Kirjoittaja minätäällä » 14.06.2010 21:37
Hesarin keskusteluissa aiheesta on hyvä ketju. Kirjoitin oman kommenttini vasta niin myöhään, ettei ehkä monikaan enää nää eikä lue. Harmi. Tässä kumminkin oma vastineeni aiheeseen:
Ei tarvitse olla itselle vaarallinen eikä muille. En koskaan vahingoittaisi omaa lastani, joka on elämäni kallisarvoisin asia, ja terapeutti sen ainakin tietää jo yli kymmenen vuoden ajalta ja terapiasta, jossa olen asioistani kerran viikossa jo viisi vuotta kertonut.
Kiusallanikaan en myöskään vahingoittaisi itseäni juuri siksi, että hyödyttömänä, tuottamattomana yksilönä, työkyvyttömyyseläkkeellä kahden työuupumuksen jälkeen, minun jollakin asenteiden ja arvojen tasolla haluttaisiinkin tekevän niin. Olen työni tehnyt, nyt lepään ja elän, vaihteeksi. Jos minun hoitokoneiston taholta vain annettaisiin tehdä niin!
Hoitokontaktit olivat avopuolella sekä polilla että viisi vuotta yksityisterapiassa kertaviikkoisena tasokkaamaat ja tiiviimmät kuin missään. Osastollahan ei psykoterapiakoulutuksen saanutta henkilökuntaa ole lainkaan. KESÄISIN VARSINKIN LÄHIOHOITAJIEN SIJAISET SUN MUUT EKA VUODEN OPISKELIJAT tekevät myös ne tärkeät tarkkailuhavainnot, joihin sitten lääkärin päätös tarkkailun jälkeen pakkohoidon jatkamisesta perustuu. ARVATKAA VAAN VAIKUTTAAKO TERVEYSKESKUSSIJAISENA TOIMINEEN KANDIN PARANOIDISTA AJATTELUA plörinä, ilman mitään (OIKEUDESSA PÄTEVÄÄ) perustelua heihin ja heidän kirjaamiinsa havaintoihin potilaasta! VALHEITAHAN VOIDAAN JOKAISESTA KERTOA, JA VÄÄRINKÄSITYKSIIN PERUSTUVIA VÄÄRIÄ USKOMUKSIA VOI SYNTYÄ HUOLTAJUUSKIISTATILANTEESSA MYÖS LAPSELLE.
Oman murrosikäisen uhmapäissään, passia koskevan kiistan takia soittama pakkohoitoon hommaus niiden exän häirintähaetuttamisten kruunuksi tuhosi minut täällä itsenäisenä, omista asioistani ja elämästäni vastaavana, koulutettuna, kohtalaisen sivistyneenä ja älykkäänäkin ihmisenä, jolla nyt ei eriasteista masennusta kummempaa ole koskaan ollutkaan, vain reagointia psyykkiseen välivaltaan ja kaltoinkohteluun.
Nyt olen Mirrin ja kumppaniensa mukaan (ja osastonlääkärin) hoitokielteinen (viisi vuotta terapiassa OMALLA KUSTANNUKSELLA, HALOO???) ja polilla myös sama aika, lääkekielteinen (masennukseen ja traumaoireisiin en ala ainakaan neuroleptien säännöllistä, jatkuvaa, lopun ikää kestävää käyttöä), sairaudentunnoton (olen aina auliisti kertonut olevani masennusdiagnoosilla mt-eläkkeelläkin, ja myös pitkällisen, neljä vuotta kestäneen avioeroprosessin ja työuupumuksen ja yksinhuoltajuuden seurauksena saamistamni äkillisestä, lyhytaikaisesta jaksosta, jolloin tuo samainen natsiosastonlääkäri katsoi minulle parhaaksi sulkea pakkohoitoon ilman mitään ymmärtämystä tilannettani kohtaan.
Niin natsitouhua ettei voi olla totta, ellen olisi saanut itse kokea, että on.
Viimeksi muokannut minätäällä päivämäärä 15.06.2010 09:30, muokattu yhteensä 2 kertaa