Näkymätön nainen

[Mirri]

Voi olla, että Helsinki tai pääkaupunkiseutu on ylitse kävelemisten suhteen muuta maata pahempi paikka.

Muistan miltä 80-luvulla tuntui olla Helsingissä liikkeellä vierellä kävelevän pikkulapsen kanssa. Häntä piti tosissaan suojella töniviltä ja töytäileviltä aikuisilta. Metron liukuportaat olivat pahimmat; ihmiset ryntäilivät ohitse vähät välittämättä siitä, että edessä seisoi lapsi - aivan kuin häntä ei olisi ollutkaan.
Kassit sun muut kantamukset olivat yksi riesa: ihmiset eivät tuntuneet tajuavan, että heidän kantamuksensa saattoivat kolhia vastaantulevaa lasta. Ehkä he luulivat väistävänsä, mutta äidin talutettavana ollut lapsi törmäsi heidän kasseihinsa - tai kassit häneen. Lapsen tilanne oli aikuista huonompi, koska hän ei päässyt väistämään; ote ei ihmisvilinässä saanut lipsua äidin kädestä.

Ehkä pääkaupunkilaiset ovat tottuneet suojelemaan lapsiaan ihmisten rynniessä näiden päälle, mutta minulle Helsingin ulkopuolella lapsiani kasvattaneena kokemus oli käsittämättömän kummallinen - ja entisenä helsinkiläisenä myös hävettävä. Sellaistako Helsingissä on, ja noinkohan minäkin olen käyttäytynyt...

[SADE]

Nainen jolla on pituutta 170 cm ei ole pieni - hän on keskikokoinen tai todennäköisesti ylikin. Minä olen 160 cm ja minä olen pieni.

Pitkähkö nainen ei siis voi olla pieni? Onko hän sitten aina suuri, vaikka olisi ns. "pieni"? Mikä sen pienuuden määrittelee, pituusko vain? Vaiko massan kokinaismäärä, oli sitten mihin suuntaa tahansa? Siinä tapauksessahan myös pituudeltaan pieni voisikin olla suuri, jos on paljon leveyttä.

Ymmärsin tässä käsiteltävän nimenomaan pituutta ja olen kyllä asiasta samaa mieltä; olen itse 170cm pitkä ja melko hoikka (56kg), mutta en koe olevani lainkaan pieni. Lyhyen ihmisen pienuuttahan tässä kuvaillaan ja itsekin olen joskus vähäisempiä senttejä toivonut pienempää kokoa kaivatessani.

Pituutta käsitellään, mutta ehkäpä samassa ketjussa voi puhua myös leveydestä. Miten vaan, niin minusta ei saa tekemälläkään suurta vaikka olen 170 cm. Myös lyhyet ja leveät voivat olla todella röyhkeitä ja tietätukkivia..

[Noolan]

Nainen jolla on pituutta 170 cm ei ole pieni - hän on keskikokoinen tai todennäköisesti ylikin. Minä olen 160 cm ja minä olen pieni.

Pitkähkö nainen ei siis voi olla pieni? Onko hän sitten aina suuri, vaikka olisi ns. "pieni"? Mikä sen pienuuden määrittelee, pituusko vain? Vaiko massan kokinaismäärä, oli sitten mihin suuntaa tahansa? Siinä tapauksessahan myös pituudeltaan pieni voisikin olla suuri, jos on paljon leveyttä.

Ymmärsin tässä käsiteltävän nimenomaan pituutta ja olen kyllä asiasta samaa mieltä; olen itse 170cm pitkä ja melko hoikka (56kg), mutta en koe olevani lainkaan pieni. Lyhyen ihmisen pienuuttahan tässä kuvaillaan ja itsekin olen joskus vähäisempiä senttejä toivonut pienempää kokoa kaivatessani.

Pituutta käsitellään, mutta ehkäpä samassa ketjussa voi puhua myös leveydestä. Miten vaan, niin minusta ei saa tekemälläkään suurta vaikka olen 170 cm. Myös lyhyet ja leveät voivat olla todella röyhkeitä ja tietätukkivia..

