"Olen supernolo" (koulukiusaaminen)

[Psykopatologia]

Oikeusjärjestelmä ei auta koulukiusattua
KOTIMAA 4.2.2013 12:28 STT http://www.hs.fi/kotimaa/a1305645112504

Nykyisestä oikeusjärjestelmästä ei ole merkittävää apua koulukiusatuille, todetaan tuoreessa Vaasan yliopiston tutkimuksessa. Kiusaamiseen ei myöskään välttämättä puututa, vaikka koulussa tiedettäisiin kiusaamisesta.

"Yleensä mukana on useampi tekijä. Yksi on esimerkiksi tehnyt pahoinpitelyn, yksi laittoman uhkauksen ja yksi kunnianloukkauksen. Toistuvuutta, mikä uhrille näyttäytyy, ei kyetä ottamaan huomioon rikosoikeudellisen rangaistuksen arvioinnissa", sanoo tutkimusta vetänyt Niina Mäntylä.

Tutkimuksen mukaan lainsäädännössä ei ole säädetty selvästi, mitä toimia koulun henkilökunnalta edellytetään turvallisen opiskeluympäristön luomiseksi. Oikeussuojajärjestelmä on lisäksi monimutkainen, eivätkä huoltajat tunne oikeussuojakeinoja kovin hyvin.

Tutkimuksessa ehdotetaankin esimerkiksi, että huoltajille annettaisiin asiassa neuvontaa ja että kiusaamiseen olisi puututtava tietyn määräajan sisällä. Yleisimmin kiusaaminen tapahtuu välitunneilla, jonne kiusatut toivovat lisää valvontaa.

[Psykopatologia]

Oikeudessa http://keskustelu.suomi24.fi/node/8480093

[Hilppa]

Meänkieliset tietävät jotakin näistä kiusaamiskuvioista ja ilmenemisestä.

Mobbaus eli mobbinki
Kun ihmiset ympäristössä kohtelevat jotaki muuta ilkeästi sitä kututhaan mobbinkiks. Yks yksityinen ilkeä asia ei räknätä mobbinkiks. Se on kun se tapahtuu monta kertaa ja saapi sen, jota kohelthaan ilkeästi, voimhaan huonosti. Sillon se räknäthään mobbaukseks.

Se joka joutuu mobbauksen kohteeksi saattaa tuntea pölköä, ikävää ja loukkausta. Sitä saattaa tietysti tulla ikähviin ja voija kehnosti jos se vain tapahtuu kerran, vaikka sitä ei kuttuta mobbaukseks. Mutta se jota mobathaan pitemän aijan saattaa saa ittentunnon vaikutuksia ja sitä saattaa tuntea olevan hyvinki yksin.


Mikäs on mobbinki?
Mobbaus saattaa olla viskutuksia, kattomista, naurua, pukkimista, lyöntiä ja häijyjä sanoja. Se saattaa kans olla ilkeitä sms:iä, meiliä, eli kirjotuksia feisbukissa, eli jos sitä on vainottu verkostossa.

Mobbaus saattaa kans olla ette joku jätethään ulkopuolele vain sen takia ette henkilö ei ole sellaisissa vaatheissa mitä muut pitävät ette pitäis olla, eli ette sitä on jotenki erityisen näkönen. Se saattaa olla ette sitä ei saa olla matkassa, eli ette ihmisiä levittävät huhuja ittestä. Jos se saapi sen tuloksen ette joku voipi kehnosti, sillon se on mobbaus.

Mobbaus on vahva sana monele. Piian net jokka mobbaavat ei ymmärä ette se toela on kysymys mobbauksesta. Net saattavat piian esimerkiks sanoa ette se oli vain lievä kiusaus, riita eli värkkäys. Mutta riiassa sitä on enemän tasalujia ja suunile yhtä ilkeät toisile.

Samala tavala toimivat häijyt vitsit. Se joka mobbaa saattaa välistä syyttää ja kieltää sanomalla ette se oli vain vitsi. Mutta jos joku voipi kehnosti siittä, sillon se on mobbaus.

Välistä mobbaus on niin vakavaa ette se on rikolista. Esimerkiks pahonpitely, jos lyöpi kethään. Trakaseeraus eli tiskrimineerinki on kans rikolista. Se on rikolista ette uhata kethään, eli ette pakottaa jonku alle 15 vuotta tekemhään jotakin seksuualista verkostossa.

