"Olen supernolo" (koulukiusaaminen)

[Kahvi]

Pahoinpitelystä tietävät vanhemmat ihmiset.

Mutta tekevätkö rikosilmoituksen vaikka tietäisivätkin?

Minun mielestäni heidän pitäisi tehdä ko tilanteissa (eikä vaan puhua "kiusaamisesta"). Pahoinpitely on pahoinpitely ja siis poliisiasia. Miksi väittää muuta?

[Hilppa]

Ja mitähän siitäkin tulisi, kun kaikki vastaisivat kiusaamiseen välivallalla? Joukkotappeluitakin on nähty viime vuosina nuorison piirissä. Teinitytöt aloittivat sellaisen rysäkän Viikissä(??) taannoin.

En kyllä ymmärtänyt, että miten nuo perseilijöiden joukkotappelut tähän liittyvät, mutta niinkuin sanoin, niin ei aggressioon vastaaminen aggressiolla sovi kaikille ja/tai kaikkiin tilanteisiin.

Jostain ne alkavat. Ja enpä ihmettelisi, vaikka kiusaamiskuvio olisi mukana sytykkeenä.

[Kyllästynyt]

Pahoinpitelystä tietävät vanhemmat ihmiset.

Mutta tekevätkö rikosilmoituksen vaikka tietäisivätkin?

Minun mielestäni heidän pitäisi tehdä ko tilanteissa (eikä vaan puhua "kiusaamisesta")...

Pitäisi tietenkin, mutta jos ongelma olisi noin yksinkertainen ja helposti ratkaistavissa, ei kai kiusaamista esiintyisi siinä laajuudessa kuin mitä vielä nykyäänkin tapahtuu?

... Pahoinpitely on pahoinpitely ja siis poliisiasia. Miksi väittää muuta?

Kukaan ei ole väittänyt muuta - tai en minä ainakaan.

[Mirri]

Pahoinpitelystä tietävät vanhemmat ihmiset.

Mutta tekevätkö rikosilmoituksen vaikka tietäisivätkin?

Nykyisin kai koulut ovat ryhtyneet ilmoittamaan poliisille.

[Hilppa]

Koulun (kunnan) velvollisuutena ja vastuulla on taata turvallinen oppimisympäristö jokaiselle oppilaalle.

Ongelmaksi muodostuu usein kuitenkin koulumatka ja muu harrastustoiminta/vapaa-aika, jolloin kaverit ovat usein samat kuin koulussakin.

[Kahvi]

Ja mitähän siitäkin tulisi, kun kaikki vastaisivat kiusaamiseen välivallalla? Joukkotappeluitakin on nähty viime vuosina nuorison piirissä. Teinitytöt aloittivat sellaisen rysäkän Viikissä(??) taannoin.

En kyllä ymmärtänyt, että miten nuo perseilijöiden joukkotappelut tähän liittyvät, mutta niinkuin sanoin, niin ei aggressioon vastaaminen aggressiolla sovi kaikille ja/tai kaikkiin tilanteisiin.

Jostain ne alkavat. Ja enpä ihmettelisi, vaikka kiusaamiskuvio olisi mukana sytykkeenä.

Niin no, voihan jonkunnäköinen kostonkierre tms eskaloitua lopulta joukkotappeluksi. Silleen olet minusta ihan oikeassa, että väkivallalla voi olla yllättäväviä ja epätoivottaviakin seurauksia. Nuo joukkotappelut varmaan pahimpina, lievimpänä kait kiusatun joutuminen syytettyjen penkille.

[saara]

Keskiviikko 13.8.2014 klo 14.34
-Helsingin poliisi jakoi tänään sosiaaliseen mediaan lohduttoman tarinan teini-ikäisen koulukiusatun tekemästä itsemurhasta ja kannustaa puuttumaan kiusaamiseen välittömästi.
"Kohta minua ei enää kiusata" - poliisi jakoi sydäntäsärkevän tarinan 14-vuotiaan itsemurhasta

http://www.iltalehti.fi/fiidifi/2014081 ... 3_fd.shtml

-Poliisi muistuttaa myös, että koulukiusaaminen täyttää rikoksen tunnusmerkit. Pienen jekkuilun sijaan tapauksissa kyse on muun muassa törkeästä kunnianloukkauksesta, pahoinpitelystä, varkaudesta sekä vahingonteosta.


