"Olen supernolo" (koulukiusaaminen)

[Psykopatologia]

Sivullinen vrt. väkivaltatapauksia on periaatteessa kahdenlaisia:

1) Jotain hakataan nakkikioskilla. Sivullisella - tapauksesta riippuen - ei välttmättä
ole "velvollisuutta" mennä väliin oman turvallisuutensa vuoksi. Pahimmassa tapauksessa
hän joutuu itse (myös) syytteeseen!

2) Jotain kiusataan julkisella paikalla. Tällöin, jos sivullinen puuttuu asiaan, hän joutuu
itse useimmiten vain mahdollisen kiusallisen huomion kohteeksi ("hullu ämmä!" yms.).

[Kyllästynyt]

Kyseinen lukiolaispoika on ollut tukioppilaana; hän on yhdenlainen ryhmädynamiikan ja myös kiusaamisen asiantuntija, joka on koulutettu toimimaan.
http://www.mll.fi/kasvattajille/tukiopp ... rooli-ja-/

Tukioppilaskoulutus ei tee kenestäkään minkäänlaista "ryhmädynamiikan ja/tai kiusaamisen asiantuntijaa". Ei siitä tietenkään haittaakaan ole, mutta on liioittelua esittää, ettei kiusaamiseen hoksaa, uskalla tai osaa puuttua ilman erityistä "ryhmädynamiikan asiantuntijuutta" tai muuta koulutusta. Ihmiset eivät yksinkertaisesti vain halua "tulla sotketuksi asiaan" tai ajattelevat, ettei tämä asia minua koske - hoitakoon koulu, kodit, poliisi tms. jutun. Kuitenkin kiusaamisen lopettamiseen tarvitaan sitä, ettei kukaan vain katsele kiusaamista sivusta siihen puuttumatta ja kuvittele, ettei asia kuulu hänelle.

Kiitos sinulle Juho Räty, olit fiksumpi kuin bussillinen aikuisia.

[Kyllästynyt]

Ja niin kuin huomaamme, hänkin mietti monelta kantilta, ennen kuin puuttui. Onneksi kuitenkin puuttui ja onneksi tämä juttu on saanut julkisuutta. Esimerkin voima voi olla merkittävä.

Ei tuossa minun mielestäni "monelta kantilta mietitty" - ihan yhdeltä kantilta vain; inhimillisyyden näkökulmasta.

[Mirri]

Riippuu tietysti julkisella paikalla tapahtuvan kiusaamisen laadusta hoksaavatko, osaavatko ja uskaltavatko sivulliset 'maallikot' puuttua siihen.

[Mirri]

Tapahtunut tosiasia, jossa lukiolaispoika toimi esimerkillisesti, nosti esille sellaisenkin tärkeän asian, että bussikuski on vastuussa matkustajien turvallisuudesta. Matkustajat eivät tee väärin luottaessaan siihen, että linja-auton kuljettaja toimii työnsä velvoittamalla tavalla ja vastaa matkustajien turvallisuudesta oman työvuoronsa aikana. Käsittääkseni bussikuskilla on häiriköiden suhteen matkustajia suuremmat valtuudet ja toimintamahdollisuudet, koska bussi matkustajineen on hänen vastuullaan.

Miksei kuljettaja reagoinut eikä puuttunut tilanteeseen - mielestäni aiheellinen kysymys. Paljon tärkeämpi kuin että miksei bussilastillinen matkustajia reagoinut ja toiminut.
Tuli vielä mieleeni... Mitä olisi tapahtunut, jos lukiolaispoika olisi ilmoittanut bussikuskille siitä, että jotkut matkustajat häiriköivät? Ehkä vastuu olisi siirtynyt kuljettajalle, ja kuljettaja olisi joutunut miettimään ulosheittämisen mahdollisuutta.

