Epäeettinen, epäasiallinen kliininen haastattelu

[minätäällä]

Maailman Psykiatriyhdistyksen (WPA) eettisessä ohjeistossa psykiatriselle työlle (vuodelta 1996) sanotaan mm., että potilaalla on oikeus tulla hyväksytyksi osapuoleksi hoitosuhteeseen, joka perustuu keskinäiseen kunnioitukseen ja luottamukseen ja mahdollistaa potilaan vapaan ja tietoisen päätöksenteon. Potilaalle on tarjottava olennaista tietoa, niin että hän kykenee järkeviin, omien henkilökohtaisten arvojensa mukaisiin ja parhaina pitämiinsä päätöksiin.

Tätä ei edistetä kyllä sillä, että psykiatri kertoo diagnoosintekotilanteessa ja tahdonvastaisesta hoidosta päättäessään aikovansa lausunnollaan todistaa potilaan huoltajankykyjä vastaan käräjäoikeudessa. Ei myöskään sillä, että psykiatri itse provosoi potilaassa käyttäytymistä, jonka sitten kirjaa sairauden oireeksi. Vaikkapa niin, että psykiatri kertoo potilaalle, vastoin tämän juuri käräjäoikeudesta saamia tietoja, että se väliaikainen huoltajuushan on jo myönnetty isälle, tässä koneella on hoitaja sen ja sen kirjaus asiasta. Kun psykiatri sormellaan osoittaa tietokoneensa ruutua, ja potilas nousee uutispommista tyrmistyneenä tuoliltaan katsomaan lähempää, mitä koneella asiasta sanotaan, se onkin sitten kirjattu "kiihtyneenä puhumisena ja paikoiltaan nousemisena katsomaan, mitä allekirjoittaneen koneella lukee". No olipa todella sairasta käytöstä tuommoisessa tilanteessa.

Lönnqvist puhuu Psykiatria -kirjassaan (2007) myös siitä, että olisi pyrittävä käyttäytymään tutkittavaa arvostaen ja luomaan tulevalle hoidolle suotuisat olosuhteet. Kirjassa myös todetaan, että joskus potilaan käyttäytyminen voi johtua traumaattisesta hoitoon toimittamisesta ja koetusta loukkaavasta käyttäytymisestä.

Haastattelu kuuluisi ennen kaikkea lääkärin, ensisijaisesti psykiatrin tehtäviin, ja siinä olisi kai hyvä antaa potilaan itsensä kertoa omin sanoin ja itse vastata kysymyksiin. Nyt tuon vastaajan ja kertojan roolin varasti kokonaan psykiatrinen hoitaja, jota potilas ei edes muistanut tavanneensa aiemmmin. Koko haastattelu oli suurin piirtein sitä, että hoitaja heitti uskomattomia, paikkaansapitämättömiä väitteitä, jotka potilas sitten tyrmistyneenä koetti kiistää. Paikkansapitämättömyys voidaan jälkeenpäin myös todistaa. Päivystävä lääkäri (ei psykiatri) kuunteli ihmeissään, mutta uskoi hoitajaa.

Näin meillä.

[Sans nom]

Maailman Psykiatriyhdistyksen (WPA) eettisessä ohjeistossa psykiatriselle työlle (vuodelta 1996) sanotaan mm., että potilaalla on oikeus tulla hyväksytyksi osapuoleksi hoitosuhteeseen, joka perustuu keskinäiseen kunnioitukseen ja luottamukseen ja mahdollistaa potilaan vapaan ja tietoisen päätöksenteon. Potilaalle on tarjottava olennaista tietoa, niin että hän kykenee järkeviin, omien henkilökohtaisten arvojensa mukaisiin ja parhaina pitämiinsä päätöksiin.

Syy, miksi nämä kauniit korulauseet eivät toteudu käytännön hoitotyössä johtuu mielestäni pääasiassa rakenteellisista heikkouksista mielenterveystoimistojen ja psyk.polien hallintokulttuurissa. Puuttuu mekanismit yksilökohtaisen hoitokartoituksen tekemiseksi, jolla turvattaisiin esim. lain takaama oikeus hyvään kohteluun ja terveydenhoitoon.

[minätäällä]

Eipä monilla tällä palstalla taida olla vastaavia kokemuksia ja kommentoitavaa. Onneksi.

Kiitos kommentistasi, Sans Nom. Tuossa nyt ei ollut kyse polin vaan osaston toiminnasta. Mutta ehkä se yli-innokas, haastattelutilanteen itselleen varastanut itsevarma hoitaja oli sieltä polilta? Kun en häntä todellakaan muistanut ennen edes tavanneeni.

