R a j a t i l a t

[minätäällä]

Minä nyt tietysti olen koirakoulun sijasta analyyttisesti ja dynaamisesti orientoituneen hoidon kannalla, jos olisi mistä valita meillä täällä Suomessa. Voihan nuo käytännössä sitten olla hyvinkin lähellä toisiaan, eri teoreettinen viitekehys vaan mainitaan.

[minätäällä]

Mirrille vain ihan muistutukseksi, että masennuskinhan se saatta myöhemmällä iällä oireilla taas, kun vanheneminen, sairaudet, menetykset ym. tuovat uusia haasteita ja kriisejä eteen. Mistään lukemastani psykiatrian ja psykoterapian , erityisesti persoonallisuushäiriöihin, rajatialatasoisiin häiriöihin keskittyneistä, en ole tuommoista sinun ihan omaan teoriaasi pohjautuvaa toisenlaiseksi persoonallisuushäiriöksi muuttumista lukenut.

[Biancaliina]

Jos ei kriteerit täyty, niin ei täyty. Yksinkertaista.
-

Esim. tähän on "minätäällä" ehkä törmännyt:
http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositu ... t/nak06285
-

Onko väitetty, että tiettyjen oireiden tai persoonallisuuden tasoittuminen tarkoittaisi täydellistä parantumista?
Olen "tasoittunut" epävakaa, en näe todennäköisenä että palaisin sen kaltaiseen elämäntyyliin, mitä vietin n. 18-21-vuotiaana.

[Psykopatologia]

(s. 22)

Nancy McWilliams (1994: 51) tuo esiin, että rajatilan hyväksyminen DSM-III:een (1980) oli analyyttisille terapeuteille jonkinlainen virstanpylväs. Hän toteaa, että lukija ei kuitenkaan tiedä, että rajatila merkitsee (psykodynaamisesti) kernaammin tasoa kuin tietyn tyyppistä häiriötä. Hän esittää, että nyt voitaisiin merkitä tarkemmin esimerkiksi "huomionhaluinen persoonallisuus – rajatila", "vaativa (anankastinen) persoonallisuus – rajatila", "narsistinen persoonallisuus – rajatila" jne. – Williamsin toive ei kuitenkaan ole toteutunut, vaan rajatila (bordrline) käsitetään yhtenä persoonallisuushäiriönä muiden persoonallisuushäiriöiden joukossa.

Kernbergin esittämä on rajatilaorganisaation (BPO) perusteksti. DSM:n ote taas on rajatilapersoonallisuushäiriön (BPD) perusteksti (kliinisessä psykiatrisessa käytössä ja etenkin tutkimuksissa).

On kuitenkin todettava ja painotettava sitä, että kliinisessä käytössä – toisin kuin tutkimuksessa – raja 5+/ 9 ei voi olla ehdoton, koska kriteerit painottuvat eri lailla eri potilailla. Myös kliinikoilla voi olle vaihtelevia käsityksiä siitä, milloin joku kriteeri täyttyy. DCR-10 (1993) sanoo saman selkeästi: Diagnostic Criteria for Research.

[Pertti Luukkonen]

Kemppinen, Juha (2010): Naamion takaa - persoonallisuuden mahdollisuudet. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Tammi.
- 160 s. (Akateemisessa 32,90)

[Biancaliina]

'

[Pertti Luukkonen]

p e r|s o o n a l l i s u u s

(lat. per|sona, äänen kautta; näyttelijän maski), ihmisen dynaaminen psyykkinen kokonaisuus, jossa mm.
1) emotionaaliset ja 2) motivationaaliset (konatiiviset) tekijät. Välillä 3) kognitiiviset tekijät käsitellään erillään muusta persoonallisuudesta (mm. oppikirjoissa). Terminä neutraalimpi kuin usein suunnilleen samaa merkitsevä karaktääri (luonne). – Persoonallisuus on karaktääri ilman arvotuksia, kun taas karaktääri on persoonallisuus arvotettuna (Gordon Allport 1961).
– K a r a k t ä ä r i ä (kr. kharakter kaiverrin, kaiverrus: lat. character) voidaan pitää myös ikään kuin persoonallisuuden ytimenä, tai että jotkut persoonallisuuden piirteet tai painotukset, esimerkiksi defenssi-konstellaatio, muodostavat yksilön karaktäärin, hänen erityisen hahmonsa. – Suomalaisessa ICD-8:ssa on persona pathologica, luonteen sairaalloisuus.

Antiikin Kreikassa näyttelijöillä oli maskit (naamiot), jolloin näyttelijä oli tunnistettavissa vain äänensä kautta (per sona).

[Pertti Luukkonen]

Kemppinen, Juha (2010): Naamion takaa - persoonallisuuden mahdollisuudet. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Tammi.
- 160 s. (Akateemisessa 32,90)

Mistä tuo kertoo?

Persoonallisuushäiriöistä. Sangen raikkaassa kirjasessaan päihdepsykiatri ja RatKes-psykoterapeutti Kemppinen pyrkii uuteen ja ennakuulottomaan otteeseen. Erimerkiksi rajatila on hänellä (LIITE) "rakkautta haluava persoonallisuus".

