Hilppa kirjoitti:Mirri, etkö hyväksy erilaista näkemystäni (joka erilainen kuin sinun näkemyksesi) kroonistumisesta ja sanan kroonistuminen käytöstä masennuksen yhteydessä?
Kyllä hyväksyn, vaikka pidänkin sanojen käytön kannalta tulkintaasi kroonistumisesta/kroonisesta virheellisenä. Minun puolestani on ihan ok, jos sinä pitkäaikaisine depressioinesi mieluummin ajattelet olevasi masennuskierteessä kuin pidät itseäsi kroonisesti/pitkäaikaisesti masentuneena.
Sen sijaan yleisellä tasolla ajattelen niin, että jos depression kurissa pitämiseen tarvitaan jatkuvaa lääkehoitoa ja/tai toistuvaa psykoterapiaa, olisi parempi puhua kroonistuneesta masennuksesta kuin masennuskierteestä. Sairauksien kohdalla sana
kierre on vahva ja kielteinen ilmaisu - eikä lääketieteellinen ollenkaan. On eri asia olla sairauskierteessä kuin elää kroonistuneen/pitkäaikaisen sairauden kanssa.
Myös minä olen mieluummin kroonisesti masentunut kuin masennuskierteessä; edellistä voidaan hoitaa ja sen kanssa voi oppia elämään, jälkimmäinen taas kuulostaa hallitsemattomuudessaan aika toivottomalta.
Sananselitystä
Suomea suomeksi -sanakirjan mukaan:
kroonikko lääk. henkilö, joka on jatkuvasti tai pitkään sairas; kroonisesti sairas
krooninen jatkuva, pitkällinen
kroonistua etenkin sairaudesta: muuttua jatkuvaksi, pitkäaikaiseksi
kierre kuv. kielteinen kehitys(suunta)
Yleisellä tasolla ajateltuna tuskin on perusteltua alkaa puhua kroonistuneen masennuksen sijaan masennuskierteestä. Eihän krooninen masennus ole kierre; se on psykiatrinen pitkäaikaissairaus muiden hoitoa vaativien psykiatristen pitkäaikaissairauksien joukossa. Eikä kroonisesti masentunut ihminen elä missään kierteessä; hänellä on sairauteensa tutustumisen, sopeutumisen ja hyvän hoidon turvin mahdollista elää oikein hyvää elämää kroonistuneen psykiatrisen sairautensa kanssa.
Miksi alkaa ajatella pitkäaikaista masennusta sairastavat ihmiset jossakin kierteessä olevina?