Poliisin tiedote kouluissa :

"KIUSASIT LUOKKALAISTASI KOULUSSA.
Eihän se nyt niin paha juttu ollut,
nauroit mukana kun muut piilottelivat hänen tavaroitaan ja veitte yhdessä hänen puhelimensa.
Jokainen koulupäivä alkoi tämän kaverin kiusaamisella, se tuntui hauskalta ja kaikkihan sitä tekivät.
Tämän tarinan kaveri teki itsemurhan muutama vuosi sitten, 14 vuotiaana.
Hän pelkäsi joka päivä. Lopulta hänellä ei ollut
enää yhtään ystävää eikä hän jaksanut enää.
Hän jätti vain lapun"Kohta minua ei enää kiusata"

-Emme halua että tämä tarina enää toistuu.
Päätä nyt ettet SINÄ lähde mukaan kiusaamiseen. Ole vahva ja puutu siihen.
Jos sanat- nyt riittää ja -lopeta eivät tehoa, ilmoita asiasta opettajille.
Opettajat eivät nimittäin näe kaikkea.
Ota askel eteenpäin ja puhu heille tai vanhemmille.
Kiusataanko sinua?
Et ole yksin.
Puhumalla saat apua.
Aivan kuten opettajasi, mekään emme näe kaikkea, mutta haluamme auttaa,sillä
KOULUKIUSAAMINEN ON RIKOS:
Törkeä kunnianloukkaus
pahoinpitely,'
näpistys,
varkaus
vahingonteko ym ym.
lista on pitkä."


POLIISI HELSINKI

(oheinen tarina on tosi, mutta yksityiskohtia
on muutettu hieman omaisten yksityisyyden suojelemiseksi)

TÄLLAINEN JULISTE PITÄISI OLLA JOKAISEN KOULUN ILMOITUSTAULULLA.

Siirsin tämän vähän eteenpäin ettei jää vallan jalkoihin hyvä poliisin tiedotus.

[Kahvi]

Pahoinpitelystä tietävät vanhemmat ihmiset.

Mutta tekevätkö rikosilmoituksen vaikka tietäisivätkin?

Minun mielestäni heidän pitäisi tehdä ko tilanteissa (eikä vaan puhua "kiusaamisesta")...

Pitäisi tietenkin, mutta jos ongelma olisi noin yksinkertainen ja helposti ratkaistavissa, ei kai kiusaamista esiintyisi siinä laajuudessa kuin mitä vielä nykyäänkin tapahtuu?

... Pahoinpitely on pahoinpitely ja siis poliisiasia. Miksi väittää muuta?

Kukaan ei ole väittänyt muuta - tai en minä ainakaan.

Osaa koko kiusaamisgenrestä tässä itse käsittelin, siis niitä tapauksia kun tosiaan kysymys on selvästä pahoinpitelystä - tästähän jää henkinen kiusaaminen (mollaaminen, haukkuminen yms) kokonaan rajatuksi pois.

Itse olen sekä kuullut että nähnyt sellaistakin, että esim vanhemmat puhuvat lapsensa kiusaamisesta tilanteissa, joissa pitäisi minusta puhua pahoinpitelystä.

[Kyllästynyt]

Koulun (kunnan) velvollisuutena ja vastuulla on taata turvallinen oppimisympäristö jokaiselle oppilaalle...

Käytännössä on niin, että jos turvallista oppimisympäristöä ryhdytään kiusatulle järjestämään, kiusattu on se joka siirretään toiseen kouluun (ehkä kauaskin), koska jos kiusaajia on esimerkiksi 3 tai useampia (niin kuin joskus on - jopa 100), niin "käytännnön syistä" on yksinkertaisempaa ja helpompaa siirtää uhri, mutta kiusaajat porskuttavat kuten ennenkin - ilmaan minkäänlaisia seurauksia tai heille koituneita ikävyyksiä.

Ei liene vaikea arvata, mitä kiusattu ajattelee siitä, että hänen pitää lähteä ja kiusaajat voivat jäädä.

... Ongelmaksi muodostuu usein kuitenkin koulumatka ja muu harrastustoiminta/vapaa-aika, jolloin kaverit ovat usein samat kuin koulussakin.

Niin, kiusatun pitäisi vaihtaa myös vanhempia, osoitetta, nimeä, harrastuksia, kirjastoa ja kauppaa jota käyttää. Miten se tehdään?

