Teppo Mattsson: Mikä psykoterapiassa auttaa? 30.5.14

[tris]

Mikä psykoterapiassa auttaa?

Tunteiden kielentäminen kehittää aivojen tasapainoa.

Psykoterapia on osoittautunut vaikuttavaksi mielenterveyden hoitomuodoksi: tutkimusten mukaan 80% ihmisistä voi terapian jälkeen paremmin kuin ilman terapiaa jääneet verrokit. Terapeuttien ja tutkijoiden keskuudessa ei kuitenkaan vallitse yksimielisyyttä siitä, mikä myönteisen muutoksen aiheuttaa.

Terapian vaikutusmekanismien psykologisten selitysten kirjoa lisää se, että ihmisyyteen voidaan esittää monta toisiaan täydentävää näkökulmaa. Kognitiivisessa terapiassa korostetaan haitallisten ajatusmallien korjaamista, behavioraalisessa terapiassa haitallisten käyttäytymisreaktioiden poisoppimista ja psykodynaamisessa terapiassa tiedostamattomien tunneristiriitojen käsittelyä keskeisenä vaikuttavana mekanismina. Mielenterveys on aivojen terveyttä, joten jokaisen toimivan vaikutusmekanismin tulee lopulta perustua muutoksiin aivoissa.

Mielenterveys perustuu aivojen hermoverkkojen yhteistoimintaan, jonka tasapainon häiriöt puolestaan ilmenevät psyykkisenä oireiluna. Oireet voivat aiheutua yksilö- ja häiriökohtaisesti esimerkiksi aivopuoliskojen tai aivokuoren ja sen alaisten rakenteiden välisestä rakenteellisesta tai toiminnallisesta epätasapainosta. Onnistuneessa psykoterapiassa on siis kyse hermoverkkojen eli aivojen osien yhteispelin kehittämisestä.

Keskusteluun perustuvassa terapiassa keskeiseen asemaan nousee kielellinen ilmaisu. Koska kieli vie suuren osan ihmisen aivoista, tunteiden kielentäminen on erityisen tehokas ja terveellinen tapa kehittää elämänhallintaa. Kielellisesti etevä ja tunne-elämän sanastoltaan rikas terapeutti auttaa jäsentämään ja ilmaisemaan tunteita rakentavalla tavalla.

Tunteita ja elämäntapahtumia kielentämällä rakennetaan minäkokemusta eheyttävää tarinamuotoista identiteettiä. Tässä yhteydessä psykoterapioiden toisinaan kohtaama kritiikki epätieteellisyydestä ampuu ohi maalin: terapian ensisijainen tavoite on parantaa omakohtaista kokemusmaailmaa kielen ja tarinoiden avulla, ei tavoitella tieteellisiä totuuksia ihmisen psykologiasta. On hoidon kannalta toissijaista, mikä on ollut yksilön lapsuudenkokemusten todellinen vaikutus hänen aikuisuudessa kärsimäänsä mielenterveyden häiriöön, mikäli kokemusten käsitteleminen terapiassa edistää hyvinvointia ja sopeutumista yhteisöön.

Psykoterapeutti pyrkii luomaan ihanneympäristön kielteisten tapahtumien korjaaville kokemuksille. Tämän ympäristön keskeisenä tekijänä on tunteiden ehdottomaan hyväksyntään ja empatiaan perustuva luottamuksellinen terapiasuhde, joka vastaa monelta osin ihanteellista vanhemmuutta. Vastaavaa tuomitsematonta suhdetta on hankala löytää terapian ulkopuolelta, sillä tyypillisesti mielenterveyden häiriöt aiheuttavat kanssaihmisissä kielteisiä reaktioita, jotka voivat pahentaa oireita entisestään.

