"Olen supernolo" (koulukiusaaminen)

[Psykopatologia]

Täti Tomera

[Kyllästynyt]

... Niin mitä tuollaisiin tilanteeseisiin puuttuminen tarkoittaa ja miten se toteutetaan? (Mirrin kysymys)

Tapaus 1. Bussista ulos astuttuani kysyin tytöltä hänen nimeään ja asetuin jalkakäytävällä poikien eteen ja huusin kuin se pariinkiin kertaa mainittu hinaaja.
Sanoin, että tiedän mistä koulusta he ovat (lähellä oli koulu ja tyttö suuntasi sinnepäin) ja että otan yhteyttä kouluun ja kerron miten muutama poika on tyttöä kiusannut.
En tiedä auttoiko, mutta pojat olivat sen verran nuoria, ehkä 2.-3. -luokkalaisia, että olivat hiljaa ja katselivat varpaitaan.

Tapaus 2. Otin tavaroita heittelevän pojan repusta kiinni ja sanoin, että nyt hän hakee pudottelemansa tavarat ja että minä pidän hänen reppuaan kunnes tavarat on haettu.
Kyllähän ne taisivat huudella "hullu ämmä" ja että soittavat poliisille jos en anna reppua. Sanoin, että voivat mielihyvin soittaa poliisit - minä kyllä odotan niin kauan että tulevat.
Toiset pojat katselivat vierestä kun päätekijä haki tavarat ja palautti ne omistajalleen.

[Hilppa]

Hilppa:
"Kirjoituksestasi paistaa ulkokohtaisuus ja omahyväisyys.."

Kyllästynyt:
"Jos keskustelu kiusaamisesta on tätä, että hurskastellaan rikosilmoituksen tekemisellä, ruoditaan kiusaamisen ja pahoinpitelyn eroja/yhtäläisyyksia..." ja "Voi taivas sentään... "

Miksi tuollaista kielenkäyttöä harjoitatte minua kohtaan arvon Hilppa ja Kyllästynyt?

Omasta puolestani vastaan. Sinä Kahvi et ole lukenut etkä seuraa tiiviisti palstalle tämän ketjun aiheesta aloitettuja viestiketjuja etkä niissä olevia viestejä. Ainakin tämän keskeisen asiaviestin olit jättänyt täysin kommentoimatta ja ilmeisesti myös lukematta:

viewtopic.php?f=8&t=12772&hilit=Juha+Lehti#p181968

Kyseisen huolimattomuuden minä tulkitsen omahyväiseksi toiminnaksi. Mitään persoonaan viittaavaa en ole sanonut, ainoastaan kritisoinut toimintaasi. Jos toimintaasi ei saa kritisoida, mitä se sinusta kertoo?

Poliisin plakaatteihin tukeutuminen on kiusaamisaiheessa vastuun ja puuttumisen velvollisuuden vierittämistä muiden niskoille. Miksi osallistua keskusteluun, jos ei itse ole valmis uhrautumaan vaan ainoastaan kuorimaan kermat päältä eli roiskimaan omia itsestäänselviä viestejään vailla sydäntä ainoastaan oman hyvyytenä ja kaikkitietävän maineensa kasvattamiseksi. Kaikki osalliset ovat kiusaamistapauksissa vastuullisia kiusaamiskuvion jatkumisesta paitsi kiusattu. Ei ole kiusatun velvollisuutena muuttaa omaa persoonaansa tai alkaa käyttää uudenlaisia vaatteita tms. Kaikkien muiden (kiusaajien ja sivustakatsojien) velvollisuutena on muuttaa käyttäytymistään tai puuttua.

[Kahvi]

Hilppa:
"Kirjoituksestasi paistaa ulkokohtaisuus ja omahyväisyys.."

Kyllästynyt:
"Jos keskustelu kiusaamisesta on tätä, että hurskastellaan rikosilmoituksen tekemisellä, ruoditaan kiusaamisen ja pahoinpitelyn eroja/yhtäläisyyksia..." ja "Voi taivas sentään... "

Miksi tuollaista kielenkäyttöä harjoitatte minua kohtaan arvon Hilppa ja Kyllästynyt?