[Kyllästynyt]

Kyseinen lukiolaispoika on ollut tukioppilaana; hän on yhdenlainen ryhmädynamiikan ja myös kiusaamisen asiantuntija, joka on koulutettu toimimaan.
http://www.mll.fi/kasvattajille/tukiopp ... rooli-ja-/

ja

Mitä olisi tapahtunut, jos nuori mies ei olisi ollut tukioppilaskoulutuksen saanut, sitä ei saada tietää.

Kaikki kunnia tukioppilaskoulutukselle ja -toiminnalle, mutta ei sekään ole minkäänlainen tae kiusaamisen loppumiselle.
Tässä kohtaa haluan kertoa, että tukioppilaskin voi joutua kiusatuksi.
Miksi sitten tukioppilaskin - hän joka tukee nuorempiaan - joutuu kiusatuksi? Ehkä hän oli "liian kiltti" (ja sen vuoksi tullut valituksi tukioppilaaksi), liian hyvä koulussa ja "tiesi liikaa", hän kun oppi lukemaan 2-vuotiaana ja lempikirjansa oli "Lasten tietosanakirja". Käsiksi ei käyty, mutta pilkkaamista ja porukan ulkopuolelle jättämistä, nälvimistä ja nimittelyä - henkistä väkivaltaa monenlaisessa muodossa ja paketissa.

Näinhän minä, ettei kaikki ole hyvin, mutta velanperillinen ei halunnut asiasta kanssani puhua ja ehdottomasti kielsi ottamasta yhteyttä kouluun, mutta kun luokanvalvojan joulukonsertissa tapasin, tämä oma-aloitteisesti otti asian puheeksi.

Kiusaajat myös jäivät kiinni "rysän päältä", vaikka kiusattu ei paikalla ollutkaan.

Eräänä kauniina päivänä (tällä kauniilla päivällä on merkitystä kertomuksessani) osuin bussipysäkille samaan aikaan velanperilliseni luokkalaisten kanssa. Bussipysäkin penkillä istui neljä tyttöä ja kummassakin päässä seisoi yksi poika. Musiikkiluokan konserttien sekä vanhempainyhdistyksen toiminnan kautta tunsin joka iikan (ja iidankin) ja ko. luokka oli pysynyt samana jo viisi vuotta.
No, koska oli kaunis ja aurinkoinen päivä, minulla oli aurinkolasit. En viitsinyt nuorten jutustelua häiritä enkä tervehtinyt heitä vaan seisoskelin katoksen vieressä. Siinä seistessäni en voinut olla kuulematta mitä nuoret puhuivat. Tytöt huutelivat toisilleen velanperilliseni nimeä, naureskelivat ja kiusoittelivat toisiaan siitä, kuka on joutunut hänen kanssaan samaan ryhmään, naureskelivat ja selkeästi tekivät hänestä pilkkaa. Tuossa vaiheessa päätin paljastaa itseni ja kurkkasin aurinkolasieni yli vieressäni seisovaa poikaa. Poika tunnisti minut ja yritti viestittää muille, että he lopettaisivat lapseni nimellä irvailun ja pilkkaamisen. Se ei onnistunut kovin helposti, koska tytöt huutelivat melko äänekkäästi. Sitten poika viestitti toiselle pojalle minua sormellaan osoittaen äänettömästi sanat "Piiip:n mutsi" jolloin toinenkin poika tunnisti minut ja viestitti kuiskaamalla sanomaa "Piiiip:n mutsi" eteenpäin. Kesti jonkin aikaa, ennenkuin tytöt kuulivat ja ymmärsivät - ja tietenkin myös tunnistivat minut.
Bussi tuli, enkä ole sen koommin nähnyt niin punaisia naamoja kuin tytöillä oli, eivätkä poikienkaan kasvot aivan normaalin värisiltä näyttäneet, kun porukka luikki ohitseni bussin takaosaan.
En tiedä mitä siellä matkan aikana puhuttiin, mutta kun jäin pois, yksikään nuorista ei kehdannut ottaa katsekontaktia.

