Per Ilmio carissima Trinca
Omakuva 1939, öljymaalaus
Tove Jansson syntyi sata vuotta sitten Helsingissä. Hän kuului Suomen rakastetuimpiin kirjailijoihin ja kuvataiteilijoihin ja oli myös sarjakuvataiteilija, pilapiirtäjä ja kuvittaja. Kansainvälisesti hänet tunnetaan erityisesti muumikirjoista ja –sarjakuvista. Ateneumin juhlanäyttely tuo esiin Tove Janssonin monet kasvot.
Taiteilijan ammatti oli Tovelle kahden kuvataitelijan lahjakkaana lapsena itsestään selvä valinta. Vuosikymmenien ajan hän halusi tulla tunnustetuksi ennen kaikkea taidemaalarina. Viidelle eri vuosikymmenelle jakautuva hämmästyttävän laaja ja monipuolinen maalaustuotanto onkin näyttelyn ydin.
Tove Janssonin elinaikana sekä taiteessa että maailmanhistoriassa tapahtui suuria muutoksia, ja ne heijastuivat myös hänen taiteestaan. Jansson oli vahvasti tiedostava, tinkimätön ja voimakkaasti ajassaan elävä taiteilija.
Tove Janssonin tie taiteilijaksi ja 1930 -luku
Tove sai lopettaa koulun 15-vuotiaana ja aloittaa 16-vuotiaana taideteollisuuden alan opinnot Tukholmassa. Siellä hän kiinnostui muun muassa monumentaalimaalauksesta. Hän opiskeli sen jälkeen maalausta myös Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa, joka sijaitsi Ateneum-rakennuksessa sekä lyhyempiä aikoja pariisilaisissa taidekouluissa.
Tove Jansson rakasti työtään, ja hän teki yhtä suvereenisesi pienten pintojen kuvitustöitä kuin suuria seinämaalauksia. Jo varhain hänen taiteessaan näkyy viehtymys tarinakerrontaan, taiturillinen viivankäyttö sekä rakkaus väreihin. Tove Jansson sai aiheet kuvataiteeseensa ja kirjoituksiinsa oman elämän kokemuksista. Hän tutki useiden ulkomaanmatkojensa aikana laajasti maailman taidetta. Hän oli myös hyvin perillä eurooppalaisen modernismin uusista virtauksista. Hän teki asetelma-, maisema, muotokuva- ja omakuvamaalauksia.
Taiteilijan 1930-luvun maisema- ja kaupunkikuvissa on kiinnostava surrealistinen luonne. Se rakentuu kuvien salaperäisistä, oudoista näkymistä sekä voimakkaista valon ja varjontunnelmaa luovista vastakohdista. Sadunomaista ja surrealistista henkeä on hänen useissa myöhemmissä monumentaalimaalauksissaan ja etenkin muumikuvituksissaa
Mystinen maisema 1930-luku, öljymaalaus, 61x152,5 cm
1940-lukua
Toisen maailmansodan vuodet olivat Suomessa raskaat, ja ne muovasivat myös Tove Janssonin taiteen sisältöjä voimakkaasti. Suomen talvi- ja jatkosodan (1939-40) sekä (41-44) aikana taide-elämä oli melko aktiivista, ja Tove Janssonkin piti ensimmäisen yksityisnäyttelynsä sodan keskellä, vuonna 1943.
Tove Jansson eli voimakkaasti ajassaan. Hän oli vahva taiteilija ja monin tavoin oman tiensä kulkija. Näyttelyn lukuisat omakuvat näyttävät hänet nuoresta taiteilijasta kypsäksi, vanhenevaksi naiseksi. Omasta perheestään hän teki vuonna 1942 vaikuttavan sota-ajan perhekuvan. Tove itse seisoo kuvan keskellä, muu perhe ympärillään. Maalauksessa mustat shakkinappulat on vaihdettu kuin sodan symbolina verenpunaisiksi.
Perhe1942, öljymaalaus, 89x116 cm
Tove Janssonilla oli useita ystäviä vapaamielisissä vasemmistolaisissa kulttuuripiireissä, vaikkei hän koskaan puoluepolitiikasta innostunutkaan. Hän itse osoitti rohkeutta sodan aikana tekemällä sodanvastaisia kansikuvia ja kuvituksia muun muassa suomenruotsalaiseen Garm-lehteen.
Pilapiirrosten rakastettava rohkeus
1930- ja 40-luvuilla toteutunut Garm-lehden pilapiirrosten sarja on näyttelyn herättävin osasto. Näitä Hitleriä ja Stalinia avoimen riehakkaasti pilkkaavia piirroksia voi vain kunnioittaa. Ne olivat jo aikanaan poliittisesti kuumaa tavaraa, jotka eivät täysin säästyneet sota-ajan sensuurilta. Vastaavalla teholla ja terävänäköisyydellä varustetut poliittiset piirrokset olisivat dynamiittia nykypäivänäkin. Niitä katsoessa muistuu myös mieleen, että nuoren Tove Janssonin oli vaikea kestää isänsä, sodankäyneen kuvanveistäjän Viktor Janssonin patrioottisuutta, saksalaismielisyyttä ja antisemitistisiä mielipiteitä.
Vanha vuosi antaa perinteitään uudelle vuodelle. Vuosi 1942 muistetaan yhtenä maamme pahimmista nälkävuosista.
Satiiriset piirrokset ja Garmin kansikuvat ottavat rohkeasti kantaa ja ovat vahvan pasifistisia. Niitä on myös Tuula Karjalaisen kirjan kuvituksessa, kuten piirros oikuttelevasta pikku-Aatusta vaatimassa itkien lisää kakkua. Ympärillä on jo kerran haukattuja ja lisää ojennellaan. Kaikki ne ovat Hitlerin Saksalle vaatimia ja miehittämiä naapurimaita.