Omasta puolestani vastaan. Sinä Kahvi et ole lukenut etkä seuraa tiiviisti palstalle tämän ketjun aiheesta aloitettuja viestiketjuja etkä niissä olevia viestejä. Ainakin tämän keskeisen asiaviestin olit jättänyt täysin kommentoimatta ja ilmeisesti myös lukematta:

viewtopic.php?f=8&t=12772&hilit=Juha+Lehti#p181968

Kyseisen huolimattomuuden minä tulkitsen omahyväiseksi toiminnaksi. Mitään persoonaan viittaavaa en ole sanonut, ainoastaan kritisoinut toimintaasi. Jos toimintaasi ei saa kritisoida, mitä se sinusta kertoo?

Poliisin plakaatteihin tukeutuminen on kiusaamisaiheessa vastuun ja puuttumisen velvollisuuden vierittämistä muiden niskoille. Miksi osallistua keskusteluun, jos ei itse ole valmis uhrautumaan vaan ainoastaan kuorimaan kermat päältä eli roiskimaan omia itsestäänselviä viestejään vailla sydäntä ainoastaan oman hyvyytenä ja kaikkitietävän maineensa kasvattamiseksi. Kaikki osalliset ovat kiusaamistapauksissa vastuullisia kiusaamiskuvion jatkumisesta paitsi kiusattu. Ei ole kiusatun velvollisuutena muuttaa omaa persoonaansa tai alkaa käyttää uudenlaisia vaatteita tms. Kaikkien muiden (kiusaajien ja sivustakatsojien) velvollisuutena on muuttaa käyttäytymistään tai puuttua.

Korjattakoon ensimmäisenä asiavirhe: olen kyllä kommentoinut tuota Juha Lehden kirjoitusta tässä ketjussa:

20.08.2014 14:21

...

Tähän mennessä paras näkemäni kannanotto kiusaamiseen on Hilpan linkittämä psykiatri Juha Lehden Vieraskynä -kirjoitus Hesarissa 11.8.2014.

...

Tuo kannanotto on kyllä täyttä asiaa!

viewtopic.php?f=8&t=12829&start=30#p183484

Mutta muuten en ymmärrä "ulkokultaisuuksia" ja "omahyväisyyksiä" - olemmeko mielestäsi jostain eri mieltä?

[Kahvi]

... Niin mitä tuollaisiin tilanteeseisiin puuttuminen tarkoittaa ja miten se toteutetaan? (Mirrin kysymys)

Tapaus 1. Bussista ulos astuttuani kysyin tytöltä hänen nimeään ja asetuin jalkakäytävällä poikien eteen ja huusin kuin se pariinkiin kertaa mainittu hinaaja.
Sanoin, että tiedän mistä koulusta he ovat (lähellä oli koulu ja tyttö suuntasi sinnepäin) ja että otan yhteyttä kouluun ja kerron miten muutama poika on tyttöä kiusannut.
En tiedä auttoiko, mutta pojat olivat sen verran nuoria, ehkä 2.-3. -luokkalaisia, että olivat hiljaa ja katselivat varpaitaan.

Tapaus 2. Otin tavaroita heittelevän pojan repusta kiinni ja sanoin, että nyt hän hakee pudottelemansa tavarat ja että minä pidän hänen reppuaan kunnes tavarat on haettu.
Kyllähän ne taisivat huudella "hullu ämmä" ja että soittavat poliisille jos en anna reppua. Sanoin, että voivat mielihyvin soittaa poliisit - minä kyllä odotan niin kauan että tulevat.
Toiset pojat katselivat vierestä kun päätekijä haki tavarat ja palautti ne omistajalleen.

Mallikelpoista toimintaa!

(tuosta "mä soitan poliisit" jutusta tuli mieleen ne muutamatkin tapaukset, kun asiakasstatuksensa menettänyt henkilö on moista uhkaillut. Suostumuksestani huolimatta yksikään ei ole toistaiseksi soittanut. Mutta se on eri juttu se, anteeksi off-topic).