Tuo tapahtui 9. luokan keväällä, ja lukiota valittaessa velanperillinen ei valinnut lähintä lukiota (minne oli matkaa muutama sata metriä) ja jonne lähes koko luokka haki, vaan valitsi hankalan matkan päässä sijaitsevan erikoislukion, kulki sinne polkupyörällä liki joka päivä kolmen kouluvuoden ajan (bussilla ei sinne meiltä päässyt), eikä koskaan valittanut matkasta vaikka tuli räntää ja lunta ja oli kylmää ja märkää.

Erikoislukiosta hän löysi hengenheimolaisia ja viihtyi siellä erinomaisesti; hänestä tuli tyystin toisenlainen ihminen kuin hän oli peruskoulussa ollut. Oli hän aiemminkin hyvä koulussa, mutta vasta lukiossa hänestä tuli sosiaalinen. Hän oli iloinen, aktiivinen, oli tutorina, järjesti juhlia ja luotto-oppilaana organisoi oppikirjahankintoja ja muutenkin toimi niin aktiivisesti, että ylioppilasjuhlassa rehtori viidennen stipendin kohtalla sanoi: "ja tämänkin tunnustuksen saajaksi on valittu Piiiiip".

Mutta jälkensä on koettu kiusaaminen häneenkin jättänyt.

[Mirri]

Kyseinen lukiolaispoika on ollut tukioppilaana; hän on yhdenlainen ryhmädynamiikan ja myös kiusaamisen asiantuntija, joka on koulutettu toimimaan.
http://www.mll.fi/kasvattajille/tukiopp ... rooli-ja-/

ja

Mitä olisi tapahtunut, jos nuori mies ei olisi ollut tukioppilaskoulutuksen saanut, sitä ei saada tietää.

Kaikki kunnia tukioppilaskoulutukselle ja -toiminnalle, mutta ei sekään ole minkäänlainen tae kiusaamisen loppumiselle.
Tässä kohtaa haluan kertoa, että tukioppilaskin voi joutua kiusatuksi.

Onko joku jossakin väittänyt tukioppilaskoulutuksen ja -toiminnan olevan jonkinlainen tae kiusaamisen loppumiselle?
Epäilemättä tukioppilaskin voi joutua kiusatuksi.

[Kyllästynyt]

Onko joku jossakin väittänyt tukioppilaskoulutuksen ja -toiminnan olevan jonkinlainen tae kiusaamisen loppumiselle?
Epäilemättä tukioppilaskin voi joutua kiusatuksi.

Eikä kukaan ole väittänyt, että joku olisi väittänyt sen sitä olevan.

Tämän sinä kuitenkin olet sanonut:

Kyseinen lukiolaispoika on ollut tukioppilaana; hän on yhdenlainen ryhmädynamiikan ja myös kiusaamisen asiantuntija, joka on koulutettu toimimaan.
http://www.mll.fi/kasvattajille/tukiopp ... rooli-ja-/

vaikka tukioppilaskoulutus ei tee kenestäkään (ei yhdenlaista, eikä toisenlaistakaan) ryhmädynamiikan tai kiusaamisen asiantuntijaa.

[Psykopatologia]

Riippuu tietysti julkisella paikalla tapahtuvan kiusaamisen laadusta hoksaavatko,
osaavatko ja uskaltavatko sivulliset 'maallikot' puuttua siihen.

Enemmän se riippuu ko. maallikosta.

[Kyllästynyt]

Tapahtunut tosiasia, jossa lukiolaispoika toimi esimerkillisesti, nosti esille sellaisenkin tärkeän asian, että bussikuski on vastuussa matkustajien turvallisuudesta. Matkustajat eivät tee väärin luottaessaan siihen, että linja-auton kuljettaja toimii työnsä velvoittamalla tavalla ja vastaa matkustajien turvallisuudesta oman työvuoronsa aikana. Käsittääkseni bussikuskilla on häiriköiden suhteen matkustajia suuremmat valtuudet ja toimintamahdollisuudet, koska bussi matkustajineen on hänen vastuullaan.