Jos sitä kohtelee kethään ilkeästi esimerkiks henkilön sukupuolen eli uskonon takia, sillon se on tiskrimineerinki. Varsin ku joku on ilkeästi koheltu sen pittää ottaa vakavasti!

Mistäs mobbinki johtuu?
Useasti mobbaus saattaa alkaa siittä kun porukassa on huono stämninki eli tunnelma. Net jokka mobbaavat yrittävät piian pittää pientä porukkaa koossa olemalla ilkeä jollekin muule. Välistä mobbaus johtuu siittä ettei ole yhtään raavasta lähelä joka ottaa vastuun ette kaikin käyttäytyvät hyvin toisia kohti.

Mobbaus saattaa kans riippua siittä ette se joka mobbaa voipi kehnosti ja käypi muitten pääle ja sillä tavala tuntee ittensä lujemaks. Välistä mobbaus saattaa lissäintyä koska muut siinä lähelä ei tohi vastustaa ja kieltää sellaista. Net piian pölkäävät ette tulla itte mobatuks eli menettää kaveria.

Kuinkas mobbinki saattaa vähentyä?
Se ei ole koskhaan nuoren henkilön vastuu ette estää mobbausta. Koulussa se on vanheemitten vastuu ette valvoa ettei kukhaan jouvu mobbauksen kohteeks. Silti kaikin saattavat vaikuttaa ette vähentää mobbausta.

Jos sitä huomaa ette joku loukkaintuu eli tuntee olevansa ulkopuolela, sitä saattaa näyttää ette sitä on huolissa ja perustaa. Välistä se saattaa riittää ette sanoa hei, eli kysyä jotakin arkipäivälistä, ja se sinänsä saattaa antaa tunnetta ette joku perustaa.

Sitä saattaa kans olla avuks selittämällä jolleki joka on koulussa töissä jos sitä huomaa ette joku on mobattu.

http://www.umo.se/Andra-sprak/Meankieli ... -mobbinki/

[Kyllästynyt]

... Syytteenhän voi nostaa vaikka koulua vastaan sillä perusteella, että koulu ei ole huolehtinut velvoitteistaan...

Niin voi, mutta ei se vielä takaa, tai edes auta, mitään. Ei sitä näyttöä ole yhtään sen helpompi esittää, olipa syytteen aihe, perustelu tai kohde mikä tahansa.

... Ei kai syytteen nostamista koulua vastaan mikään estä, ja sen voi tehdä myös alle viisitoistavuotiaiden lasten kohdalla. Yli viisitoistavuotiaat tekijät taas voivat ikänsä puolesta olla itse syytettyinä.

Ei tietenkään mikään estä syytettä nostamasta, mutta kun se syytteen nostaminen ei takaa tuomiota tai muutenkaan välttämättä auta, vaan saattaa jopa pahentaa tilannetta entisestään.

[Kahvi]

Emme, mutta hyvin epätodennäköistä kiusaamistapausten saaminen raastupaan asti on.

Jos vaikka kiusaamisen tuloksena uhri on saanut sairaalahoitoa vaativia vammoja, ja tapahtunut on tallentunut vaikkapa valvontakameroihin, niin tuskin käräjille asti pääseminen on mitenkään epätodennäköistä. Vai mitä tarkoitit?

[Kahvi]

...

Mitäs sitten tehdään, jos 60% henkilöistä on sekä kiusattuja, että kiusaajia.

Prosenttiosuuksista en tiedä, mutta tuossa on kieltämättä pointti.

Perinteinen, ja oletettavasti ylivoimaisesti yleisin kiusaamistapaus lienee sellainen, että on selkeästi se kiusattu ja hänen kiusaajansa.

Sitten voi olla niitä tapauksia, että on epäselvää että onko kysymyksessä kiusaamisesta ollenkaan. Tällöin tietty joudutaan määrittelemään tarkemmin termi "kiusaaminen".

Ja tietty voi olla tapauksia, joissa molemmat osapuolet ovat sekä kiusaajia että kiusattuja. Vähän niinkuin perinteisessä tappelussa on yleisemmin kaksi pahoinpitelijää (eikä pahoinpitelijä ja uhri).

Vituttaa tämän keskustelun taso ja jotkin Huolieilisen ja saaran kommentit (mm "Kiusatut voisivat mennä..." "He voisivat perustaa yhteisen laulukuoron."). Kommenttien asenteesta paistaa ilkeys tyyliin "kiusatut voisivat suksia vittuun häiritsemästä meitä kirjoituksillaan".

Kiusatut voisivat myös mennä pakkohoitomuotoiselle itsetuntokurssille.

