Ympäristöyliherkkyys, oli se sitten psyykkistä, somaattista tai psykosomaattista, on aina sitä potevalle ihmiselle todellista ja näin ollen hoitoa vaativaa.
http://www.laakarilehti.fi/uutinen.html ... 969/type=1"– Jos kuuntelee meille tulevia hätähuutoja, niin on todettava, että sähköherkkiä potilaita ei ehkä osata kohdata vastaanotolla. On totta, että tutkimusnäyttö puuttuu, mutta lääkäreitä tulisi silti ohjeistaa siinä, miten heitä voi kohdata, tutkia ja auttaa,
-Joka viidenneltä
löytyy oikea sairaus
Voiko esimerkiksi sähköyliherkkyyden taustalta löytyä oikea syy ja sairaus? Professori Eeva Salminen pitää tätä mahdollisena. Näin on käynyt esimerkiksi borrelioosissa.
Salmisen mukaan ruotsalaistutkimuksissa on todettu, että sähköyliherkkien reagointitaso on usein yleisesti ottaen herkempi kuin kontrollihenkilöillä. Mitään muuta ilmiöstä ei ole voitu osoittaa luotettavasti.
– Odotan tieteellistä näyttöä. Ihmiset todella kokevat olevansa sairaita, hän sanoo.
Ympäristöyliherkän potilaan huolellinen tutkiminen kuitenkin kannattaa. Vajaalla viidenneksellä sähköyliherkistä potilaista on voitu todeta somaattinen sairaus tai syy, johon puuttumalla oireet ovat parantuneet.
Näin autat ympäristöyliherkkää potilasta:
Kuuntele potilasta. Vältä tuntemusten teilaamista ja
vastaan väittämistä.
Tee perustutkimukset, jos se on aiheellista.
Näin suljet pois monia vaihtoehtoja.
Kiinnitä huomio konkreettisiin asioihin, joihin potilas
tarvitsee apua.
Keskity kolmeen pahimpaan vaivaan, jos oirekirjo on laaja.
Pyri luomaan hyvä hoitosuhde ilman leimaamista.
Keskitä työhyvinvointiin ja sairauslomiin liittyvät asiat työterveyslääkärille.
Älä suostu potilaan epärealistisiin toiveisiin."
Potilasta ei koskaan pidä jättää yksin oireittensa kanssa.