Miksei kuljettaja reagoinut eikä puuttunut tilanteeseen - mielestäni aiheellinen kysymys. Paljon tärkeämpi kuin että miksei bussilastillinen matkustajia reagoinut ja toiminut.
Tuli vielä mieleeni... Mitä olisi tapahtunut, jos lukiolaispoika olisi ilmoittanut bussikuskille siitä, että jotkut matkustajat häiriköivät? Ehkä vastuu olisi siirtynyt kuljettajalle, ja kuljettaja olisi joutunut miettimään ulosheittämisen mahdollisuutta.

Bussikuljettajilla on lasten suhteen erityisia velvollisuuksia ja rajoituksia; lasta ei saa jättää kyydistä edes puuttuvan matkalipun takia, eikä lasta saa poistaa autosta vaikka hän häiriköisikin.

Bussinkuljettajalla on vastuu koko lastistaan, eikä hän ehdi tai pysty (riittävän tarkkaan) pitämään silmällä mitä bussin takaosassa tapahtuu.
Matkustajien ei kuitenkaan tarvitse keskittyä bussin ajamiseen, ja he myös ovat paljon lähempänä tapahtumia kuin kuljettaja.

Mielestäni ei tällaisessakaan tapauksessa voi ulkoistaa kiusaamiseen puuttumista sen enempää poliisille kuin bussinkuljettajillekaan - se on ja se jää, meidän kaikkien velvollisuudeksemme.
Olkoonkin, että niin kovin mielellään moni näkisi kiusaamisongelman aina ja vain "ei kuulu minulle" -sarjaan kuuluvana.

[Mirri]

Kuljettajalla on oikeus ja velvollisuus panna häiriköt kuriin, myös teinit. Ei siinä välttämättä tarvita muuta kuin että seistään pysäkillä odottelemassa takapenkkiläisten rauhoittumista. Tai kuljettaja uhkaa pysäyttää bussin niin pitkäksi aikaa kuin tilanne vaatii... Kaikkien ihmisten huomion keskipisteeksi joutuminen taltuttaa tehokkaasti.

Ei kai sekään ole oikein, että kiusattu lapsi joutuu poistumaan bussista kesken matkan. Niin kuin mainitussa tapauksessa kävi. Sen asian kuljettaja olisi voinut estää panemalla häiriköt kuriin.

[Kyllästynyt]

Kuljettajalla on oikeus ja velvollisuus panna häiriköt kuriin, myös teinit...

Mutta nyt ei puhutakaan teineistä vaan lapsista.

... Ei siinä välttämättä tarvita muuta kuin että seistään pysäkillä odottelemassa takapenkkiläisten rauhoittumista. Tai kuljettaja uhkaa pysäyttää bussin niin pitkäksi aikaa kuin tilanne vaatii... Kaikkien ihmisten huomion keskipisteeksi joutuminen taltuttaa tehokkaasti...

Totta, mutta silti matkustajat ovat lähempänä tapahtumia, ja sen vuoksi heidän pitää ilmoittaa kuljettajalle jos jotakuta kiusataan tai häiritään.

... Ei kai sekään ole oikein, että kiusattu lapsi joutuu poistumaan bussista kesken matkan. Niin kuin mainitussa tapauksessa kävi. Sen asian kuljettaja olisi voinut estää panemalla häiriköt kuriin.

Ei olekaan, mutta miksei kukaan toinen matkustaja puuttunut tilanteeseen vaan jätti Juho Rädyn yksin puolustamaan kiusattua poikaa?

Kuljettajan vastuu alkaa siitä kun tieto häiriköinnistä tulee hänen tietoonsa. Jos matkustajat käyttäytyvät kuin kuurosokeat, on hyvin epätodennäköistä, että kuljettaja tietäisi asiaan puuttua; eihän kuljettaja nähnyt minuakaan, vaikka seisoin keskioven edessä valmiina astumaan ulos.