Eh.

Mitäs sitten tehdään, jos 60% henkilöistä on sekä kiusattuja, että kiusaajia.

Tällä kertaa Psykopatologia ei ole huomauttanut keskustelun tasosta, joten se lienee hyvä.

Tuollainen irvailu pakkohoidosta on tässä yhteydessä mautonta. Kiusattu tietenkin toivoo, että joku nostaisi hänet suosta, lohduttaisi, kohentaisi hänen itsetuntoaan ja ymmärtäisi. Mutta kun yleensä kukaan ei puutu, vaikka näkisikin.

Samoin ärsyttää helvetisti tuo karillejohtava "kuningas"ajatuksenpoikanen, että 60% olisi kiusattuja/kiusaajia. Todellinen kiusattu kokee aina myös eristämistä ja hylkäämistä kaveripiirin ulkopuolelle, mikä ei sovi 60%:n teoriaan. Mitä kauemman aikaa ihminen kokee eristystä sosiaalisen yhteisönsä ulkopuolelle, sitä suuremmat ovat vauriot. Ei sieltä sivusta (kiusattuna ja ulkopuolelle jätettynä) mihinkään kanssakäymiseen osallistuta (että olisi edes jonkinlainen mahdollisuus sanoa mihinkään mitään), saati kiusata. Eristäminen on yksi kiusaamisen pahimpia ja pysyviä vaurioita tekevin kiusaamisen muoto (näkyvien fyysisten pahoinpitelyiden lisäksi). Myös psykiatrian erikoislääkäri Lehden kirjoituksessa puhutaan eristämisestä. Mutta tämän palstan rivikirjoittajat eivät ole osoittaneet Kyllästyneen lisäksi minkäänlaista kiinnostusta kommentoidaksesi Lehden kirjoitusta. Itseään ja omia tärkeitä mielipiteitään esille tuodakseen he sen sijaan kantavat palstalle poliisin "plakaatteja". Kunnon kansalainen luottaa poliisiin. Mutta nykyisessä taloustilanteessa, jossa poliisin järjestelmässä on meneillään rakennemuutos ja virkojen vähennys, tuskin riittää aikaa koululaisten välienselvittelyihin, kun aikuistenkaan tekemien rikosten selvittelyyn ei poliisin työaikaa ole panostaa tarpeeksi.

Huolieilinen: "Mitä sitten tehdään, jos 60% henkilöistä on sekä kiusattuja, että kiusaajia?"
Mutta kun ei ole!

Kahvi: "Tällöin tietty joudutaan määrittelemään tarkemmin termi "kiusaaminen".
Kirjoituksestasi paistaa ulkokohtaisuus ja omahyväisyys moisen itsestäänselvyyden esilletuojana. Psykiatrian erikoislääkärin asiantuntevan kirjoituksen olen aiheesta olen palstalle tuonut ja ketjun aloittanut. Lue se! Ajatuksella! Ja jos olet ollut kiusattu, muistele, millaista se oli. Jos et halua palata muistoissasi aiheeseen etkä kosketella sielusi haavoja, älä osallistu keskusteluun, please!

Lisäys: saaran kirjoituksen lainaus, korjaus: laulukuoron, lisäys: sulkumerkki.

En kyllä tästä kirjoituksesta saanut muuta tolkkua, että Hilppa esittää ilmeisesti joidenkin nimimerkkien käytöksen olevan moitittavaa tms.

Mitä psykiatrian erikoislääkärin asiantuntevaa kirjoitusta tarkoitat?

[Kahvi]

Oikeusjärjestelmä ei auta koulukiusattua
KOTIMAA 4.2.2013 12:28 STT http://www.hs.fi/kotimaa/a1305645112504

Nykyisestä oikeusjärjestelmästä ei ole merkittävää apua koulukiusatuille, todetaan tuoreessa Vaasan yliopiston tutkimuksessa. Kiusaamiseen ei myöskään välttämättä puututa, vaikka koulussa tiedettäisiin kiusaamisesta.

"Yleensä mukana on useampi tekijä. Yksi on esimerkiksi tehnyt pahoinpitelyn, yksi laittoman uhkauksen ja yksi kunnianloukkauksen. Toistuvuutta, mikä uhrille näyttäytyy, ei kyetä ottamaan huomioon rikosoikeudellisen rangaistuksen arvioinnissa", sanoo tutkimusta vetänyt Niina Mäntylä.