[saara]

(- -)
Lopulta minulla kilahti. Se taisi olla englannintunnilla. Löin häntä nyrkillä.
En edes osunut kunnolla, eikä kukaan muu huomannut mitään, mutta siihen
kiusaaminen loppui.
(- -)

Pojasta mieheksi!

Jos on tyttö, mitä silloin pitää tehdä?

Kyllä tyttökin voi puolustautua. Ei tarvitse turvautua väkivaltaan, kun käytössä on monia muitakin keinoja. Tärkeintä olisi ,että voisi puhua syntyneestä tilanteesta avoimesti kotona.

Olen pahoillani, mutta tuollaiset "neuvot" saavat minut vihaiseksi.

Mitä ovat ne "monet muutkin keinot", ja entä mitä voi tehdä silloin kun "syntyneestä tilanteesta kotona puhuminen" vain pahentaisi asiaa?

Kuten sanottu .kaikkein tärkeintä olisi ilmoittaa opettajalle tai aikuiselle, ennenkuin asia pääsee liian pitkälle. Myös kaverien olisi tartuttava tilanteeseen ajoissa. Totta kuitenkin on, ettei kaikilla riitä rohkeus erottautua joukosta ja mieluummin ollaan hiljaa jossei käännytä kiusaajien puolelle. Kiusaajathan ovat hyvinkin tietoisia omasta vallastaan eivätkä lopeta ellei asiaa nosteta vakavasti esiin.Jonkun pitäisi kertoa heille että kiusaaja on se raukka jolla ei ole muita keinoja käytettävissään.Ja se joka loppujen lopuksi jää kaikkien hyljeksimäksi. Koulun rehtori esim voisi kertoa miten menetellä tai jos häneltä puuttuu keinot, pyytää joku asiantuntija puhumaan. Ennen kaikkea lapsi /lapset olisi saatava ymmärtämään miten vakavasta asiasta on kyse.

Luulisi poliisin laittaman ilmoituksen ainakin herättättävän ja laittavan miettimään.
Mutta jos kotoa ei anneta minkäänlaista tukea ja ainoat "tukijat" ovat muut kiusaajat,ei tämä 14 vuotias jää viimeiseksi "syyttömäksi uhriksi"

[Kahvi]

Röyhkeys nostaa kiusaajan statusta
(--)
Mutta miksi kiusaaja sitten kiusaa?

Kasvatustieteiden tohtori Päivi Hamaruksen mukaan kiusaamiseen ei tarvitse etsiä valtapeliä ihmeellisempiä motiiveja. Evoluutiopsykologin termein kiusaamisessa on kyse statuksesta. Kiusaaja on hierarkian huipulla ja kiusaaminen hyödyttää kaikkia siihen osallistuvia pysymään vähintään omalla tasollaan hierarkiassa. Kiusaaminen jatkuu niin kauan kuin sitä suvaitaan ja niin kauan kuin se hyödyttää siihen osallistuvia. Paras keino sen ehkäisyyn on rikoshyödyn ottaminen pois.

Siksi olisi paitsi oikeudenmukaista, myös todennäköisesti tehokasta kiusaamisen ehkäisemiseksi, että kiusaaja - ei kiusattu - joutuisi vaihtamaan koulua, kuten on ehdotettu. Kiusaaminen edellyttää kavereita ja sosiaalisten verkostojen hyödyntämistä. Kun kiusaaja joutuu aloittamaan uudessa ympäristössä nollasta - parhaimmillan vielä yhteisössä, joka ei ole aiemmin suvainnut kiusaamista - hänellä menee ainakin melkoisen kauan aikaa noustaakseen asemaan, jossa hän voisi taas ottaa päällikön roolin.

http://www.tiede.fi/artikkeli/blogit/sk ... n_statusta (Marko Hamilo)

Joo ja juuri näin: kiusaajan pitäisi vaihtaa koulua, eikä kiusatun. Näin tuo "rikoshyöty", eli tunkion ylimmän kukon asema vietäisiin kätevästi pois.

Valitettavasti vaan taitaa olla niin, että kukaan ei halua kiusaajaa kouluunsa, kiusattu on taas "jalomielistä" ottaa siipien suojiin... Käytännön ongelma, jota ei tietenkään saisi olla.