Psykoterapia voidaan mieltää altistushoidoksi, jossa vaikeita tunteita opitaan käsittelemään vähitellen etenevän siedätyksen avulla. Terapeutti annostelee luomassaan turvallisessa ympäristössä vaikeita tunteita sopivissa erissä samoin kuin kuntovalmentaja ohjaa askeltaen etenevää voimaharjoittelua. Masennusta ei voiteta ensimmäisellä tapaamisella sen enempää kuin aloitteleva voimailija punnertaa haaveilemaansa penkkiennätystä.

Muistojen aktivoiminen tietoisuuteen epävakauttaa aivoissa solurakenteen, johon muisto on tallennettuna. Normaaliolosuhteissa traumaattisen muiston laukaisema voimakas tunnereaktio kuitenkin puolestaan säilyttää ja jopa vahvistaa siihen liittyvän muistijäljen. Terapiaympäristössä traumaattisten kokemusten herättämät vaikeat tunteet on mahdollista kohdata turvallisesti, jolloin kielteinen tunnemuisti voi heiketä ja muistot korvautua uusilla, myönteisemmillä kokemuksilla. Omahistoria kirjoitetaan uusiksi.

Huomionarvoisen vähemmistön muodostavat ne ihmiset, joille terapiasta ei ole hyötyä tai se aiheuttaa suoranaista haittaa. Eräs tunnettu terapian hoitotehoa heikentävä piirre on aleksitymia, tunteiden kokemisen ja ilmaisun erityisvaikeus. Aleksitymiasta kärsivät kokevat oireilunsa tyypillisesti epämääräisinä ruumiillisina vaivoina, joiden alkuperä on oletettavasti samoissa aivotoiminnan häiriöissä jotka muilla ilmenevät masennuksena, ahdistuksena ja pelkoina. Terapian haittavaikutukset voivat puolestaan olla sukua esimerkiksi allergioiden siedätyshoidoissa tavattavien komplikaatioiden kanssa: hoidon aiheuttama stressireaktio on elimistölle liikaa. Osa tehottomista ja haitallisista hoidoista selittyy luonnollisesti myös ammattitaidottomuudella ja hoitovirheillä.

Minkälaisia näkemyksiä ja kokemuksia lukijoilla on psykoterapiasta: mikä auttaa ja mikä ei?

http://www.tiede.fi/artikkeli/blogit/ra ... ssa_auttaa

[tris]

Kerrankin tämä tajuttu:


Tunteita ja elämäntapahtumia kielentämällä rakennetaan minäkokemusta eheyttävää tarinamuotoista identiteettiä. Tässä yhteydessä psykoterapioiden toisinaan kohtaama kritiikki epätieteellisyydestä ampuu ohi maalin: terapian ensisijainen tavoite on parantaa omakohtaista kokemusmaailmaa kielen ja tarinoiden avulla, ei tavoitella tieteellisiä totuuksia ihmisen psykologiasta. On hoidon kannalta toissijaista, mikä on ollut yksilön lapsuudenkokemusten todellinen vaikutus hänen aikuisuudessa kärsimäänsä mielenterveyden häiriöön, mikäli kokemusten käsitteleminen terapiassa edistää hyvinvointia ja sopeutumista yhteisöön.

[Mirri]

Tunteiden kielentäminen lienee vastaavaa kuin elämän sanoittaminen.
Sanoitetaan elämää tai kielennetään kokemusmaailmaa (tunteita); sama asia eri muodoissa.

Tärkeää ja hoitavaa.

[Psykopatologia]

(- -)
Keskusteluun perustuvassa terapiassa keskeiseen asemaan nousee kielellinen ilmaisu. Koska kieli vie suuren osan ihmisen aivoista,
tunteiden kielentäminen on erityisen tehokas ja terveellinen tapa kehittää elämänhallintaa. Kielellisesti etevä ja tunne-elämän
sanastoltaan rikas terapeutti auttaa jäsentämään ja ilmaisemaan tunteita rakentavalla tavalla.
(- -)

Mitä mahtaa tarkoittaa tuo?

[Psykopatologia]

Kun kyseessä on teos, kirjoittajan tulee laittaa kirjoittajan nimi esiin,
mielellään myös päivämäärä yms.