[Mirri]

perjantaina, huhtikuuta 17, 2009

Missä on kiusaajan oikeusturva?

Koulukiusaamista tapahtuu valitettavan usein. Yksittäinen riita tai sanaharkka ei kuitenkaan ole kiusaamista. Jos häirintä on jatkuvaa tai suunnitelmallista ja kohdistuu aina samoihin henkilöihin, voidaan puhua koulukiusaamisesta.
Kenenkään ei pitäisi joutua koulukiusaamisen kohteeksi. Pitkään jatkuvan kiusaaminen aiheuttaa vakavia jopa itsetuhoisia ongelmia ja harvan lapsen itsentunto kestää niitä kolhuja joita koulukiusaaminen tuo tullessaan. Jokaisella lapsella on oikeus turvalliseen ja antoisaan koulupäivään.

Vanhemmilla ja erityisesti opettajilla on tärkeä velvollisuus puuttua tapahtumiin ja estää kiusaaminen. Myös ennaltaehkäisevä työ koulussa ja kotona on erityisen tärkeää. Monissa kouluissa on erilliset suunnitelmat ja ohjelmat kiusaamistapausten ennaltaehkäisemiseen ja käsittelyyn.
Kuulostaako hyvältä? Valitettavasti monin paikoin kiusaamisen selvittelyssä ja itse selvittelyprosessiin liittyvässä salailussa on menty liian pitkälle. Myös kiusaajalla tai kiusaajaksi väitetyllä on oikeuksia.

Joissakin kouluissa on yleistymässä toimintamalli, jossa käytännössä kuka tahansa lapsi voi syyttää anonyymisti ketä tahansa kiusaamisesta. Kiusaajaksi syytetyt lapset otetaan erityisopettajan, kuraattorin tai rehtorin kanssa keskusteluun. Lapset määrätään kirjoittamaan alle "sopimus", jossa he lupaavat olla enää kiusaamatta. Asiaa käsitellään kuin kyseiset lapset olisivat varmasti syyllisiä.
Syyllisyyden arviointi perustuu monesti ainoastaan muiden kertomukseen ei näyttöön. Vanhemmille asia kerrotaan faktana. Kun vanhemmat kysyvät ketä heidän lapsensa on kiusannut, miten ja kuka asian on nähnyt tai miten asia on opettajien toimesta todennettu, seuraakin yllätys. Opettajat eivät kerro. Heidän mielestään lapsella jota on kiusattu tai lapsilla jotka ovat todistaneet kiusaamisen tapahtuneen on oikeus anonymiteettiin. Nämä tiedot eivät kuulu syytetylle lapselle tai heidän vanhemmilleen.

Käytännössä menettelyllä viedään syytetyiltä lapsilta mahdollisuus puolustautua. Tilannetta voisi verrata aikuisten maailmaan jossa henkilö pidätetään ilman että hänelle kerrotaan mistä häntä syytetään, kuka syyttää ja mitä hänen väitetään tehneen. Tilanteessa on paha puolustaa itseään kun ei ole tiedossa miltä pitäisi puolustautua.

Helsinkiläisen koululaisen vanhemman kirje:
"Huomasin että tyttärellä oli jotain pielessä. Hän ei enää innokkaana lähtenyt kouluun ja itseasiassa väitti monina aamuina olemattomia vatsakipuja. Yritin keskustella asiasta, mutta en saanut tapahtumaan mitään selkoa.
Viikon kuluttua kotiin tuli kirje koulun kuraattorilta. Hänen mukaansa tyttäreni luokalla esiintyi kiusaamista ja niiden lasten kanssa jotka on tunnistettu kiusaajiksi on tehty kirjallinen sopimus jossa he lupaavat olla kiusaamatta. Samalla asiasta on keskusteltu useaan otteeseen lasten kanssa, lähinnä siitä mitä kiusaaminen on ja mikä muista lapsista voi tuntua kiusaamiselta.

