Kaunein rakkausruno

[saara]

Aale Tynni:
_Se Kaikki, Mitä En Koskaan Sano

Se kaikki, mitä en koskaan sano,
sinun, rakkaani, täytyy ymmärtää,
sinun täytyy selkeästi se nähdä,
mikä minulle on vain hämärää.
Miten rakastan sinua, koskaan en sanoa saata, en koskaan, milloinkaan.
Vain heleää tulta on minun ruumiini - ei, se on ilmaa ja maata,
se on puiden ja kukkain silmuja tulvillaan.
Joka ainoa silmu aukee ihoni alla,
koko ruumiini rikkauteensa pakahtuu.
Ota syliisi minut ja avaa suudelmalla
tämä itsepäinen suu.
Se anteeksi anna, mitä en ano,
mitä kenellekään en koskaan sano,
mitä itse tiedä en.
Ota syliisi minut ja anna olla
minun luonasi onnellinen.
Pidä koossa kädellä voimakkaalla
koko pyörivä liike, rauhaton -
kuten Jumala ohjaa maailmaansa,
kuten Jumalan tahdosta myöskin maalla
rata turvallinen ja selvä on.

[saara]

Ja tämä P .Mustapään Rakkausruno:

(P.Mustapää Alias Martti Haavio ja Aale Tynnihän olivat aviopari)

Tein lasinkuultavan laulun.
Älä luule, että voit
sen alta paeta.
Siihen jäät ja siinä aina soi,
ja laulu jonka laadin,
oli aivan sanaton

Olet kaunein mitä tiedän
olet kaunein mitä on.
Olet kaunein mitä tiedän
olet kaunein mitä on.

Tein lasinkuultavan laulun.
Joko huomaat, tajuat,
se vaimentain vahvistaa
suven äänet - suven äänet ihanat
veden solinan,
airojen kohahtelun
ja suhinan kaislikon.

P. Mustapää.

[saara]

Nämä runot tuovat paljon, paljon lämpimiä muistoja mieleen... Lämmittää koleana ja yksinäisenä syysiltana

[Kiss]

Bablo Nerudan teoksesta :Andien aallot

Joskus palanen aurinkoa hehkui kuparilanttina kädessäni.

Minä muistelin sinua, ja tiedät kyllä
murheen joka ahdisti sieluani.

Missä olit silloin?
Keiden luona?
Mitä sanoja lausuit?
Miksi minut äkkiä valtaa tämä rakkaus
kun olen murheellinen ja sinä tunnut vieraalta?

[saara]

Tätä lukiessani aina itken...
-Pablo Neruda, teoksesta Andien mainingit:


"Tänä yönä voin kirjoittaa surullisimmat säkeeni.

Kirjoittaa vaikkapa: "Yö on tähtikirkas
ja sinisinä värisevät kaukaiset planeetat."

Yötuuli kiertelee taivaalla ja laulaa.

Tänä yönä voin kirjoittaa surullisimmat säkeeni.
Minä rakastin häntä, ja toisinaan hänkin rakasti minua.

Tällaisina öinä pidin häntä sylissäni.
Niin monet kerrat suutelin häntä loputtoman taivaan alla.

Hän rakasti minua, ja toisinaan minäkin rakastin häntä.
Miten olla rakastamatta hänen suuria kiinteitä silmiään.

Tänä yönä voin kirjoittaa surullisimmat säkeeni.
Ajatella ettei minulla ole häntä. Tuntea menettäneeni hänet.

Kuunnella valtavaa yötä, sitäkin valtavampaa ilman häntä.
Ja runo laskeutuu sieluun kuin kaste niittyyn.

Mitä siitä ettei rakkauteni kyennyt pidättämään häntä.
Yö on tähtikirkas eikä hän ole luonani.

Siinä kaikki. Kaukana joku laulaa. Kaukana.
Minun sieluni ei tyydy jäämään ilman häntä.

Katseeni etsii häntä kuin lähestyäkseen.
Sydämeni etsii häntä, eikä hän ole luonani.

Sama yö joka vaalentaa samat puut.
Me, silloiset, emme ole samat enää.

En rakasta häntä enää, totta kyllä, mutta kuinka rakastin.
Minun ääneni hapuili tuulta yltääkseen hänen kuuluviinsa.

En rakasta häntä enää, totta kyllä, mutta ehkäpä rakastan.
Rakkaus on niin lyhyt ja unohdus niin pitkä.

Koska tällaisina öinä pidin häntä sylissäni
minun sieluni ei tyydy jäämään ilman häntä.

Vaikka tämä olisi viimeinen tuska jonka hän minulle tuottaa
ja nämä viimeiset säkeet jotka hänelle kirjoitan."

- Pablo Neruda -
Andien mainingit (1973, suomennos Pentti Saaritsa)

[Kiss]

Minä myös pidän tuosta.

[saara]

Aikanaan kirjoittelin kasapäin hengentuotteita pöytälaatikkoon. Nyttemmin on jäänyt vähemmälle. Olen säästänyt nuoruuuden kaihoisat kaipaukset, itkuiset ikäväntunteet, ilonkin , kaikki ne ovat tuolla tallessa. Mutta miksi nuoruus olikin muka vaikeaa? Paljon vaikeampaa on ollut vasta sen jälkeen
Muutamista runoista olen saanut joitain palkintoja mm. Eino Leinon Helkavirsiä ym.Pieni runokirjakin on julkaistu, tosin omakustanteisesti eikä yleiseen myyntiin.