Itse näkisin varsin karusti ja ehkäpä jopa yleisen mielipiteen tms vastaisestikin, että pitäisi sekä puuttua kiusaamiseen (so kiusaajiin) että antaa kiusatuille valmiudet selviytyä kiusaamisesta. Asiaa näin lähestyttäisiin kahdelta rintamalta ja huomioitaisiin se, että koulunkin jälkeen kiusaamista esiintyy (työpaikoilla, harrastepiireissä ym).

[Kyllästynyt]

... Mitä ovat ne "monet muutkin keinot", ja entä mitä voi tehdä silloin kun "syntyneestä tilanteesta kotona puhuminen" vain pahentaisi asiaa?

Kuten sanottu .kaikkein tärkeintä olisi ilmoittaa opettajalle tai aikuiselle, ennenkuin asia pääsee liian pitkälle...

Entä jos ilmoittaa opettajalle, ja opettaja sanoo, että "ei kannata välittää. Kyllä ne kohta lopettavat" ja aikuinen "Oma vikasi, mitäs annat niiden kiusata"?

... Myös kaverien olisi tartuttava tilanteeseen ajoissa...

Entä jos niitä kavereita ei ole, tai kaveritkaan eivät uskalla puuttua kiusaamiseen vaan kiusatuksi tulemisen pelossa ryhtyvät peesaamaan kiusaajia ja osallistuvat siihen?

... Jonkun pitäisi kertoa heille että kiusaaja on se raukka jolla ei ole muita keinoja käytettävissään.Ja se joka loppujen lopuksi jää kaikkien hyljeksimäksi. Koulun rehtori esim voisi kertoa miten menetellä tai jos häneltä puuttuu keinot, pyytää joku asiantuntija puhumaan. Ennen kaikkea lapsi /lapset olisi saatava ymmärtämään miten vakavasta asiasta on kyse...

Entä jos aikuisia "ei voisi vähempää kiinnostaa"?

Valitan, mutta naiivien itsestäänselvyyksien hokeminen saa minut pahoinvoivaksi. Kunpa asia olisikin niin yksinkertainen, että tuollainen auttaisi edes jotain.

[Kyllästynyt]

Ei liene kenellekään yllätys kenellekään jos sanon, että tiedän kiusattuna olemisesta enemmän kuin kukaan haluaisi tietää, ja sen vuoksi itsestäänselvyyksien luetteleminen minua (kirjaimellisesti) oksettaakin.

Tähän mennessä paras näkemäni kannanotto kiusaamiseen on Hilpan linkittämä psykiatri Juha Lehden Vieraskynä -kirjoitus Hesarissa 11.8.2014.

Tässä Hilpan palstalle tuoma kirjoitus vielä uudelleen:

UUTISET PÄÄKIRJOITUS
VIERASKYNÄ
Koulukiusaamiseen on puututtava lujalla kädellä
11.8.2014 1:59

Helsingin Sanomat
Juha Lehti

Vieraskynä-palstalla julkaistaan asiantuntijakirjoituksia. Noin 4 300 merkin mittaisia tekstejä voi tarjota osoitteeseen hs.artikkeli@hs.fi. Toimitus editoi julkaistavat artikkelit.

Sovitteleva ja syyllistämätön ilmapiiri ei ole mahdollinen, jos kiusaajan käyttäytymistä todella halutaan muuttaa.

Tuhansille lapsille ja nuorille koulun alkaminen elokuussa ei tarkoita luokkatovereiden riemukasta jälleennäkemistä ja oppimisen ihanuutta, vaan heille koittaa paluu epätoivoiseen painajaiseen. Heille koulupäivä tarkoittaa toistuvan henkisen tai fyysisen kouluväkivallan uhriksi joutumista – nälvimistä ja haukkumista, naureskelua ja supattelua, eristämistä ja uhkailua, tönimistä ja pahoinpitelyjäkin.

Heille toistetaan kymmeniä tai satoja kertoja, että he ovat tyhmiä, rumia ja huonoja. Mitä tahansa he sanovat tai jättävät sanomatta, se on aina kiusaajien mielestä tyhmää. Mitä tahansa heillä on päällään, se on aina kiusaajien mielestä rumaa. Mitä tahansa he tekevät tai jättävät tekemättä, se on kiusaajille uusi syy sivaltaa.