Tutkimuksen mukaan lainsäädännössä ei ole säädetty selvästi, mitä toimia koulun henkilökunnalta edellytetään turvallisen opiskeluympäristön luomiseksi. Oikeussuojajärjestelmä on lisäksi monimutkainen, eivätkä huoltajat tunne oikeussuojakeinoja kovin hyvin.

Tutkimuksessa ehdotetaankin esimerkiksi, että huoltajille annettaisiin asiassa neuvontaa ja että kiusaamiseen olisi puututtava tietyn määräajan sisällä. Yleisimmin kiusaaminen tapahtuu välitunneilla, jonne kiusatut toivovat lisää valvontaa.

Tuo on ikävän totta, että toistuvuus (joka tekee uhrin asemasta yhtä hornaa) on hankala todistaa oikeudessa. Tavallaan tapahtumaketju, jonka jokaisesta osasta pitäisi kyetä näyttämään asiaankuuluvat todisteet - melko mahdoton urakka.

Mutta siltikin: mielestäni ne tapaukset, jotka täyttävät esim pahoinpitelyn tunnusmerkistöt (nenä poskella), tulisi empimättä saattaa poliisin tietoon - ja puhua kiusaamisen sijasta pahoinpitelystä. Muihin kiusaamismetodeihin ym luonnollisesti muut konstit.

[Kahvi]

Pieni rikosoikeudellinen kertaus lienee paikallaan:

Vasta 15v ja vanhempi on rikosoikeudellisessa vastuussa teoistaan. Tätä nuoremmat lienevät sitten käytännössä lastensuojelun asiakkaita. HUOM: korvausvastuu on kuitenkin olemassa, eli 12vee voi joutua korvaamaan uunoilunsa aiheuttamat vahingot.

Asianomistajarikoksessa poliisi tutkii vain, jos uhri vaatii rangaistusta. Esim lievä pahoinpitely on tämmöinen, paitsi alle 15v kohdalla se on virallisen syytteen alainen teko (kuten muistaakseni on lähisuhdeväkivallassakin). Lapsen kohdalla tietysti huoltaja voi tehdä r-ilmoituksen lapsen puolesta.

Virallisen syytteen alle sitten menee käytännössä kaikki muu. Poliisi voi tutkia tapauksen halusi uhri rangaistusta tai ei. Toisinsanoen asian voi kuka tahansa viedä poliisin tietoon.

Niin ja poliisi lähinnä tutkii tapauksen ja toimittaa esitutkintamateriaalin syyttäjän harkittavaksi, joka sen syytteen nostaa (tai tekee syyttämättä jättämispäätöksen). Sitten mennään sinne leivättömän pöydän ääreen käräjöimään.

Joissain lievissä rikoksissa (näpistys, ylinopeus ym) poliisi voi kirjoittaa suoraan sakon. Muuten kyllä kuljetaan tuota poliisi-syyttäjä-oikeus -polkua pitkin. Ja kyllä se polku tulee toteutumaan käytännössä aina, kun ihan oikea pahoinpitely on tapahtunut.

[Mirri]

... Syytteenhän voi nostaa vaikka koulua vastaan sillä perusteella, että koulu ei ole huolehtinut velvoitteistaan...

Niin voi, mutta ei se vielä takaa, tai edes auta, mitään. Ei sitä näyttöä ole yhtään sen helpompi esittää, olipa syytteen aihe, perustelu tai kohde mikä tahansa.

... Ei kai syytteen nostamista koulua vastaan mikään estä, ja sen voi tehdä myös alle viisitoistavuotiaiden lasten kohdalla. Yli viisitoistavuotiaat tekijät taas voivat ikänsä puolesta olla itse syytettyinä.

Ei tietenkään mikään estä syytettä nostamasta, mutta kun se syytteen nostaminen ei takaa tuomiota tai muutenkaan välttämättä auta, vaan saattaa jopa pahentaa tilannetta entisestään.

Ok. Uskon jo, että tilanne on toivoton, eikä mitään kannata edes yrittää tehdä.

[Kyllästynyt]

Emme, mutta hyvin epätodennäköistä kiusaamistapausten saaminen raastupaan asti on.

Jos vaikka kiusaamisen tuloksena uhri on saanut sairaalahoitoa vaativia vammoja, ja tapahtunut on tallentunut vaikkapa valvontakameroihin, niin tuskin käräjille asti pääseminen on mitenkään epätodennäköistä. Vai mitä tarkoitit?