Olin hämmästynyt, en olisi halunut uskoa tätä tyttärestäni, koska niin moneen kertaan asiasta on puhuttu kotonakin, ihan yleiselläkin tasolla. Keskustelin kuitenkin asiasta heti samana iltana lapseni kanssa. Hän kiisti itkuisena jyrkästi koskaan kiusanneensa ketään. Hän kertoi että eränä päivänä oli erityisopettaja tullut luokkaan ja ottanut hänet keskusteluun toiseen huoneeseen ja muutaman hänen kaverinsa.
Erityisope oli kertonut että heidät oli nimetty mahdollisiksi kiusaajiksi ja asiasta pitäisi keskustella. Viikkoa myöhemmin lapset olivat joutuneet allekirjoittamana sopimuksen jossa lupaavat että he eivät enää kiusaa. Tyttäreni ei omien sanojensa mukaan tiennyt ketä hänen väitettiin kiusanneen. Hän kertoi ettei ole tehnyt mitään, mutta sillä ei ollut vaikutusta asiaan. Hänen oli pakko kirjoittaa sopimus jossa lupaa että ei jatka kiusaamista.

Tuntui kyllä aika uskomattomalta. Soitin suoraan erityisopettajalle. Hän kertoi että tilanne oli luokassa se, että yksi lapsi on joutunut kiusaamisen kohteeksi. Sekä tämä lapsi, että kaksi hänen kaveriaan ovat kertoneet tyttäreni ja hänen kavereiden olevan kiusaajia. Kysyin erityisopettajalta, miten on mahdollista että tytärtäni syytetään kiusaamisesta, eikä hänelle edes kerrota ketä hänen väitetään kiusanneen, miten ja milloin.
Erityisopettaja kertoi tämän olevan normaali menettely. Näin suojellaan kiusattua ja niitä lapsia jotka ovat olleet paikalla ja kertoneet asiasta. Kerroin että tyttäreni väittää kivenkovaan, että hän ei ole ketään kiusannut ja on kovin hämmentynyt ja ahdistunut siitä että häntä syytetään jostain mitä hän ei ole tehnyt ja pistetään allekirjoittamaan ja lupaamaan paperilla olla tekemättä sellaista mitä hän ei koskaan ole tehnyt.
Kysyin erityisopettajalta suoraan, kuka tämä kiusattu lapsi on. Erityisopettaja kieltäytyi kertomasta ja sanoi vielä että asia osataan kyllä hoitaa täällä koulussa.
Kerroin oman mielipiteeni. Ei ketään voi noin vain syyttää kiusaamisesta.

Loppujen lopuksi viikkojen kuluttua selvisikin, että tytär ei ole kiusannut ketään, hän on vain ollut paikalla kun toista lasta on kiusattu, joten samalla tullut itse sitten leimatuksi kiusaajaksi. Opettajat myönsivät asian olevan näin, mutta samaan hengenvetoon vielä totestivat että lapseni on ollut kuitenkin mukana, vaikka ei suoranaisesti ole osallistunut kiusaamiseen, koska on ollut paikalla eikä ole tehnyt mitään.
Siis, ihan uskomatonta. On aika paljon vaadittu lapselta että hänen pitäisi mennä riitoihin väliin, kun eivät sitä tee aikuisetkaan."

Jokaisella lapsella on oikeus käydä turvallisesti koulua, siitä varmasti kaikki ovat samaa mieltä. Aina kuitenkin pitäisi muistaa että päämäärä tai tarkoitus, olivat ne kuinka jaloja tahansa, eivät voi pyhittää keinoja. Lapset näkevät monet tilanteet huomattavan eritavoin kuin aikuinen. Lähellä seissyt lapsi voi tuntua toisesta kiusaajalta pelkästään sen takia että hän on ollut paikalla. Tosaalta, lapsi voi myös pelätä kiusaajaa ja valita syylliseksi helpomman kohteen.

Tilanteet pitää pyrkiä ratkaisemaan niin että "pahaa oloa" ja ahdistusta ei siirretä lisäksi myös syyttömien niskaan. Yhteistyö luokan kaikkien vanhempien kanssa on erityisen tärkeää jotta myös kotia välittyisi viesti luokan tapahtumista. Jos opettajat päättävät kohdistaa toimenpiteitä lapseen niistä on aina kerrottava viipymättä vanhemmille, jotta vältytään tilanteilta ettei kotona tiedetä mikä lapsella on hätänä. Lapsethan näistä asioista eivät yleensä puhu. Poikkeava elämäntilanne näkyy käyttäytymisessä.