[Sans nom]

Hallintokulttuurin muutos siirtyminen kontrollikulttuurista avoimeen palvelukulttuuriin on hidasta. Sukupolvien välinen siirtyminen. Meillä mielenterveyspalvelujen asiakkailla on oikeus vaatia hoitoa ja palvelua!

Minulla on traumaattinen päivä. Puolen vuoden kädenväätö potilasasiakirjojen saamisessa hoitotiimin kanssa päättyi tänään. Hoitava psykiatrini, vaikka sinänsä pidän hänestä, yritti evätä mahdollisuuteni ties millä verukkeilla tarkastaa hoitoasiakirjat (ml. terapiaistunnot), mutta yhteydenotto sairaanhoitopiirin ylimpään johtoportaaseen viime viikolla muutti tilanteen. Olin jo tekemässä kantelua eduskunnan oikeusasiamiehelle.

[minätäällä]

Ollaan samassa tilanteessa kumpikin, yksin kumminkin. Onneksi on nämä palstat. Onnea van, en muuten osaa auttaa. Lain mukaan tiedot on saatava kolmen kuukauden sisällä, tai ainakin sen sijasta sitten perusteltu KIRJALLINEN kieltäytyminen. Potilasasiamiehenkin mukaan.

[minätäällä]

No, minulle vain ei vastattu lukuisiin sekä kirjallisiin että puhelimitse osastolle esitettyihin pyyntöihin mitenkään. Kuulin sitten, ettei diagnoosia ja epikriisiä ole edes tehty vielä kolmekin kuukautta hoitojakson jälkeen, mikä antoi aiheen tehdä hallintokantelu. Tietosuojavaltuutetulle lähettetyt jutut ovat NETTISIVUJEN MUKAN julkisia asiakirjoja, joten sinne en halunnut omia mt-juttujani lähettää.

[Sans nom]

Olisi mielenkiintoista kuulla minkälaisia verukkeita on käytetty potilaskertomustietojen pimittämiseksi sinulta.

Alussa tivattiin syytä ”mitä sinä niillä teet” ja sen jälkeen kun kerroin, että lain mukaan potilaan ei tarvitse perustella pyyntöä kinattiin muodollisuuksista ja menettelytavoista. Lähetin pyynnön hoitotiimille ensin s-postitse, mutta se ei kelvannut. Kotikaupunkini psyk.polille tämä riitti ja sain haluamani tiedot heti postitse. Ei kelvannut myöskään se, että ilmaisin asian suullisesti asiasta päättävälle psykiatrille. Sain lopulta postitse esitäytetyn lomakkeen ja ohjeistuksen, jossa kerrottiin, että pyyntö pitää allekirjoittaa omakätisesti ja tuoda toimiston kansliaan.

Fiksu ihminen, joka on sisäistänyt potilaslähtöisen hoitotyön syvimmän olemuksen ei tietenkään olisi udellut syitä vaan iskenyt ohjeistuksen suoraan kouraan ja pyytänyt täyttämään pyyntölomakkeen esim. vastaanoton aikana ja That's it!

Tämän jälkeen hoitava psykiatri, joka siis tekee päätöksen luovuttamisesta totesi, että papereita ei voi toimittaa ennen kuin henkilö x palaa sairaslomaltaan työpaikalleen ja tarkastaa tekemänsä merkinnät. Viivästystä perusteltiin kaiketi siis sillä, että vuotta 2009 koskevat merkinnät ovat vielä keskeneräisiä ja osin puutteellisia (sen kyllä huomasin luettuani paperikasan läpi*).

No, onneksi oikeuksiani ei kuitenkaan yritetty rajoittaa ”yleisen edun ja valtion turvallisuuden” nimissä.


* Huomasin, että potilastiedoissa ei ole kerrottu laisinkaan saamani terapian muodosta, käyntikertojen tiheydestä, terapian kestosta ja sen lopettamisen perusteista. Eivätkö nämä ole perustietoja, jotka pitäisi kirjata rekisteriin jo alkukartoituksen yhteydessä??? Jos valittaisin huonosta hoidosta mihin vetoaisin - oletuksiin?

[Sans nom]

Ad Zulu: entäpä jos analyysisi toteutuksessa olisi esiintynyt ongelmia esim. lukuisia peruutuksia tapaamisissa. Kirjallinen sopimus tuo potilaalle turvallisuutta koska siinä selvennetään hänen oikeudet ja velvollisuudet. Olisi sinullakin varmasti mennyt sormi pyllyyn, jos analyytikkosi olisi häipynyt yhtääkkiä ja jättänyt sinut ongelminesi kuin "nalli kalliolle".

