Miks oon mä suruinen?

[santra]

https://www.youtube.com/watch?v=gJocpTRN-y4(kesto 4:37)
Siks' Oon Mä Suruinen - Kirka

Harvemmin tämän laulajan esittämänä.

Miksi sinä olet suruinen ehkä juuri tällä hetkellä tai yleensä?
Oletko vain melankolinen mieleltäsi, vai onko joku tapahtuma, henkilö tai muisto haikeana mielessä?

Henry Theel: Eron hetki on kaunis 1948
https://www.youtube.com/watch?v=IVJqnhf4HAk (kesto2:54)

Vanhetessaan asiat kaunistuvat mielikuvissa, kaikki oli niin kaunista, muttei toki kumminkaan-

https://www.youtube.com/watch?v=OQzHGVNkj_o(kesto2:51)

Georg Malmstén - Kaunis valhe (1940)

Olisiko tässä koko elämän kirjo?

[santra]

Iltatuuli säveliään soittaa
aina voittaa
hiipivä hämäryys
pohjaton ikävyys
päivällä piilossa pysyy
tuskin kysyy
saapuessaan lupaa
pimenevää tupaa
ei valo yksikään
kirkastamaan jää

Sydämeni, mieleni
sekä tyhjän sieluni
se utuverhoon
unohduksen, kaipauksen
hiljaa peittää
levon heittää
uupunehen uinahtaa
viimein saa
tumma mieli rauhoituksen
porteilta ikuisen lupauksen
etsiä , löytää
ehkäpä kerran
saan minäkin
saapua
satamaan
rauhaisaan
------

Vaiko valhetta lie?
tuon ylläolevan "sävelsin" tähän ihan itse, viimenen lause lainaus Eino Leinon runosta"Virta venhettä vie" Sopii mielestäni tuohon loppuun erinomaisesti.

[santra]

"Tunteellinen siili


Oi, sanoi siili,
olen tunteellinen siili,
olen hyvä, kiltti, hellä.
Ja kelläpä, kellä
on vastaansanomista?

Se vain on surullista,
että piikkikuoren alla
siilin hellyys piili.

Oi, sanoi siili,
olen surullinen siili,
niin yksinäinen jotta!

Ja se on aivan totta:
Se yksinänsä eli
ja piikein piikitteli,
ja piikkikuoren alla
sitten itkeskeli.

-- Kirsi Kunnas"


Tämänpäiväistä mielialaani loistavasti kuvaava"!!!

[santra]

Pablo Neruda


Tänä yönä voin kirjoittaa surullisimmat säkeeni.

Kirjoittaa vaikkapa: "Yö on tähtikirkas
ja sinisinä värisevät kaukaiset planeetat."

Yötuuli kiertelee taivaalla ja laulaa.
Tänä yönä voin kirjoittaa surullisimmat säkeeni.

Minä rakastin häntä, ja toisinaan hänkin rakasti minua.
Tällaisina öinä pidin häntä sylissäni.

Niin monet kerrat suutelin häntä loputtoman taivaan alla.
Hän rakasti minua, ja toisinaan minäkin rakastin häntä.

Miten olla rakastamatta hänen suuria kiinteitä silmiään.
Tänä yönä voin kirjoittaa surullisimmat säkeeni.

Ajatella ettei minulla ole häntä. Tuntea menettäneeni hänet.
Kuunnella valtavaa yötä, sitäkin valtavampaa ilman häntä.

Ja runo laskeutuu sieluun kuin kaste niittyyn.
Mitä siitä ettei rakkauteni kyennyt pidättämään häntä.

Yö on tähtikirkas eikä hän ole luonani.
Siinä kaikki. Kaukana joku laulaa. Kaukana.

Minun sieluni ei tyydy jäämään ilman häntä.
Katseeni etsii häntä kuin lähestyäkseen.

Sydämeni etsii häntä, eikä hän ole luonani.
Sama yö joka vaalentaa samat puut.

Me, silloiset, emme ole samat enää.
En rakasta häntä enää, totta kyllä, mutta kuinka rakastin.