Onko sivusta katsova lapsi sitten syyllinen kiusaamiseen? Ei ole.
Lapsi toki saattaa myötävaikuttaa kiusaamistapahtumaan olemalla paikalla, koska monesti yleisö saattaa vain pönkittää lisää kiusaajan itsetuntoa ja pahentaa tilannetta. Syylliseksi katsojaa ei voi kuitenkaan sanoa. Sitä lapset perässä mitä aikuiset edellä. Aikuisten maailmassa harva menee puuttumaan kinasteluihin ja tappeluihin vaikka kuinka olisi nähtävissä että toinen osapuoli on alakynnessä. Aikuiselta väliinmenoa voi jo vaatia sekä edellyttää, mutta ei pieneltä lapselta.

Vaikka pienet lapset eivät olekaan oikeustoimikelpoisia, on heillä kuitenkin oikeus asioidensa rehelliseen ja avoimeen käsittelyyn. Tuntuu suorastaan kestämättömältä kiristykseltä, että yhteiskunnan heikompiosaista, joka ei pysty muutoinkaan puolustautumaan opettajan auktoriteetin edessä, voidaan syyttää tahallisesta teosta ilman että hänelle annetaan mahdollisuutta puolustautua, salaamalla asian käsittelyyn ja tekoon liittyvät oleelliset tiedot. Lapsille pitäisi pystyä osoittamaan jo pienestä pitäen oikeaa roolimallia ja arvomaailmaa aikuistumisesta ja aikuistumiseen liittyvistä vastuista ja velvollisuuksista.

Uskallan väittää että monelle lapselle on kiusatuksi tulemista vastaava kokemus joutua kirjoittamaan omalla nimellään "sopimus" jossa lupaa olla kiusaamatta, siis tekemättä jotain mihin ei ole edes syyllistynyt.

http://oikeusjakohtuus.blogspot.fi/2009 ... turva.html

[SADE]

Hienoa toimintaa Kyllästynyt...antimoppaus kamppaniasi!

[Kyllästynyt]

perjantaina, huhtikuuta 17, 2009

Missä on kiusaajan oikeusturva?

Koulukiusaamista tapahtuu valitettavan usein. Yksittäinen riita tai sanaharkka ei kuitenkaan ole kiusaamista. Jos häirintä on jatkuvaa tai suunnitelmallista ja kohdistuu aina samoihin henkilöihin, voidaan puhua koulukiusaamisesta...

... Onko sivusta katsova lapsi sitten syyllinen kiusaamiseen? Ei ole...

http://oikeusjakohtuus.blogspot.fi/2009 ... turva.html

Jos kyseinen lapsi on ollut todistamassa kiusaamista, hän olisi voinut joko puuttua asiaan tai kertoa siitä eteenpäin. Ellei niin tee, on osallisena kiusaamisessa ja sen jatkumisessa.

Kiusaaminen ei ylipäätään olisi mahdollista ilman ajattelua, ettei sivustakatsojan tarvitse puuttua - tai että sivustakatsoja ei muka osallistu kiusaamiseen. Kiusaamista ei voi katsella "viattomana" sivusta.

[Mirri]

Jos kyseinen lapsi on ollut todistamassa kiusaamista, hän olisi voinut joko puuttua asiaan tai kertoa siitä eteenpäin. Ellei niin tee, on osallisena kiusaamisessa ja sen jatkumisessa.

Kiusaaminen ei ylipäätään olisi mahdollista ilman ajattelua, ettei sivustakatsojan tarvitse puuttua - tai että sivustakatsoja ei muka osallistu kiusaamiseen. Kiusaamista ei voi katsella "viattomana" sivusta.

(lihavointi ja kursivointi minun)

Julistit lapselle kovan tuomion, vaikket tiedä edes hänen ikäänsä.