Ei, vaan sitä että valvontakameroita on harvassa, eikä (fyysisiä) sairaalahoitoa vaativia vammoja välttämättä synny. Kiusaaminen on pahoinpitelyn, jopa kiduttamisen tuntomerkit täyttävä rikos mutta käytännössä rikosilmoituksen tekemisestä huolimatta, ei tekijöiden saaminen tuomiolle ole prosessin tavanomainen lopputulos vaan erittäin harvinainen poikkeus.

Jos keskustelu kiusaamisesta on tätä, että hurskastellaan rikosilmoituksen tekemisellä, ruoditaan kiusaamisen ja pahoinpitelyn eroja/yhtäläisyyksia, irvaillaan laulukuoroista ja itsetunnon pakkohoitojaksoista, ei ole ihme jos kiusaaminen on ja pysyy ratkaisemattomana ongelmana vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen.

Kiusaamisen vähentäminen tai lopettaminen on kiinni meistä jokaisesta. Ei vain poliisista, koulusta, rehtorista, opettajista ja vanhemmista, vaan kaikista aikuisista - sivullisistakin.

[Mirri]

Kiusaamisen vähentäminen tai lopettaminen on kiinni meistä jokaisesta. Ei vain poliisista, koulusta, rehtorista, opettajista ja vanhemmista, vaan kaikista aikuisista - sivullisistakin.

Mitä sivulliset aikuiset voivat ja mitä heidän pitäisi tehdä kouluväkivallan vähentämiseksi tai lopettamiseksi?

[Kyllästynyt]

... En kyllä tästä kirjoituksesta saanut muuta tolkkua, että Hilppa esittää ilmeisesti joidenkin nimimerkkien käytöksen olevan moitittavaa tms.

Mitä psykiatrian erikoislääkärin asiantuntevaa kirjoitusta tarkoitat?

Voi taivas sentään... Tässä samaisessa ketjussa olevaa kirjoitusta!

UUTISET PÄÄKIRJOITUS
VIERASKYNÄ
Koulukiusaamiseen on puututtava lujalla kädellä
11.8.2014 1:59

Helsingin Sanomat
Juha Lehti

Vieraskynä-palstalla julkaistaan asiantuntijakirjoituksia. Noin 4 300 merkin mittaisia tekstejä voi tarjota osoitteeseen hs.artikkeli@hs.fi. Toimitus editoi julkaistavat artikkelit.

Sovitteleva ja syyllistämätön ilmapiiri ei ole mahdollinen, jos kiusaajan käyttäytymistä todella halutaan muuttaa.

Tuhansille lapsille ja nuorille koulun alkaminen elokuussa ei tarkoita luokkatovereiden riemukasta jälleennäkemistä ja oppimisen ihanuutta, vaan heille koittaa paluu epätoivoiseen painajaiseen. Heille koulupäivä tarkoittaa toistuvan henkisen tai fyysisen kouluväkivallan uhriksi joutumista – nälvimistä ja haukkumista, naureskelua ja supattelua, eristämistä ja uhkailua, tönimistä ja pahoinpitelyjäkin.

Heille toistetaan kymmeniä tai satoja kertoja, että he ovat tyhmiä, rumia ja huonoja. Mitä tahansa he sanovat tai jättävät sanomatta, se on aina kiusaajien mielestä tyhmää. Mitä tahansa heillä on päällään, se on aina kiusaajien mielestä rumaa. Mitä tahansa he tekevät tai jättävät tekemättä, se on kiusaajille uusi syy sivaltaa.

Arviolta 15 prosenttia suomalaisista koululaisista joutuu kouluväkivallan uhriksi. Uhrien psyykkinen oireilu on tavallista, mutta kouluväkivallan haitat eivät rajoitu nuoruuteen. Hyvin monen nuoren aikuisen maailmassa kouluväkivallan aiheuttamat kärsimykset jatkuvat väkivallan jo tauottua. Kun ihminen joutuu tarkkailemaan ympäristöään vuosia erilaisten uhkien pelossa, jännitys ja ahdistus eivät enää poistukaan, vaikka uhkat poistuvatkin.

Pahasti rusikoitu tai kokonaan tuhottu itsetunto ei eheydy helposti, vaikka sen tuhoajat eivät ole enää näköpiirissä. Nuori aikuinen joutuu tavalla tai toisella päättämään, tuleeko hänestä aktiivinen osa yhteiskuntaa vai jättäytyykö hän mieluummin sivustakatsojaksi. On helppo ymmärtää, mihin suuntaan kouluväkiväkivallan uhriksi joutuminen tuota valintaa siirtää.