Kirjoittaja on pyrkinyt jättämään nimikkeistä pois häiriö-ilmaisun, mitä minä (poisjättöä suomalaisessa tautiluokituksessa) olen kritisoinut, koska se painottaa persoonallisuuden "sairautta". Kemppinen voisi olla tästä eri mieltä.

[Psykopatologia]

Vasta ilmestynyt:
http://www.bookplus.fi/kirjat/kemppinen ... 3wodmhwGyg
(19,50)

[minätäällä]

Eli siis loppujen lopuksi arvostuksista ja jatkumostakin kai vain kyse?

Persona ja karaktääri, mistä himskutista sen tietää, minkälaisiin oloihin vielä ihmisinä ja ihmiskuntana joudutaan, ja mikä on elinkelpoisuuden kannalta suotuisa piirre persoonallisuudessa (=temperamentissa?) ja mikä ei, tulevaisuudessa? Minä en sitä sosiaalisuutta niin hirveästi amerikkalaisittain painottaisi, kun heidän politiikkaansa ja sotiaankin seuraa. Aika vastuutonta.

[Pertti Luukkonen]

Rajatila- eli borderline(-diagnoosi) on nykypsykiatrian kummajaisia. Termiä käytetään kahdella tavalla:
1) Tautiluokituksissa se on yksi spesifi p e r s o o n a l l i s u u s h ä i r i ö. 2) Psykodynaamisessa katsannossa se on sisäisen psyykkisen o r g a n i s a a t i o n tason kuvaus. Fil.lis. Pertti Luukkonen selventää rajatila-termin kahta merkitystä ja tarkentaa niiden suhdetta toisiinsa tavalla, jota aiemmin ei ole tehty.

[Riidankylväjä]

Oikein lisenssi. Ei enää tuttavallisesti terapertti, tai Pera..

[minätäällä]

No eikö se rajatila tai epävakaa sitten ole rajatilatasoinenkin?

[Pertti Luukkonen]

Tvallisimmin on. - Tarkennan.

[Psykopatologia]

3.5. Rajatila ja eri persoonallisuushäiriöt

Ks. 1.1. Persoonallisuushäiriöt nykyisissä tautiluokituksissa.

DSM-IV-TR:n klusteri A:n (oudot tai eksentriset) (- -)

Klusteri B:n (dramaattiset, emotionaaliset tai epävakaat) (- -)
(- -)
(Tunne-elämältään) epävakaan persoonallisuuden rajatilatyyppiin (borderline) (s. 6 & 7) - alatason karaktäärihäiriönä keskitason suuntaan - liittyy useimmiten rajatila-organisaatio (identiteetin kristallisoitumattomuutta, splitiä, kieltämistä ja primaariprosessiajattelua sekä impulsiivisuutta). Impulsiivisen häiriötyypin, jonka olen nimennyt "pikkurajatilaksi"
(s. 7), oirekuva on suppeampi. Kun siinä viitataan kernaammin yleiseen (vrt. s. 18) kuin dissosiatiiviseen impulsiivisuuteen (s. 13 - 14), rajatila-organisaation kriteerit saattavat täyttyä (tässä ehkä keskitason karaktäärihäiriössä). Siis useimmiten rajatilapersoonallisuushäiriöön (borderline, sekä rajatilatyyppi että impulsiivinen häiriötyyppi) liittyy rajatila-organisaatio. Joissain tapauksissa joku dissosiatiivisesti impulsiivinen saatetaan diagnosoida virheellisesti impulsiiviseksi tyypiksi tai jopa ratilatyypiksi, vaikka hänellä ei olisi rajatila- organisaatiotakaan. (Vrt. terminologian kritiikkiä, 2.2.9. s. 10.)

Klusteri C (ahdistuneet tai pelokkaat) (- -)

(s. 26 - 27)

[atte.n]

Miten ilmenee impulsiivinen dissosiaatiohäiriö?
Miten havaittavissa ja mielellään hiukan ennakkoon.

siis konkreettinen esimerkki, kiitos

[Pertti Luukkonen]

Ei, vaan dissosiatiivinen impulssihäiriö. - Palaan.

[minätäällä]

Minua kiinnostaisi tuo rajatilaorganisaatio ja sen kriteerit. Pitääkö olla kaikki mainitsemasi viisi kriteeriä, että on rajatilatasoinen häiriö? Siis identiteettihäikkää ja impulsiivisuutta, primaariprosessiajattelua, splitiä ja kieltämistä?
Tuo on oudompi termi tuo primaariprosessiajattelu. Unissako sitää esiintyi?

[Psykopatologia]

Uni on tyyppiesimerkki. Kernberg ei aseta ehdottomia on/off -kriteereitä vaan esittää (aina), että se ja se voi indikoida alla olevaa borderline-organisaatiota. Taipumus primaariprosessiajatteluun ja tietty defenssi-konstellaatio (split ym.) ovat pitävimpiä kriteereitä lyhyen kaavan mukaan.

[minätäällä]

Ok, kiitos.