Raju juttu, jos lapsia voidaan tuomita osallisiksi kiusaamiseen sillä perusteella, että sattuvat olemaan lähettyvillä ja silminnäkijöinä kiusaamisen tapahtuessa. Minun oikeudentajuni panee hanttiin, jos sellaisia tuomioita jaetaan lapsille.

[saara]

perjantaina, huhtikuuta 17, 2009

Missä on kiusaajan oikeusturva?

Koulukiusaamista tapahtuu valitettavan usein. Yksittäinen riita tai sanaharkka ei kuitenkaan ole kiusaamista. Jos häirintä on jatkuvaa tai suunnitelmallista ja kohdistuu aina samoihin henkilöihin, voidaan puhua koulukiusaamisesta...

... Onko sivusta katsova lapsi sitten syyllinen kiusaamiseen? Ei ole...

http://oikeusjakohtuus.blogspot.fi/2009 ... turva.html

Jos kyseinen lapsi on ollut todistamassa kiusaamista, hän olisi voinut joko puuttua asiaan tai kertoa siitä eteenpäin. Ellei niin tee, on osallisena kiusaamisessa ja sen jatkumisessa.

Kiusaaminen ei ylipäätään olisi mahdollista ilman ajattelua, ettei sivustakatsojan tarvitse puuttua - tai että sivustakatsoja ei muka osallistu kiusaamiseen. Kiusaamista ei voi katsella "viattomana" sivusta.

Ovato sitten kaikki ne ihmiset jotka ohikulkiessaan sivuuttavat teon, osasyyllisiä? Pitäisikö heidät kaikki tuomita ja millä perusteella? osasyyllisinä vai osallisumattomina?

[Kyllästynyt]

Jos kyseinen lapsi on ollut todistamassa kiusaamista, hän olisi voinut joko puuttua asiaan tai kertoa siitä eteenpäin. Ellei niin tee, on osallisena kiusaamisessa ja sen jatkumisessa.

Kiusaaminen ei ylipäätään olisi mahdollista ilman ajattelua, ettei sivustakatsojan tarvitse puuttua - tai että sivustakatsoja ei muka osallistu kiusaamiseen. Kiusaamista ei voi katsella "viattomana" sivusta.

(lihavointi ja kursivointi minun)

Julistit lapselle kovan tuomion, vaikket tiedä edes hänen ikäänsä...

Jos kyse on koululaisesta, todennäköisesti hänen ikänsä on yli 7 vuotta.

7-vuotiaskin voi kertoa kiusaamisesta eteenpäin, ei ole mitään alaikärajaa sille, milloin kiusaamisesta ei tarvitse kertoa.

... Raju juttu, jos lapsia voidaan tuomita osallisiksi kiusaamiseen sillä perusteella, että sattuvat olemaan lähettyvillä ja silminnäkijöinä kiusaamisen tapahtuessa...

Mikä olisi estänyt kertomuksen tyttöä ilmoittamasta todistamastaan kiusaamisesta?

... Minun oikeudentajuni panee hanttiin, jos sellaisia tuomioita jaetaan lapsille.

Minun ei pane. Päinvastoin minun oikeustajuani vastaan sotii se, että lapsi näkee kiusaamista tapahtuvan, muttei ilmoita siitä eteenpäin - ja sitten aikuinen kehtaa valittaa, että hänen lapsensa joutui kärsimään vaikka ei (muka) kiusaamiseen lainkaan osallistunut vaan oli vain katsonut sivusta.

[Kyllästynyt]

... Ovato sitten kaikki ne ihmiset jotka ohikulkiessaan sivuuttavat teon, osasyyllisiä? Pitäisikö heidät kaikki tuomita ja millä perusteella? osasyyllisinä vai osallisumattomina?

Kyllä ovat.
Laissakin taitaa olla kirjattuna velvoite auttaa hädässä olevaa, ja auttamatta jättäminen on heitteille jättämistä.

Kuten jo sanoin, kiusaamiseen puuttumattomat sivulliset mahdollistavat kiusaamisen - ja niin ollen he ovat siis osasyyllisiä.

