiitellä" vastauksess alentuvia elementtejä tai loukkaantuneisuutta. Minusta sillä halutaan ilmaista, että autettu ei jää kiitollisuuden velkaan.

Ei kiittämistä on vastaava ilmaisu lyhyemmässä muodossa, eikä sekään ole alentuvaksi tarkoitettu, vaan lähinnä noin kuin Golden flower tuossa sanoo.
Käsittääkseni on tulkintavirhe, jos kiitoksen esittäjä saa vastaukseksi ei kiittämistä ja hän kuulee tai näkee vastauksessa alentuvan sävyn.

[Hilppa]

Alun perin "ei tarvitse kiitellä" sisältää alentuvan elementin, mutta kyseinen sanonta on pesiytynyt neutraaliksi tavaksi, jonka neutraalius ilmenee sanojan äänensävystä ja tilanteen luonteesta, minkä arvoisesta avusta tai lahjasta on kyse antajan näkökulmasta. Se, mitä "joku" ajattelee, on täysin riippuvainen henkilön persoonasta, kasvatuksesta ja käsillä olevasta tilanteesta. Mielestäni on kohteliasta ja aidosti sydämestä annetun lahjan/avun arvostamista, että antaja sanoo "Ole hyvä!" eikä jotain vähättelevän elementin sisältävää esim. "Ei tarvitse kiittää" tai vielä pahempaa perustelee jatkoksi "eihän se mitään ollut", mikä sisältää jo lähes loukkaantuneisuuden elementin.

Mitä mieltä olet sanonnasta eipä kestä?

Hyvin samanoloinen kuin ei tarvitse kiittää. Mitä vikaa on sanonnassa ole hyvä?

[Hilppa]

Minä en pysty näkemään tuossa "Ei tarvitse kiitellä" vastauksess alentuvia elementtejä tai loukkaantuneisuutta. Minusta sillä halutaan ilmaista, että autettu ei jää kiitollisuuden velkaan.

Ei kiittämistä on vastaava ilmaisu lyhyemmässä muodossa, eikä sekään ole alentuvaksi tarkoitettu, vaan lähinnä noin kuin Golden flower tuossa sanoo.
Käsittääkseni on tulkintavirhe, jos kiitoksen esittäjä saa vastaukseksi ei kiittämistä ja hän kuulee tai näkee vastauksessa alentuvan sävyn.

Miksi erikseen pitäisi korostaa, että ei ole kiitollisuudenvelkaa? Lähtökohtainen ajatus on, että ei velkaannuteta toista antamalla, vaan ystävyys jatkuu kiitollisuuden ilmauksesta saajan puolesta ja antajan hyväksynnästä, että apu/lahja on vastaanotettu hyvällä mielellä. Ole hyvä antaa myös saman merkityksen, että on hyväksytty kiitos ja ollaan helpottuneita, että apu/lahja on vastaanotettu eikä vaadita vastalahjoja. Olen sillä kannalla, että alkuperäiset sanonnat Kiitos ja Ole hyvä ilmaisevat parhaiten kiitollisuutta ja hyväksyntää puolin ja toisin.

[Mirri]

Satunnaisesti kirjoittava kotuslainen pohtii Kotuksen blogissa samoja asioita mielestäni osuvasti, joten siteeraan häntä:

Vaatimattomaan luonteenlaatuun istuvia vaihtoehtoja ole hyvä -ilmaukselle ovat muun muassa eipä mitään, ei kestä (kiittää) ja ei kiittämistä. Toiselle ovea avatessani tunnen itseni monesti hölmöksi, pääseepä suustani sitten ole hyvä tai kiitos.

- Ole hyvä, näin paljon vaivaa, kun kiskoin tämän oven auki.

- Kiitos, että sain avata sinulle tämän oven.

Siispä: Ei mitään, samallahan olin itsekin tästä kulkemassa.

Toisaalta taas voi ajatella, että sanomalla eipä kestä tai ei mitään mitätöin sen, mitä olen tehnyt toisen hyväksi. Toinen osapuoli saattaa jopa kuvitella, että asia jonka vuoksi hän minua kiittää, on mielestäni vähäpätöinen, joten hän on vaivannut minua turhan tähden.

http://www.kotus.fi/?5545_a=comments&5545_m=9126&s=3285

Kotus on Kotimaisten kielten keskus, joten sanunnaisestikin kirjoittava kotuslainen on asiantuntija:

Satunnaisesti kirjoittava kotuslainen on blogitoimituksen ylläpitämä blogi. Tässä kirjoittavat satunnaisesti ne kotuslaiset, jotka eivät pidä omaa blogia.

Mielestäni on tärkeä asia tietää, etteivät ole hyvä -sanontaa korvaavat suomen ilmaisut ole huonoja vaihtoehtoja; ne ovat ainoastaan erilaisia ja sopivat erilaisiin tilanteisiin.

Kotuslainen sanoi asian hyvin: vaatimattomaan luonteenlaatuun istuvia vaihtoehtoja. Eiväthän kaikki ihmiset ole tottuneita ottamaan vastaan kiittelyä, ja he kiusaantuneisuudessaan sanovat vaikka mitä, joten niihin tilanteisiin kotuslainen antaa käyttökelpoisia vaihtoehtoja suussa kankealta ja kömpelöltä tuntuvan olehyvän sijaan. Onhan parempi, ettei ihminen sentään ihan tuppisuuksi jää kiitoksen edessä...