Kidutus on tahallista voimakkaan henkisen tai ruumiillisen kärsimyksen aiheuttamista toiselle tarkoituksena pelotella, syrjiä, pakottaa johonkin, rangaista, saada tietoja tai tunnustus tai tyydyttää kiduttajan sadistiset tarpeet. Tämän määritelmän mukaan suomalaisissa peruskouluissa kidutetaan tuhansia lapsia heidän täyttäessään oppivelvollisuuttaan. He kantavat seurauksia mukanaan vuosikymmeniä.

On olemassa hyvää kansainvälistä tutkimustietoa siitä, että tehokas välituntivalvonta, kunnon koulukuri sekä väkivallan tekijän vanhempien mukanaolo ojentamisprosessissa ovat hyviä keinoja kouluväkivallan vastustamisessa. Monien koulujen kiusaamisen vastaiset toimet ovat tätä tietoa vasten riittämättömiä.

Kouluväkivallan tunnistaminen perustuu kouluissa enemmän oppilaiden ja heidän vanhempiensa raportointiin kuin monen aikuisen yhtäaikaiseen aktiiviseen välitunti- ja muuhun valvontaan.

Toinen keskeinen epäkohta on se asenne, jolla kouluväkivaltaan puututaan. Ongelma pyritään ratkomaan sopuisasti neuvotellen, pahoittamatta kenenkään mieltä. Ollaan neutraaleja eikä asetuta kenenkään puolelle, tyyliin "ei tehdä tästä nyt numeroa".

Kuitenkin, kun lapsi kokee jotain, joka vastaa kidutusta, ja hänen mielenterveytensä on uhattuna vuosikymmeniksi eteenpäin, siitä nimenomaan pitää tehdä iso numero.

Kouluväkivallan tekijä saa toisten vahingoittamisesta valtaa, kunnioitusta sekä hallinnan- ja turvallisuudentunnetta. Hän on saattanut janota noita tunteita pitkään. Vain jos kouluväkivallan todennäköiset haitat ovat tekijälle selvästi suuremmat kuin todennäköiset edut, hän on valmis lopettamaan väkivallan. Se tarkoittaa usein sellaisia tunteita kuin turhautuminen, pelko ja ahdistus. Kiva ja sovitteleva ilmapiiri vailla kenenkään syyllistämistä ei ole mahdollinen, jos tekijän käyttäytymistä todella halutaan muuttaa.

Olen tavannut satoja kouluväkivallan traumatisoimia ihmisiä, mutta en ole tavannut vielä ketään, joka olisi traumatisoitunut selkeän ja määrätietoisen koulukurin vuoksi.

Suomalaislapsella on Suomen lain mukaan oikeus turvalliseen ja terveelliseen kasvuympäristöön. Tätä nykyä tuo oikeus on pelkkä vitsi 15 prosentille koululaisista. Heille koulu on mielenterveyden kannalta vaarallisimpia paikkoja, joihin he ikinä astuvat. Myös osa niistä, jotka seuraavat kidutusta vierestä, tulee kärsimään seurauksia, vaikka väkivalta ei kohdistu suoraan heihin.

Ei väkivallan tekijöidenkään osa aina ole pitkällä aikavälillä hääppöinen. Opittuaan sadistisen käyttäytymismallin he kylvävät kärsimystä omaan elämäänsä ja muiden elämään vuosia tai vuosikymmeniä. Myös heillä on omat oikeutensa – oikeus tulla asianmukaisesti ja johdonmukaisesti ojennetuksi.

Juha Lehti
Kirjoittaja on psykiatrian erikoislääkäri.

viewtopic.php?f=8&t=12829&p=183479&hilit=psykiatrian#p183479

[Kyllästynyt]

Kiusaamisen vähentäminen tai lopettaminen on kiinni meistä jokaisesta. Ei vain poliisista, koulusta, rehtorista, opettajista ja vanhemmista, vaan kaikista aikuisista - sivullisistakin.

Mitä sivulliset aikuiset voivat ja mitä heidän pitäisi tehdä kouluväkivallan vähentämiseksi tai lopettamiseksi?

Puuttua tilanteeseen aina kiusaamista nähdessään - ja jopa sellaista epäillessään.

[Mirri]

Kiusaamisen vähentäminen tai lopettaminen on kiinni meistä jokaisesta. Ei vain poliisista, koulusta, rehtorista, opettajista ja vanhemmista, vaan kaikista aikuisista - sivullisistakin.

Mitä sivulliset aikuiset voivat ja mitä heidän pitäisi tehdä kouluväkivallan vähentämiseksi tai lopettamiseksi?