[Kiss]

Kyllästynyt puhuukin siitä, kun Tristan veti häntä letistä ja minä esim. en puuttunut siihen. Olin siis osasyyllinen Kyllästyneen kiusaamiseen. Ps. Kylde on aikuinen.

[Mirri]

Jos kyseinen lapsi on ollut todistamassa kiusaamista, hän olisi voinut joko puuttua asiaan tai kertoa siitä eteenpäin. Ellei niin tee, on osallisena kiusaamisessa ja sen jatkumisessa.

Kiusaaminen ei ylipäätään olisi mahdollista ilman ajattelua, ettei sivustakatsojan tarvitse puuttua - tai että sivustakatsoja ei muka osallistu kiusaamiseen. Kiusaamista ei voi katsella "viattomana" sivusta.

(lihavointi ja kursivointi minun)

Julistit lapselle kovan tuomion, vaikket tiedä edes hänen ikäänsä...

Jos kyse on koululaisesta, todennäköisesti hänen ikänsä on yli 7 vuotta.

7-vuotiaskin voi kertoa kiusaamisesta eteenpäin, ei ole mitään alaikärajaa sille, milloin kiusaamisesta ei tarvitse kertoa.

... Raju juttu, jos lapsia voidaan tuomita osallisiksi kiusaamiseen sillä perusteella, että sattuvat olemaan lähettyvillä ja silminnäkijöinä kiusaamisen tapahtuessa...

Mikä olisi estänyt kertomuksen tyttöä ilmoittamasta todistamastaan kiusaamisesta?

... Minun oikeudentajuni panee hanttiin, jos sellaisia tuomioita jaetaan lapsille.

Minun ei pane. Päinvastoin minun oikeustajuani vastaan sotii se, että lapsi näkee kiusaamista tapahtuvan, muttei ilmoita siitä eteenpäin - ja sitten aikuinen kehtaa valittaa, että hänen lapsensa joutui kärsimään vaikka ei (muka) kiusaamiseen lainkaan osallistunut vaan oli vain katsonut sivusta.

Menin sanattomaksi.

[saara]

Minäkin. Minun oikeustajuni sanoo että lapsi on pieni eikä välttämättä uskalla mennä kertomaan näkemäänsä saatikka menemällä väliin ruveta erotuomariksi,Siinä pelossa että häntä ei kenties uskota, vaan leimataan valehtelijaksi tai peräti syylliseksi. hän ei myöskään mene aikuiselle kertomaan.Mieluiten on vaan hiljaa ja sekaantumatta koko asiaan, niin pääsee helpommalla
Jos Kyllästyneen mielestä poliisin laittamat ilmoitukset ovat turhia, niin turhaa on myöskin kuvitella että 7-8 vuotias osaisi tai uskaltaisi toimia ilmiantajana, vaikka olisi itse kiusaamisen kohteena. Pelko ja ankarampi kiusaaminen estävft lasta toimimasta. Ei lapselta voi vaatia samoja valmiuksia jotka puuttuvat monilta aikuisiltakin.

[Maaria]

Kiusaaminen mahdollistuu sillä, että sivusta katsotaan eikä puututa.
Toisaalta ymmärrän Kyllästyneen kannan, ehken niin jyrkkä
kuitenkaan itse olisi. Liian moni vain katsoo vierestä ja kiusaaminen jatkuu.
Kovalta kuulostaa mutta raakoja ovat kiusaamistilanteetkin.

[saara]

Jill, totta, mutta ihmiset, aikuisetkaan eivät halua asettaa itseään kiusalliseen tilanteeseen ja niihin seuraamuksiin joita se aiheuttaisi. En missään nimessä väitä sen olevan oikein, mutta lapsetkin ottavat esimerkkinsä aikuisista, jos kotona ei välitetä ei lapsikaan välitä.

[Mirri]

Ja jos aikuisten on vaikea tunnistaa kiusaamistilannetta sellaisen osuessa kohdalle, lasten on vielä vaikeampi.

[Hilppa]

Ja jos aikuisten on vaikea tunnistaa kiusaamistilannetta sellaisen osuessa kohdalle, lasten on vielä vaikeampi.