Arviolta 15 prosenttia suomalaisista koululaisista joutuu kouluväkivallan uhriksi. Uhrien psyykkinen oireilu on tavallista, mutta kouluväkivallan haitat eivät rajoitu nuoruuteen. Hyvin monen nuoren aikuisen maailmassa kouluväkivallan aiheuttamat kärsimykset jatkuvat väkivallan jo tauottua. Kun ihminen joutuu tarkkailemaan ympäristöään vuosia erilaisten uhkien pelossa, jännitys ja ahdistus eivät enää poistukaan, vaikka uhkat poistuvatkin.

Pahasti rusikoitu tai kokonaan tuhottu itsetunto ei eheydy helposti, vaikka sen tuhoajat eivät ole enää näköpiirissä. Nuori aikuinen joutuu tavalla tai toisella päättämään, tuleeko hänestä aktiivinen osa yhteiskuntaa vai jättäytyykö hän mieluummin sivustakatsojaksi. On helppo ymmärtää, mihin suuntaan kouluväkiväkivallan uhriksi joutuminen tuota valintaa siirtää.

Kidutus on tahallista voimakkaan henkisen tai ruumiillisen kärsimyksen aiheuttamista toiselle tarkoituksena pelotella, syrjiä, pakottaa johonkin, rangaista, saada tietoja tai tunnustus tai tyydyttää kiduttajan sadistiset tarpeet. Tämän määritelmän mukaan suomalaisissa peruskouluissa kidutetaan tuhansia lapsia heidän täyttäessään oppivelvollisuuttaan. He kantavat seurauksia mukanaan vuosikymmeniä.

On olemassa hyvää kansainvälistä tutkimustietoa siitä, että tehokas välituntivalvonta, kunnon koulukuri sekä väkivallan tekijän vanhempien mukanaolo ojentamisprosessissa ovat hyviä keinoja kouluväkivallan vastustamisessa. Monien koulujen kiusaamisen vastaiset toimet ovat tätä tietoa vasten riittämättömiä.

Kouluväkivallan tunnistaminen perustuu kouluissa enemmän oppilaiden ja heidän vanhempiensa raportointiin kuin monen aikuisen yhtäaikaiseen aktiiviseen välitunti- ja muuhun valvontaan.

Toinen keskeinen epäkohta on se asenne, jolla kouluväkivaltaan puututaan. Ongelma pyritään ratkomaan sopuisasti neuvotellen, pahoittamatta kenenkään mieltä. Ollaan neutraaleja eikä asetuta kenenkään puolelle, tyyliin "ei tehdä tästä nyt numeroa".

Kuitenkin, kun lapsi kokee jotain, joka vastaa kidutusta, ja hänen mielenterveytensä on uhattuna vuosikymmeniksi eteenpäin, siitä nimenomaan pitää tehdä iso numero.

Kouluväkivallan tekijä saa toisten vahingoittamisesta valtaa, kunnioitusta sekä hallinnan- ja turvallisuudentunnetta. Hän on saattanut janota noita tunteita pitkään. Vain jos kouluväkivallan todennäköiset haitat ovat tekijälle selvästi suuremmat kuin todennäköiset edut, hän on valmis lopettamaan väkivallan. Se tarkoittaa usein sellaisia tunteita kuin turhautuminen, pelko ja ahdistus. Kiva ja sovitteleva ilmapiiri vailla kenenkään syyllistämistä ei ole mahdollinen, jos tekijän käyttäytymistä todella halutaan muuttaa.

Olen tavannut satoja kouluväkivallan traumatisoimia ihmisiä, mutta en ole tavannut vielä ketään, joka olisi traumatisoitunut selkeän ja määrätietoisen koulukurin vuoksi.

Suomalaislapsella on Suomen lain mukaan oikeus turvalliseen ja terveelliseen kasvuympäristöön. Tätä nykyä tuo oikeus on pelkkä vitsi 15 prosentille koululaisista. Heille koulu on mielenterveyden kannalta vaarallisimpia paikkoja, joihin he ikinä astuvat. Myös osa niistä, jotka seuraavat kidutusta vierestä, tulee kärsimään seurauksia, vaikka väkivalta ei kohdistu suoraan heihin.

Ei väkivallan tekijöidenkään osa aina ole pitkällä aikavälillä hääppöinen. Opittuaan sadistisen käyttäytymismallin he kylvävät kärsimystä omaan elämäänsä ja muiden elämään vuosia tai vuosikymmeniä. Myös heillä on omat oikeutensa – oikeus tulla asianmukaisesti ja johdonmukaisesti ojennetuksi.

