http://www.verkkouutiset.fi/kotimaa/bul ... iisi-22859Verkkouutiset kirjoitti:KOTIMAA
Ammutun naispoliisin järkyttävä blogi: sata leikkausta, kaksi vuotta sairaalassa, "mikään ei vie kipua"
JUHA-PEKKA TIKKA 11 tuntia ja 25 minuuttia sitten
Hyvinkäällä 2012 ammuskelussa pahasti haavoittunut poliisinainen pitää dramaattista blogia toipumistaistelustaan.
Poliiseja tutkimassa Hyvinkään ampumispaikkaa 26.5.2012.
(Lehtikuva/Jussi Nukari)
18-vuotias mies ampui 26. toukokuuta 2012 yöllä ihmisiä hyvinkääläisen liikehuoneiston katolta. Kaksi kuoli ja seitsemän haavoittui.
Yksi haavoittuneista oli 26-vuotias poliisinainen, joka haavoittui pahasti vatsaan. Hänen koko suolistonsa tuhoutui.
Hän on ollut yli kaksi vuotta sairaalassa ja päässyt käymään kotonaan vain muutaman kerran.
Nainen ryhtyi viime vuonna pitämään Bulletproof-blogia. Siinä ei ole kohtaa, joka ei koskettaisi.
"Olen taistellut leikkauksesta leikkaukseen ja operaatioita on tähän mennessä kertynyt lähes 100. Kovalla työllä ja sisulla aion palata takaisin työelämään. Vastoinkäymisten jälkeenkin toivo elää yhä", hän kirjoittaa blogin esittelyssä.
Nainen aloitti blogimerkinnät syyskuussa 2013. Ensimmäisessä kirjoituksessaan "Kuoleman porteilla" hän kuvaili Hyvinkään tapahtumia, kun sai luodin hirvikivääristä vatsaansa pimeänä kevään yönä ja ryömi auton taakse piiloon.
"Kaksi viikkoa myöhemmin herään sairaalassa, mutta mulla ei ole mitään käsitystä missä kaupungissa olen. ... Vatsa on tulessa ja toinen kylki on isketty letkuja täyteen. Toinen jalka ei toimi kunnolla. Päässä pyörii tapahtuma joka ei tunnu todelta, mut hyvin nopeasti on myönnettävä itselle faktat. ...En voi enää pelata futista, en voi päästä enää maajoukkueesee, en voi enää voittaa futiksen suomenmestaruutta, en ehkä voi enää kävellä normaalisti, en ehkä voi tehdä sitä työtä mikä on ollu haaveena jo kuusvuotiaasta asti. ...Ei tää näin pitänyt mennä... Jokapaikkaan sattuu ja on älyttömän tyhjä olo... ", hän kirjoitti seuraavaksi.
Tuki auttaa
Nainen käy sairaalaelämän ja kuoleman rajalla käynnin merkinnöissään läpi tunteitaan, hätäleikkauksia, epätodellista oloa, pettymystä kaiken keskeytymiseen, jatkuvaa kipua ja leikkauksia. Eräällä kerralla leikkauksessa ei ole ollut nukutusainetta riittävästi.
"Herään jälleen kerran jonkin leikkauksen jälkeen letkut syvällä kurkussa. Viittoan hoitajan paikalle, koska limaa on joka paikassa ja meinaan tukehtua siihen, kun sitä on saatu pois, se helpottaa hetkeksi", hän kirjoittaa joulukuussa 2013.
"Juhannus on mennyt ja olen edelleen kiinni kaikissa johdoissa. Jokaiseen elimeen on isketty letku kiinni. Ne alkavat ärsyttää ja ne ovat niin kipeät, että jos niistä vahingossa vetää, niin huuto on sen mukainen! Ärtymys ja epätoivo pyörii mielessä. Onneksi läheisten tuki auttaa jaksamaan ja useiden muiden tuki helpottaa tuskaa", hän toteaa myöhemmin.
"Jokin auttaa kestämään sen kauheen tuskan ja kärsimyksen, mikä johtuu kaikista kylkeen isketyistä letkuista ja vatsaan ommellusta bogota-bäkistä. Jokapäiväinen hoito, missä käännellään kyljeltä toiselle ja puhdistetaan haavoja on niin tuskallista, että tekee mieli vetää turpaa jokaista joka koskee muhun! Kaiken kivun ja tuskan kestää vain, koska tietää että se loppuu joskus. Tää ei voi kestää ikuisesti."
Naisen viimeisin merkintä on 26.5.2014, jolloin tapauksesta oli kulunut kaksi vuotta.
"Makaan osastolla ja tunto puuttuu molemmista jaloista nilkoista alaspäin. En pysty taivuttamaan nilkkojani ja kävelykään ei tietysti onnistu, kun seisominenkin tuntuu kuin seisoisi laiskan lihan päällä. Hermosärky on järkyttävä molemmissa jaloissa enkä pysty keskittymään mihinkään muuhun. Kipu on joka hetki joka sekunti läsnä, lääkkeet, kylmähoito, sähkö, mikään ei vie kipua kunnolla pois. Olo on toivoton... Kirjoittaisin enemmän ja useammin, mutta tää kipu pilaa keskittymisen...".