Mielestäni yleispätevästi ei ole noin. Kun on kyse lasten kiusaamistapauksesta kaveriporukassa, lapset huomaavat sen varmasti ja tilanne muovautuu usein sosiaalisessa kuviossa niin, että on kiusattu, kiusaaja(t) ja sivustakatsojat, joita voi olla enemmän (etenkin koululuokassa). Kun aikuinen tulee paikalle esimerkiksi jääkentän koppiin, lapset usein hiljenevät, kun on kyse pahanteosta, jollaiseksi moni osaa kiusaamisen mieltää. Saattaa esiintyä katseiden vaihtoa, vaitioloa, kengillä ilman potkimista ym. sijaistoimintoa, mikä kielii, että tilanteessa on jotakin vialla, mutta aikuinen ei pääse jyvälle, koska lapset usein salaavat kiusaamisen.

Edellä kuvaamani kaltaiseen olen törmännyt. Luistimien vaihtokoppi on otollinen paikka. Joskus on käynyt niin, että on esiintynyt selkeästi kiusaamista siten, että yksi on mopottanut kaveriaan, mihin olen puuttunut kulmien kohotukselle ja sanomalla, että "tuo ei nyt ole oikein kivaa, toivoisitko, että itsellesikin tehtäisiin/sanottaisiin noin?". Lapsen reaktio on ollut lähinnä hämmästynyt, kun vieras aikuinen on jotakin sanonut. Yleensä he hiljenevät tai ehkä mutisevat, että ei ei tietenkään. En missään tapauksessa ole ollut sankarillinen puuttuja. Kuitenkin koen, että lasten juttuja täytyy ulkopuolisen seurata etenkin, kun ollaan paikassa, jossa ei mitään valvontaa ole ja kaikenlainen häiriökäyttäytyminen on niin valitettavan yleistä.

[Kyllästynyt]

Minäkin. Minun oikeustajuni sanoo että lapsi on pieni eikä välttämättä uskalla mennä kertomaan näkemäänsä saatikka menemällä väliin ruveta erotuomariksi,Siinä pelossa että häntä ei kenties uskota, vaan leimataan valehtelijaksi tai peräti syylliseksi. hän ei myöskään mene aikuiselle kertomaan.Mieluiten on vaan hiljaa ja sekaantumatta koko asiaan, niin pääsee helpommalla
Jos Kyllästyneen mielestä poliisin laittamat ilmoitukset ovat turhia, niin turhaa on myöskin kuvitella että 7-8 vuotias osaisi tai uskaltaisi toimia ilmiantajana, vaikka olisi itse kiusaamisen kohteena. Pelko ja ankarampi kiusaaminen estävft lasta toimimasta. Ei lapselta voi vaatia samoja valmiuksia jotka puuttuvat monilta aikuisiltakin.

1. Pienikin lapsi uskaltaa mennä kertomaan näkemänsä jos hänelle on asia opetettu, ja valehtelemiseksi leimaamistakaan lapsi ei pelkää, jos hänellä ei sellaisesta aiempia kokemuksia ole.
Juuri se ajatus (jonka lapsi on oppinut siinä missä muutkin asiat), että hän voi ja saa olla hiljaa, vaikka näkee kiusaamista tapahtuvan, on koko kiusaamisen ydin. Ilman sitä, kiusaaminen ei olisi mahdollista.
2. Missäs minä olen sanonut, että ilmoitukset poliisille ovat turhia???
3. 7-vuotiaskin osaa ja uskaltaa toimia ilmiantajana, kunhan hänelle on opetettu mitä kiusaaminen tarkoittaa ja mitä se merkitsee kiusatulle. Sen ymmärtäminen ei ole liikaa vaadittu edes 6-vuotiaalta.
4. Lapselta voi vaatia kiusaamisesta ilmoittamista, mutta jos vain todetaan, ettei lapselta voi ilmoittamista vaatia koska aikuisetkaan eivät sitä osaa - miten ikinä mitään parannusta asioihin olisi mahdollista saada?