Juu en minäkään koe teitä tukkivani enkä töni ketään kaduilla, siltikin koen itseni isoksi koska olen pitkä, suhteessa siis 10-20cm lyhyempiin lajitovereihini.

[Maaria]

" ...Myös lyhyet ja leveät voivat olla todella röyhkeitä ja tietätukkivia.."

Juu ei se ole pituudesta kiinni tai leveydestä, vaan pään sisällöstä, luulisin...

[SADE]

Trisse: Ihmiset eivät hahmota sitäkään ettei läski mahda kiloilleen mitään (ainakaan siis muutamassa minuutissa). Lidlissä ym. paikoissa ihmiset eivät väistäessään anna tarpeeksi tilaa. Usein sanon jo kaukaa antaakseni ihmisille aikaa reagoida "Anteeksi" ja jos annetaan hieman liian vähän tilaa tönäisen pikkuisen mielenosoituksellisesti. Voisihan sitä tilaa useimmiten antaa tarpeeksikin eikä väistää vain kymmentä senttiä.[/quote]

No oli pitkä, pätkä, laiha tai lihava niin minusta kutakuinkin normaalilla ällillä varustettu ihminen huomioi muut ja kohtelee heitä suvaitsevaisesti. Ääliöitä mahtuu aina mukaan, valitettavasti ja niitä kyllä saa itsekukin väistellä (ja kannattaakin varmaan väistellä).

[Mirri]

Pituutta käsitellään, mutta ehkäpä samassa ketjussa voi puhua myös leveydestä. Miten vaan, niin minusta ei saa tekemälläkään suurta vaikka olen 170 cm. Myös lyhyet ja leveät voivat olla todella röyhkeitä ja tietätukkivia..

Noin on. Etenkin, jos kilot ovat kertyneet lyhyessä ajassa, ihmisen voi olla vaikea hahmottaa kuinka tilaa vievä hän nykytodellisuudessaan on. Luulee väistävänsä, kun väistää samaan malliin kuin entisenä hyttysen kokoisena, eikä ymmärrä olevansa kooltaan todellisuudessa lähempänä norsua kuin hyttystä.

Painon kertyessä on pakko opetella uudenlaiset 'liikennesäännöt', joissa itse tiedostaa ja ottaa huomioon, että oikeasti tarvitsee enemmän tilaa kuin ennen. Käytännössä tuo tarkoittaa sitäkin, että täytyisi väistellä entistä herkemmin; kun ei kroppa enää annakaan myöten luikahdella toinen toistaan pienemmistä rakosista törmäilemättä ja toisia tönimättä.
Luulen, että tämä hahmottamisvaikeus on ongelmana etenkin lyhyillä ja pyöristyneillä ihmisillä. On aivan eri asia olla pituudeltaan 155 ja painoltaan 50 tai jopa alle kuin olla samassa pituudessa liki 80 kg. Pitemmällä ihmisellä kolmekymmentä lisäkiloa ei tursuile ympäristöön leveyssuunnassa niin pahasti kuin lyhyellä.

[Mirri]

:D" ...Myös lyhyet ja leveät voivat olla todella röyhkeitä ja tietätukkivia.."

Juu ei se ole pituudesta kiinni tai leveydestä, vaan pään sisällöstä, luulisin...

Jill, sinäpä sen sanoit. Tässäkin asiassa pään sisältö ratkaisee, ei ihmisen koko eikä muukaan ulkoinen olemus.

On ihmisiä, jotka pitävät itseään aina ja joka paikassa väistämisvelvollisina. Ja on ihmisiä, jotka pitävät itseään vastaavalla tavalla aina etu'ajo'oikeutettuina; aivan sama mistä suunnasta tulevat ja millaisia vastaantulijat ovat.
Omaan etu'ajo'oikeuteensa uskovat ihmiset väistävät vain vastaantulijoita, joiden arvioivat olevan tavalla tai toisella heitä suurempia ja mahtavampia, tai joille eivät muuten pärjäisi törmäystilanteessa.