Puuttua tilanteeseen aina kiusaamista nähdessään - ja jopa sellaista epäillessään.

Vastasit kovin ympäripyöreästi, joten kerro tarkemmin ja seikkaperäisemmin - anna käytännöllisiä neuvoja, joiden mukaan pystytään toimimaan elävässä elämässä.

Mistä sivullinen aikuinen tietää tai voi epäillä, että kyseessä on kiusaaminen? Entä miten tilanteeseen puututaan käytännössä? Mitä tilanteeseen puuttuminen tarkoittaa ja miten se toteutetaan? Tuossa muutama tärkeä kysymys.

[Kyllästynyt]

... Syytteenhän voi nostaa vaikka koulua vastaan sillä perusteella, että koulu ei ole huolehtinut velvoitteistaan...

Niin voi, mutta ei se vielä takaa, tai edes auta, mitään. Ei sitä näyttöä ole yhtään sen helpompi esittää, olipa syytteen aihe, perustelu tai kohde mikä tahansa.

... Ei kai syytteen nostamista koulua vastaan mikään estä, ja sen voi tehdä myös alle viisitoistavuotiaiden lasten kohdalla. Yli viisitoistavuotiaat tekijät taas voivat ikänsä puolesta olla itse syytettyinä.

Ei tietenkään mikään estä syytettä nostamasta, mutta kun se syytteen nostaminen ei takaa tuomiota tai muutenkaan välttämättä auta, vaan saattaa jopa pahentaa tilannetta entisestään.

Ok. Uskon jo, että tilanne on toivoton, eikä mitään kannata edes yrittää tehdä.

Ei, vaan se on epätoivoinen siksi, koska aikuiset ihmiset ajattelevat, että ongelma kuuluu jonkun toisen (esimerkiksi poliisin) hoidettavaksi, eikä siihen sivullisten - tai ettei ainakaan juuri hänen - ole tarpeen puuttua.

[Kyllästynyt]

Kiusaamisen vähentäminen tai lopettaminen on kiinni meistä jokaisesta. Ei vain poliisista, koulusta, rehtorista, opettajista ja vanhemmista, vaan kaikista aikuisista - sivullisistakin.

Mitä sivulliset aikuiset voivat ja mitä heidän pitäisi tehdä kouluväkivallan vähentämiseksi tai lopettamiseksi?

Puuttua tilanteeseen aina kiusaamista nähdessään - ja jopa sellaista epäillessään.

Vastasit kovin ympäripyöreästi, joten kerro tarkemmin ja seikkaperäisemmin - anna käytännöllisiä neuvoja, joiden mukaan pystytään toimimaan elävässä elämässä.

Mistä sivullinen aikuinen tietää tai voi epäillä, että kyseessä on kiusaaminen? Entä miten tilanteeseen puututaan käytännössä? Mitä tilanteeseen puuttuminen tarkoittaa ja miten se toteutetaan? Tuossa muutama tärkeä kysymys.

Esimerkki:

Olet bussissa ja kuulet kuinka lauma poikia huutelee ja haistattelee pienelle maahanmuuttajatytölle. Jäät bussista pois samalla pysäkillä kuin hekin ja näet sekä kuulet kuinka huutelu jatkuu.
Mitä teet?
Jatkatko omaa matkaasi ja käännät selkäsi pikkutytölle, vai asetutko poikien tielle ja huudat kuin hinaaja, ettei tuollaista saa tehdä?

Olet palaamassa kaupasta ja näet kuinka poikalauma heittelee jonkun jääkiekkomailan ja kirjoja alas ylikulkusillalta autotielle. Pienen matkan päässä on pikkupoika joka yrittää kahmia tiellä lojuvia tavaroita laukkuunsa.

Kuljetko ohi ja ajattelet "Pojat ovat poikia" ja "tuo on vain poikien tapa nahistella" vai asetutko tavaroita heittelevien poikien tiellä, huudat kuin hinaaja ja vaadit tavaroita heitellyttä poikaa kokoamaan tavarat tieltä ja jäät paikalle niin pitkään, että joko poika hakee tavarat, tai koko lauma lähtee karkuun?

[Mirri]

Olisivatkin kiusaamistilanteet sivullisen edessä aina noin selkeitä...

Syystä tai toisesta esimerkeissäsi kaikki kiusaajat olivat poikia, ja he tekivät väkivaltaa silmin nähden ja korvin kuullen. Läheskään aina kiusaaminen ei ole noin näkyvää ja julkista kuin tuossa kuvasit. Ja kiusaajat voivat olla tyttöjä.