[Mirri]

Niinpä, jonkun matkustajan olisi pitänyt älytä ilmoittaa kuljettajalle mitä bussissa on tekeillä.

[Kyllästynyt]

Niinpä, jonkun matkustajan olisi pitänyt älytä ilmoittaa kuljettajalle mitä bussissa on tekeillä.

Juuri niin, mutta mitä he tekivät? Todennäköisesti tuijottivat ikkunasta ulos teeskennellen, etteivät kuulleet tai nähneet mitään.

Ja täällä tehdään periaatteessa vastaavalla tavalla; hurskastellaan ilmoittamisesta poliisille ja poliisin tulosta kouluun kuulustelemaan kiusaajia sekä vyöryttämällä vastuu bussissa tapahtuvasta kiusaamisesta kuljettajan ongelmaksi.

[Mirri]

Kerran vielä: jos kuljettaja olisi hoitanut bussissaan sattuneen häiriköintitapauksen, häiriköinnin/kiusaamisen kohde ei luultavasti olisi joutunut lähtemään pois.
Vaikka lukiolaispoika yksityishenkilönä puuttui tilanteeseen, kiusaajat voittivat; he saivat jatkaa matkaansa kaikessa rauhassa ilman mitään seuraamuksia. Eihän sillä lukiolaisella ollut tosiasiassa käytettävissään mitään keinoja häiriköiden/kiusaajien saamiseksi kuriin, mutta kuljettajalla olisi ollut. Lukiolaispoika pelasti häiriköinnin kohteen ohjaamalla hänet ovesta ulos - se oli huono ratkaisu ja kiusaajien voitto.

Ei ole hurskastelua sanoa, että vastuuta pitää älytä antaa/siirtää sinne missä on oikeasti valtaa käytettävissä. Kuten bussissa bussinkuljettajalla. Ilmoituksen tekeminen voi olla tosi tärkeää.

[Kyllästynyt]

Kerran vielä: jos kuljettaja olisi hoitanut bussissaan sattuneen häiriköintitapauksen, häiriköinnin/kiusaamisen kohde ei luultavasti olisi joutunut lähtemään pois...

Kerran vielä: jos matkustajista joku toinenkin olisi puuttunut bussissa tapahtuvaan kiusaamistapaukset, kiusaamisen kohde ei luultavasti olisi joutunut lähtemään pois, mutta kun ei puuttunut. Jälkeenpäin on helppo neuvoa mitä Juho Rädyn olisi pitänyt tehdä, ja minun mielestäni hän ainakin teki jotain - toisin kuin muut matkustajat. Bussinkuljettajan kontolle bussista pois jäämistä ei voi sälyttää.

... Vaikka lukiolaispoika yksityishenkilönä puuttui tilanteeseen, kiusaajat voittivat; he saivat jatkaa matkaansa kaikessa rauhassa ilman mitään seuraamuksia...

Noinhan siinä usein käy - ja tulee käymään jatkossakin niin kauan kuin "sivulliset" eivät kiusaamiseen puutu vaan ulkoistavat puuttumisen milloin poliisin, koulun tai bussinkuljettajan ongelmaksi.

... Eihän sillä lukiolaisella ollut tosiasiassa käytettävissään mitään keinoja häiriköiden/kiusaajien saamiseksi kuriin, mutta kuljettajalla olisi ollut...

Jälkeenpäin on helppo olla viisas ja arvostella lukiolaispojan toimintaa, mutta ainakin hän puuttui asiaan ja oli kiusatun tukena. Minun mielestäni jo se oli esimerkillistä toimintaa.
Vielä kerran: bussinkuljettaja ei voi keskittyä bussimatkustajien tekemisiin, ja jos kukaan ei hänelle kerro ongelmista, ei hän tiedä asiaan puuttua.
Mielestäni on kohtuutonta arvostella lukiolaispojan toimintaa ja viisastella, ettei hänen olisi pitänyt tehdä noin vaan näin - koska hän kuitenkin teki jotain.