[minätäällä]

Rekisteritiedot pitää tosiaan pyytää kirjallisesti sitä varten tehdyllä lomakkeella, ja lääkäri sitten suostuu pyyntöön. Jos ei suostu, hänen on kirjallisesti peruusteltava se, miksei suostu. Ellei papereita tai kieltävää päätöstä ole kuulunut kolmen kuukauden sisällä, se voidaan potilasasiamiehen mukaan katsoa perustelemattomaksi tai perusteettomaksi kieltäytymiseksi antaa potilasrekisteritietoja, ja asian voi silloin viedä tietosuojavaltuutetulle.

Meillä se, etten ole papereitani hoitojakson lopulta saanut, johtui kai siitä, ettei neljäkään kuukautta jakson päättymisen jälkeen epikriisiä ja diagnoosia ollut kirjoitettu, osastosihteerin mukaan ainakaan. Ällistyin, kun hoitaja sanoi, ettei meillä semmoisia täällä kirjoitella. Koska tilanne voi olla muidenkin potilaiden osalta sama, tein hallintokantelun.

[minätäällä]

Ok, mutta siitä lomakkeesta nyt saa ainakin selville (netistä), mitkä tiedot ovat välttämättömiä olla mukana, ettei paperien saanti ainakaan siihen kaadu.

[Psykopatologia]

meni kerran yhdeltä, kun lääkäri oli (yllättäen) onnitellut häntä hyvästä itsestä huolenpidosta. Hän kun oli varautunut siihen, että taas kerran saa puolustaa tekimisisään. Hänen mukaansa lääkärin kanssa ei juuri koskaan ole saanut olla rauhassa ja jutella kuulumisista. Aina on täytynyt olla karvat pystyssä ja varautuneena puolustautumaan.

[minätäällä]

No mieluummin vaikka noin, pasmat sekaisin. Kunhan ei vääristävien silmälasien läpi katsottaisi.

[atte.n]

Terapeuttihan heitti sinulle toivon kipinän kehiin.. Pidät itsestäsi hyvää huolta, kun puolustelet ja otat asioista selvää, sekä valitset sitä kautta "sopivampaa" diagnoosia.. Kriisin vaiheet.

Minä olen tullut joskus (useinkin?) väärin ymmärretyksi ja ihan nurin tulkituksi. Minua on arvioitu; kun olen samalla arvioinut muita; ihan pieleen, eikä uusintakaan ole välttämättä tuottanut sopivaa materiaalia. Enkä pidä kyttäysmentaliteetista, joten saatan hiukan temppuilla. Ihasn vaan tylsyyttäni.

Älä todista muille, vaan anna itsellesi itsesi oikeudet. Tuntea ja näyttää myös ne

[atte.n]

Mistä hoitokulttuurin huonosta tasosta te jauhatte? Itse kävin psykoanalyysissä iki kymmenen vuotta ja hyvää teki!..

Hoitosi taisi sittenkin jäädä joko kesken tai muusta syystä tuloksettomaksi.

... Kumpikaan meistä, siis analyytikkoni tai minä, ei puhunut mistään potilaskertomuksista tai potilaspapereista, ei sellaisia oikeasti kukaan tarvitse.

Potilaspapereitako ei tarvita? Sepä merkillistä; ilmeisesti koko terveydenhuolto tekee sinun mielestäsi tarpeettomia asioita.

Ei puhumattomuus poista tarvetta.

[minätäällä]

Kiitti kommenteista PP ja atte.n.

[minätäällä]

Mitä pidemmälle tuota psykodynaamisen psykoterapian opaskirjaa luen, sitä vakuuttuneempi olen, että omaa analyysia läpikäymättömän psykiatrin diagnoosi voi todella olla pahasti vinoutunut. Omien sokeiden pisteiden ja vastratransferenssitunteiden takia.

Miten voi psykiatri jättää huomiotta heti raskaudesta ja lapsettomuushoidoistakin alkaneen yksinhuoltajuuden, neljän vuoden avioeroprosessin ja työuupumuksen sen seurauksena, ja asettua lapsen ei-biologisen isän puolelle ja vapaaehtoiseen hoitoon hakeutunutta kohdella niin, että tämä sitten on pakko julistaa tahdonvastaisen hoidon tarpeeseen? Pikkasen ihmetyttää tuon psykiatrin omat sisäiset ihmissuhdekuviot ja mallit, kun noin vääristyneesti tilanteen näkee.

Sama toistui taas, saman psykiatrin kanssa. Ei vaan synkkaa. Minusta syy on hänen eikä minun.
On varmaan vaan perheterapeutti terapiakoulutukseltaan.

[atte.n]

Ei vaan synkkaa. Minusta syy on hänen eikä minun.
On varmaan vaan perheterapeutti terapiakoulutukseltaan.

Ääliöitä on yli ammattirajojen