Juha Lehti
Kirjoittaja on psykiatrian erikoislääkäri.

viewtopic.php?f=8&t=12772

[saara]

.Poistettu

[saara]

.poistin

[Kahvi]

Ei liene kenellekään yllätys kenellekään jos sanon, että tiedän kiusattuna olemisesta enemmän kuin kukaan haluaisi tietää, ja sen vuoksi itsestäänselvyyksien luetteleminen minua (kirjaimellisesti) oksettaakin.

Muistuttaisin, että myös muilla täällä on omakohtaista kokemusta kiusatuksi joutumisesta - ja joillakin myös myönteisiä selvitymistarinoita. Harmi, että koet itsestäänselvyydet oksettavina, mutta ihan perusasioista minun mielestäni koko kiusaamis-asiaa tulisi lähestyä.

Tähän mennessä paras näkemäni kannanotto kiusaamiseen on Hilpan linkittämä psykiatri Juha Lehden Vieraskynä -kirjoitus Hesarissa 11.8.2014.

...

Tuo kannanotto on kyllä täyttä asiaa!

[Lette]

Skeptikon päiväkirja kirjoitti:
Röyhkeys nostaa kiusaajan statusta
(--)
Mutta miksi kiusaaja sitten kiusaa?
-------------------------------------------
En ole joutunut itse koulukiusaamisen uhriksi, katson asiaa ulkopuolisen silmin.
Kiusaaja kokee saavansa toisen kiusaamisella etua itselleen. Eli kiusaajalla on heikko itsetunto.

Kiusaamiseen voisi vaikuttaa koululuokkien yhteisvastuulla. Se merkitsisi sitä, että luokan tasapainoisimmat,
kehittyneemmät oppilaat otetaan mukaan kiusaamisen estämiseen.
Tulisi muodostaa "elin", jolle voisi ilmoittaa kiusaamisesta kiusattu itse tai joku toinen oppilas, joka on
havainnut kiusaamista. Kiusaaminen käsiteltäisiin ja kiusaaja saisi ensiksi varoituksen. Jos se ei tehoaisi,
asia vietäisiin eteenpäin. Kiusaaminen on estettävä jo alkuvaiheessa.

[Golden flower]

Tässäkin on jotain olennaista kiusaamiseen liittyvä, jota olen pohdiskellut jo pitkään. Sitten joskus törmäsin tähän tekstiin, jossa oli päädytty samaan.

...
Poikkeavuuden kontrollointi kuuluu olennaisesti moderniin kulttuuriin kansanjoukkojen hallin-
noinnin muotona. Normaalin määrittelemisen historiallisena lähtökohtana on ollut erotella erityis-
toimenpiteitä tarvitsevat niistä, jotka pysyvät ruodussa ilman sellaisia. Koulun tehtävä oppilaiden
luokittelemisessa ja suoritusperustaisten statusten alkupisteiden jakamisessa on edellyttänyt nor-
maalijakaumien kaikenkattavaa ja kaikenaikaista soveltamista oppilasjoukkoihin. ”Poikkeavien”
kiusaaminen koulussa on omanlaisensa nuorisokulttuurinen sovellutus tästä. Koulu ei pysty te-
hokkaasti puuttumaan kiusaamiseen, koska se toteuttaa myös koulun omia oppimistavoitteita.
Normaaliuden vaatimuksen taustalla olevaa ihmis- ja yhteiskuntakuvaa purkamatta koulu tuskin
pääsee poikkeavien kiusaamisesta.

Tämä artikkeli on alunperin julkaistu Kasper-lehdessä, Suomen Kasvatus- ja perheneuvontaliiton
jäsenlehdessä 1/2005.
Koulukiusaamisen selvittämisen sietämätön vaikeus – kulttuurisia
näkökohtia
Helena Saarikoski
http://www.minna.fi/c/document_library/get_file?uuid=a55d4168-4f9d-4f61-b587-6cfc7490ca4a&groupId=10136

[Mirri]

Ei liene kenellekään yllätys kenellekään jos sanon, että tiedän kiusattuna olemisesta enemmän kuin kukaan haluaisi tietää, ja sen vuoksi itsestäänselvyyksien luetteleminen minua (kirjaimellisesti) oksettaakin.