... Ei ole hurskastelua sanoa, että vastuuta pitää älytä antaa/siirtää sinne missä on oikeasti valtaa käytettävissä. Kuten bussissa bussinkuljettajalla. Ilmoituksen tekeminen voi olla tosi tärkeää.

Ilmoituksen tekeminen on tärkeää, mutta kerropa Mirri, mitä sinä olisit bussin matkustajana tehnyt? Sinähän olet vedonnut mm. siihen, että puuttuminen on vaikeaa, koska ei voi olla varma onko kyse kiusaamisesta vai leikistä tai nahistelusta.

Nyt sinä kuitenkin arvostelet lukiolaispojan toimintaa ja sanot, että hänen olisi pitänyt älytä siirtää/antaa vastuu sinne missä oikeasto on valtaa käytettävissä. Eikö sinua lainkaan mietitytä se, miksi lukiolaispojan piti toimia yksin?

[Kahvi]

Ilmeisesti Kyllästynyt nyt ajaa takaa sitä, että jokaisen velvollisuus on puuttua kiusaamiseen aina ja kaikkialla kun sellaista havaitsee. Eikä leikkiä kuuromykkää tahi "vierittää" asian hoitoa poliisin, opettajan, tukioppilaan, bussikuskin tai kenenkään muun vastuulle.

Samaa mieltä olen asiasta.

[SADE]

Kyseinen lukiolaispoika on ollut tukioppilaana; hän on yhdenlainen ryhmädynamiikan ja myös kiusaamisen asiantuntija, joka on koulutettu toimimaan.
http://www.mll.fi/kasvattajille/tukiopp ... rooli-ja-/

ja

Mitä olisi tapahtunut, jos nuori mies ei olisi ollut tukioppilaskoulutuksen saanut, sitä ei saada tietää.

Kaikki kunnia tukioppilaskoulutukselle ja -toiminnalle, mutta ei sekään ole minkäänlainen tae kiusaamisen loppumiselle.
Tässä kohtaa haluan kertoa, että tukioppilaskin voi joutua kiusatuksi.
Miksi sitten tukioppilaskin - hän joka tukee nuorempiaan - joutuu kiusatuksi? Ehkä hän oli "liian kiltti" (ja sen vuoksi tullut valituksi tukioppilaaksi), liian hyvä koulussa ja "tiesi liikaa", hän kun oppi lukemaan 2-vuotiaana ja lempikirjansa oli "Lasten tietosanakirja". Käsiksi ei käyty, mutta pilkkaamista ja porukan ulkopuolelle jättämistä, nälvimistä ja nimittelyä - henkistä väkivaltaa monenlaisessa muodossa ja paketissa.

Näinhän minä, ettei kaikki ole hyvin, mutta velanperillinen ei halunnut asiasta kanssani puhua ja ehdottomasti kielsi ottamasta yhteyttä kouluun, mutta kun luokanvalvojan joulukonsertissa tapasin, tämä oma-aloitteisesti otti asian puheeksi.

Kiusaajat myös jäivät kiinni "rysän päältä", vaikka kiusattu ei paikalla ollutkaan.