Minun ääneni hapuili tuulta yltääkseen hänen kuuluviinsa.
En rakasta häntä enää, totta kyllä, mutta ehkäpä rakastan.

Rakkaus on niin lyhyt ja unohdus niin pitkä.
Koska tällaisina öinä pidin häntä sylissäni
minun sieluni ei tyydy jäämään ilman häntä.

Vaikka tämä olisi viimeinen tuska jonka hän minulle tuottaa
ja nämä viimeiset säkeet jotka hänelle kirjoitan.
~ Pablo Neruda ~

[santra]

Tämä oli nuoruuteni rakkaimpia runoja. Jostain syystä se tuli nyt mieleeni.
Olo on niin hauras, niin kuin kaikki särkyisi käsiin. Minä olen vaan niin kauhean surullinen tänään, juuri nyt.
Yksinäisyys , se johon turvaudun ja tukeudun, tukehduttaa.
Ei joka päivä. mutta erityisesti tänään. Toki tiedän syynkin.,,, ehkäpä tästä(kin ) pääsee yli.

[santra]

Runot ovat aina lohduttaneet minua, toisten kirjoittamast ja omanikin, mielestäni osaan parhaiten purkaa tuntojani erilaisiin säkeisiin, siksi rakastan runomaailmaa.

[santra]

[quote="santra"]Iltatuuli säveliään soittaa
aina voittaa
hiipivä hämäryys
pohjaton ikävyys
päivällä piilossa pysyy
tuskin kysyy
saapuessaan lupaa
pimenevää tupaa
ei valo yksikään
kirkastamaan jää

Sydämeni, mieleni
sekä tyhjän sieluni
se utuverhoon
unohduksen, kaipauksen
hiljaa peittää
levon heittää
uupunehen uinahtaa
viimein saa
tumma mieli rauhoituksen
porteilta ikuisen lupauksen
etsiä , löytää
ehkäpä kerran
saan minäkin
saapua
satamaan
rauhaisaan
------

Vaiko valhetta lie?
tuon ylläolevan "sävelsin" tähän ihan itse, viimenen lause lainaus Eino Leinon runosta"Virta venhettä vie" Sopii mielestäni tuohon loppuun erinomaisesti.

Tuossa yksi, syntyi noin hetken mielijohteesta. Ei ollenkaan parhaimpiani. Monet niistä ovat niin henkilökohtaisia, eivät tarkoitettu muille . Minulla on niitä pöytälaatikollinen, joitakin on joskus julkaistu joissakin kilpailuissa , muut ovat jääneet laatikon pohjalle. On mielenkiintoista lukea omien eri aikakausieni kirjoituksia, sen hetken tuntoja ja mielialoja
Luomiskausi oli parhaimmillaan noin parikymppisenä , nyttemmin kirjoituskerrat ovat harventuneet.

[santra]

olipa fraasia fraasin peraan.

saattaa olla, osaatko trisse sinä kirjoittaa itse parempia ? Anna toki malliesimerkki

[Psykopatologia]

olipa fraasia fraasin peraan.

saattaa olla, osaatko trisse sinä kirjoittaa itse parempia ? Anna toki malliesimerkki

Elä mene enää ansaan.

[santra]

olipa fraasia fraasin peraan.

saattaa olla, osaatko trisse sinä kirjoittaa itse parempia ? Anna toki malliesimerkki

Elä mene enää ansaan.

Ketä tarkoitat ja mitä ansaa?

[santra]

leikitäänkö hirsipuuta?
sana on tässä K_ _ _ _ _ _ _ _ _ _T
mikä tämä on?

[santra]

Kusipääksi ainakin vähän turhan lyhyt

ei ollut, mutta arvaa kirjain

[santra]

vihje :tässä on oikeesti kaksi sanaa

[santra]

i sanottu .ei yhtään

[santra]

helpotan vähän :
K_ _ _ _ T _ _ _ _ _ T

[santra]

e kaksi
KE _E_T _ _L L_ T

[santra]

no arvatkaa, ei o vaikee

[santra]

hitto mie unohin koko sanat

[santra]

eii, annanko lisävihjeitä?

[santra]

K_ P _ Ä T _ U _ _ A T