Jos oksentelultasi joudat, niin ehdota parempia vaihtoehtoja 'itsestäänselvyyksien' tilalle. Sinulla ilmeisesti on vaikka miten hyviä ideoita ongelman ratkaisemiseksi, koska toisten esittämät ehdotukset tuntuvat itsestäänselvyyksiltä ja niiden mainitseminenkin oksettaa.

[Kyllästynyt]

Golden flowerin linkittämässä artikkelissa sanottiin "Sellaisia tapauksia aineistossa ei ole, joissa koulu olisi pystynyt puuttumaan kiusaamiseen".
Valitettavan totta, ja siksi hyvää tarkoittavat, huh niin naiivit, viestit joissa kehotetaan ilmoittamaan vanhemmille, antamaan takaisin kiusaajille, tekemään ilmoitus poliisille jne. ovat niin tuskastuttavia.
Osa niistä on epärealistisia (ilmoitus poliisille); kuka ilmoittaa? Vanhemmatko, jotka joko viis veisaavat lapsen kiusatuksi joutumisesta tai luulevat, että ongelma katoaa sillä jos lapsi jotenkin "reipastuisi" tai "antaisi samalla mitalla takaisin" tai "ei välittäisi kiusaamisesta"? Vai ne vanhemmat, jotka eivät halua tulla koulun silmissä leimatuksi valittajiksi tai eivät muuten uskalla valittaa. Vai rehtori, joka ei suurin surminkaan halua koulunsa maineeseen tahraa kiusaamisesta tehdyn rikosilmoituksen takia. Vai opettaja, joka ei uskalla/voi kävellä rehtorin yli?

Ja olisiko rikosilmoituksen tekemisestä mitään hyötyä? Epäilen, ettei olisi. Jos selkeitä fyysisiä vammoja ei ole esittää, poliisi ei voi tehdä mitään, koska "mitään rikosta ei ole tapahtunut - tai ainakaan siitä ei ole muuta näyttöä kuin sana sanaa vastaan" - ja kiusaaminen vain eskaloituisi ja pahenisi, koska kiusaajille on annettu selkeä viesti, ettei heidän tekemisilleen kukaan mitään mahda. Eihän poliisikaan voi mitään sille, että kiusatun naulakossa roikkuvan takin taskut on ladattu täyteen vihreää ja paksua räkää, tai että hänen kenkänsä löytyvät vessasta täynnä kusta. Myös polkupyörän satulan kuorruttaminan rää'ällä on asia johon poliisilla ei ole keinoja puuttua. Täyttäisikö se pahoinpitelyn tuntomerkit, vai olisiko omaisuuden tärvelemistä - rikos, jonka tekijää ei kuitenkaan pystytä nimeämään kiusaamista harjoittavien kymmenien oppilaiden joukosta?

Entä sitten neuvostot joissa oppilaat itse puuttuisivat kiusaamiseen? Kaunis ajatus tuokin, mutta käytännössä heikko ja toimimaton; julkisesti oppilasneuvosto tuomitsisi kiusaamisen, mutta piilossa koulun takana tai koulumatkoilla kiusaaminen jatkuisi niin kuin ennenkin - ellei sitten pahempana kuin ennen. Millään varoituksilla ei ole pätkänkään verran hyötyä kiusaamisen lopettamisessa.

Mirri kyseli minulta parempia keinoja.
Ei minulla ole mitään helppoja tai hyviä keinoja antaa. Mutta jos koulukiusaaja erotettaisiin koulusta sanotaan vaikka kuukaudeksi, ja tuo pätisi silloinkin kun kiusaajia on ollut 20 tai enemmän, sillä saattaisi olla tehoa. Tietenkin voi käydä niinkin, että kiusaaja on polleata poikaa kun on joutunut erotetuksi, mutta ehkä realismi jossain vaiheessa astuisi kuvaan ja nekin vanhemmat joiden Jani-Petteri on oikea kullanmurunen, joutuisivat Jani-Petterin käytökseen puuttumaan.

Ennen kaikkea, ei koskaan pitäisi edes ehdottaa, että kiusatun pitäisi ottaa vastuuta kiusatuksi joutumisesta - ja hänen pitäisi tehdä jotakin tai muuttua jollakin tavalla. Tuollainen on vain tae siitä, että kiusaaminen jatkuu aina jossain, koska aina on olemassa jotakin, mikä jotakuta ärsyttää.