Eräänä kauniina päivänä (tällä kauniilla päivällä on merkitystä kertomuksessani) osuin bussipysäkille samaan aikaan velanperilliseni luokkalaisten kanssa. Bussipysäkin penkillä istui neljä tyttöä ja kummassakin päässä seisoi yksi poika. Musiikkiluokan konserttien sekä vanhempainyhdistyksen toiminnan kautta tunsin joka iikan (ja iidankin) ja ko. luokka oli pysynyt samana jo viisi vuotta.
No, koska oli kaunis ja aurinkoinen päivä, minulla oli aurinkolasit. En viitsinyt nuorten jutustelua häiritä enkä tervehtinyt heitä vaan seisoskelin katoksen vieressä. Siinä seistessäni en voinut olla kuulematta mitä nuoret puhuivat. Tytöt huutelivat toisilleen velanperilliseni nimeä, naureskelivat ja kiusoittelivat toisiaan siitä, kuka on joutunut hänen kanssaan samaan ryhmään, naureskelivat ja selkeästi tekivät hänestä pilkkaa. Tuossa vaiheessa päätin paljastaa itseni ja kurkkasin aurinkolasieni yli vieressäni seisovaa poikaa. Poika tunnisti minut ja yritti viestittää muille, että he lopettaisivat lapseni nimellä irvailun ja pilkkaamisen. Se ei onnistunut kovin helposti, koska tytöt huutelivat melko äänekkäästi. Sitten poika viestitti toiselle pojalle minua sormellaan osoittaen äänettömästi sanat "Piiip:n mutsi" jolloin toinenkin poika tunnisti minut ja viestitti kuiskaamalla sanomaa "Piiiip:n mutsi" eteenpäin. Kesti jonkin aikaa, ennenkuin tytöt kuulivat ja ymmärsivät - ja tietenkin myös tunnistivat minut.
Bussi tuli, enkä ole sen koommin nähnyt niin punaisia naamoja kuin tytöillä oli, eivätkä poikienkaan kasvot aivan normaalin värisiltä näyttäneet, kun porukka luikki ohitseni bussin takaosaan.
En tiedä mitä siellä matkan aikana puhuttiin, mutta kun jäin pois, yksikään nuorista ei kehdannut ottaa katsekontaktia.

Tuo tapahtui 9. luokan keväällä, ja lukiota valittaessa velanperillinen ei valinnut lähintä lukiota (minne oli matkaa muutama sata metriä) ja jonne lähes koko luokka haki, vaan valitsi hankalan matkan päässä sijaitsevan erikoislukion, kulki sinne polkupyörällä liki joka päivä kolmen kouluvuoden ajan (bussilla ei sinne meiltä päässyt), eikä koskaan valittanut matkasta vaikka tuli räntää ja lunta ja oli kylmää ja märkää.

Erikoislukiosta hän löysi hengenheimolaisia ja viihtyi siellä erinomaisesti; hänestä tuli tyystin toisenlainen ihminen kuin hän oli peruskoulussa ollut. Oli hän aiemminkin hyvä koulussa, mutta vasta lukiossa hänestä tuli sosiaalinen. Hän oli iloinen, aktiivinen, oli tutorina, järjesti juhlia ja luotto-oppilaana organisoi oppikirjahankintoja ja muutenkin toimi niin aktiivisesti, että ylioppilasjuhlassa rehtori viidennen stipendin kohtalla sanoi: "ja tämänkin tunnustuksen saajaksi on valittu Piiiiip".

Mutta jälkensä on koettu kiusaaminen häneenkin jättänyt.

Kiva kuulla, että lapsesi pääsi lopulta eroon kiusaajistaan. Kun jollainlailla eroaa normista niin on suuri riski joutua kiusatuksi ja luulen, että varsinkin nerot lapset ovat usein uhreina. Samoin kun "vähäisellä järjellä" varustetut. Kultainen keskitie kai olisi paras.

Ymmärrän mielipiteesi ja olen täysin samaa mieltä, että on kaikkien velvollisuus puuttua näkemäänsä kiusaamiseen. Ongelma on vaan se, että ihmiset eivät uskalla (tästähän muutkin ovat jo kirjoittaneet). Täällä meillä saa usein lukea lehdestä miten joku pahoinpideltiin henkihieveriin kun puuttui riitatilanteeseen (yleensä kyseessä kyllä aikuiset). Sama pelko varmaan kun pitäisi puuttua lapsen kiusaamiseen...?