Miten sivulliset voivat puuttua tilanteisiin, jos kiusaajat ovat tyttöjä, jotka tyypillisesti eivät käytä huomiota herättävää väkivaltaa kiusattua kohtaan?

[Kahvi]

Hilppa:
"Kirjoituksestasi paistaa ulkokohtaisuus ja omahyväisyys.."

Kyllästynyt:
"Jos keskustelu kiusaamisesta on tätä, että hurskastellaan rikosilmoituksen tekemisellä, ruoditaan kiusaamisen ja pahoinpitelyn eroja/yhtäläisyyksia..." ja "Voi taivas sentään... "

Miksi tuollaista kielenkäyttöä harjoitatte minua kohtaan arvon Hilppa ja Kyllästynyt?

[Kahvi]

...

Mistä sivullinen aikuinen tietää tai voi epäillä, että kyseessä on kiusaaminen? Entä miten tilanteeseen puututaan käytännössä? Mitä tilanteeseen puuttuminen tarkoittaa ja miten se toteutetaan? Tuossa muutama tärkeä kysymys.

Esimerkki:

Olet bussissa ja kuulet kuinka lauma poikia huutelee ja haistattelee pienelle maahanmuuttajatytölle. Jäät bussista pois samalla pysäkillä kuin hekin ja näet sekä kuulet kuinka huutelu jatkuu.
Mitä teet?
Jatkatko omaa matkaasi ja käännät selkäsi pikkutytölle, vai asetutko poikien tielle ja huudat kuin hinaaja, ettei tuollaista saa tehdä?

Olet palaamassa kaupasta ja näet kuinka poikalauma heittelee jonkun jääkiekkomailan ja kirjoja alas ylikulkusillalta autotielle. Pienen matkan päässä on pikkupoika joka yrittää kahmia tiellä lojuvia tavaroita laukkuunsa.

Kuljetko ohi ja ajattelet "Pojat ovat poikia" ja "tuo on vain poikien tapa nahistella" vai asetutko tavaroita heittelevien poikien tiellä, huudat kuin hinaaja ja vaadit tavaroita heitellyttä poikaa kokoamaan tavarat tieltä ja jäät paikalle niin pitkään, että joko poika hakee tavarat, tai koko lauma lähtee karkuun?

Niin mitä tuollaisiin tilanteeseisiin puuttuminen tarkoittaa ja miten se toteutetaan? (Mirrin kysymys)

[Kyllästynyt]

Olisivatkin kiusaamistilanteet sivullisen edessä aina noin selkeitä...

Syystä tai toisesta esimerkeissäsi kaikki kiusaajat olivat poikia, ja he tekivät väkivaltaa silmin nähden ja korvin kuullen. Läheskään aina kiusaaminen ei ole noin näkyvää ja julkista kuin tuossa kuvasit. Ja kiusaajat voivat olla tyttöjä...

Totta kai voivat olla tyttöjäkin ja tapaukset vähemmän selkeitä kuin kertomani, mutta nuo olivat todella tapahtuneita asioita.

Ai niin, olenhan minä puuttunut tyttöjenkin tekoihin...

Ratikassa 3-4 pissistä puheli jostakusta tytöstä, olkoon nimi vaikka Rebecasta (nimi oli jokin harvinainen) pilkalliseen sävyyn, nauroivat ja suunnittelivat jotakin Rebecan kiusaksi. En muista mitä se oli, mutta taisi olla jonkinlainen yhteinen sopimus siitä, että Rebecca tulee kouluun, hänelle kerrotaan kuinka naurettavia hänen vaatteensa ovat ja kuinka ruma hän on.

Kuuntelin sitä aikani, ja sitten käännyin tyttöjen puoleen ja sanoin olevani Rebecan täti, ja kuuntelevani kiinnostuneena mitä he tällä kertaa ovat Rebecalle ajatelleet tehdä ja sanoa.
Tytöt menivät menivät punaisiksi ja olivat hiljaa.
Enhän minä kenenkään Rebecan täti ole, enkä tiedä miten asia eteni, mutta ainakin vähäksi aikaa tytöt nolostuivat.

... Miten sivulliset voivat puuttua tilanteisiin, jos kiusaajat ovat tyttöjä, jotka tyypillisesti eivät käytä huomiota herättävää väkivaltaa kiusattua kohtaan?

"Rebecan täti" oli aika tehokas keino.