[Mirri]

Jälkeenpäin on helppo olla viisas ja arvostella lukiolaispojan toimintaa, mutta ainakin hän puuttui asiaan ja oli kiusatun tukena. Minun mielestäni jo se oli esimerkillistä toimintaa.
Vielä kerran: bussinkuljettaja ei voi keskittyä bussimatkustajien tekemisiin, ja jos kukaan ei hänelle kerro ongelmista, ei hän tiedä asiaan puuttua.
Mielestäni on kohtuutonta arvostella lukiolaispojan toimintaa ja viisastella, ettei hänen olisi pitänyt tehdä noin vaan näin - koska hän kuitenkin teki jotain.

... Ei ole hurskastelua sanoa, että vastuuta pitää älytä antaa/siirtää sinne missä on oikeasti valtaa käytettävissä. Kuten bussissa bussinkuljettajalla. Ilmoituksen tekeminen voi olla tosi tärkeää.

Ilmoituksen tekeminen on tärkeää, mutta kerropa Mirri, mitä sinä olisit bussin matkustajana tehnyt? Sinähän olet vedonnut mm. siihen, että puuttuminen on vaikeaa, koska ei voi olla varma onko kyse kiusaamisesta vai leikistä tai nahistelusta.

Olisin tietysti ilmoittanut kuljettajalle ja odottanut/vaatinut hänen tekevän jotakin tilanteen rauhoittamiseksi. Noin olisin luultavasti tehnyt siitä huolimatta, että lukiolaispoika jo meni väliin. Oltiin julkisessa sisätilassa, jossa oli selkeästi nimetty vastuuhenkilö, jonka toimenkuvaan kuuluu huolehtia siitä, että ihmiset käyttäytyvät asiallisesti ja aiheuttamatta toisille häiriötä: bussin kuljettaja. Ei olisi ollut mitään järjellistä syytä olla ilmoittamatta hänelle. Päinvastoin ennemminkin niin päin, että matkustajien pitää ilmoittaa havaitsemastaan häiriköinnistä ja ilkivallasta bussin kuljettajalle.

Olet tulkinnut viestini väärin, jos ymmärsit minun arvostelevan pojan toimintaa. Ei ollut hänen syynsä, ettei kukaan muu älynnyt tehdä mitään, eikä kuskikaan reagoinut. Sekään ei ollut hänen syynsä, ettei hänellä ollut mitään keinoja saada tekijöitä vastuuseen - siihen asiaan olisi tarvittu kuljettajan havahtuminen/havahduttaminen toimintaan.

[Kyllästynyt]

Jälkeenpäin on helppo olla viisas ja arvostella lukiolaispojan toimintaa, mutta ainakin hän puuttui asiaan ja oli kiusatun tukena. Minun mielestäni jo se oli esimerkillistä toimintaa.
Vielä kerran: bussinkuljettaja ei voi keskittyä bussimatkustajien tekemisiin, ja jos kukaan ei hänelle kerro ongelmista, ei hän tiedä asiaan puuttua.
Mielestäni on kohtuutonta arvostella lukiolaispojan toimintaa ja viisastella, ettei hänen olisi pitänyt tehdä noin vaan näin - koska hän kuitenkin teki jotain.

... Ei ole hurskastelua sanoa, että vastuuta pitää älytä antaa/siirtää sinne missä on oikeasti valtaa käytettävissä. Kuten bussissa bussinkuljettajalla. Ilmoituksen tekeminen voi olla tosi tärkeää.

Ilmoituksen tekeminen on tärkeää, mutta kerropa Mirri, mitä sinä olisit bussin matkustajana tehnyt? Sinähän olet vedonnut mm. siihen, että puuttuminen on vaikeaa, koska ei voi olla varma onko kyse kiusaamisesta vai leikistä tai nahistelusta.

Olisin tietysti ilmoittanut kuljettajalle ja odottanut/vaatinut hänen tekevän jotakin tilanteen rauhoittamiseksi. Noin olisin luultavasti tehnyt siitä huolimatta, että lukiolaispoika jo meni väliin...

Tässä(kään) tapauksessa kukaan muu ei apuun tullut. Toivottavasti ymmärtävät hävetä jos itsensä tunnistavat.