[tris]

Kun kyseessä on teos, kirjoittajan tulee laittaa kirjoittajan nimi esiin,
mielellään myös päivämäärä yms.

Mikä teos?

[tris]

(- -)
Keskusteluun perustuvassa terapiassa keskeiseen asemaan nousee kielellinen ilmaisu. Koska kieli vie suuren osan ihmisen aivoista,
tunteiden kielentäminen on erityisen tehokas ja terveellinen tapa kehittää elämänhallintaa. Kielellisesti etevä ja tunne-elämän
sanastoltaan rikas terapeutti auttaa jäsentämään ja ilmaisemaan tunteita rakentavalla tavalla.
(- -)

Mitä mahtaa tarkoittaa tuo?

Beats me. Että aivoilla menee paljon kapasiteetistä kielellisten asioiden hahmoittamiseen ja ymmärtämiseen. Oisko jotain sellaista?

[Mirri]

Kun kyseessä on teos, kirjoittajan tulee laittaa kirjoittajan nimi esiin,
mielellään myös päivämäärä yms.

Mikä teos?

Artikkeli on teos suomalaisen tekijänoikeuslain ja -käsityksen mukaan (vrt. runo).
Psykopatologia on oikeassa tahtoessaan kirjoittajan nimen ja muut tiedot näkyviin. Linkki ei riitä lähdetiedoiksi runon sen enempää kuin artikkelinkaan kohdalla - teoksia molemmat.

[Mirri]

Linkkiä klikkaamalla selvisi, että artikkelin on kirjoittanut blogikirjoittaja nimeltään Teppo Mattsson:

Teppo Mattsson on kosmologiaan ja suhteellisuusteoriaan erikoistunut teoreettisen fysiikan tutkija, joka harrastaa matkailua tieteenalojen välisillä rajaseuduilla. Blogi on matkakertomus näiltä retkiltä.

Nuo tiedot pitäisi ilmetä viestistä, johon Teppo Mattssonin kirjoittama artikkeli on siteerattu. Tai edes kirjoittajan nimen pitäisi näkyä.

Blogissa/nettipäiväkirjassa olevat kirjoitukset voivat olla teoksia. Noin etenkin, jos tekstit ovat artikkeleja, esseitä, runoja, kolumneja...

[Psykopatologia]

Tekstissä tulisi ilmetä kirjoittajan nimi ja kirjoituksen otsikko ja mielellään myös päivämäärä
(tuoreissa kirjoituksissa tarkasti; vanhemmissa vuosi riittää).

Mutta tekstissä olevan otsikon ei useimmiten tule olla sama kuin se, mikä tulee otsikoksi
ko. osion sisällysluetteloon (kun osion avaa). Näet ruutuun eivät pitkät otsikot mahdu,
ja jatkossa "Re:" vie neljän yksikön tilan.

Tässä kirjoituksessa voisi kirjoituksen nimi riittää, ja lisäksi "Mattsson", jos sopii.
Jos tila menee tiukalle, voi tyhjän tilan jättää pois: "Mattsson:Mikä...".

[Helmenkalastaja]

Aivan järkyttävä päiväyksen merkitsemistapa!
Kuukauden perässä pitää ehdottomasti olla piste (vaikka nykyisissä kännyköissä ei olekaan).
(Pakko päästä sanomaan tämä, kun kännyköille en voi mitään )

[Psykopatologia]

30.05-14

[Helmenkalastaja]

30.05.14

[Psykopatologia]

30.5.14

[Hermes]

Suomesssa voi ilmoittaa yleisessä tekstissä tällä tavalla: 30.5.2014

Joskus esimerkiksi tiedostojen nimissä on parempi ilmaista asia tällä tavalla: 20140530. Tiedostot järjestäytyvät tuollaisen nimeämisen vuoksi "automaattisesti" oikein monessa tilanteessa.

Se joku USA:lainen muoto, jossa laitetaan ensin kuukausi, sitten päivä, sitten vuosi (month/day/year), on tietysti huono. Väärä järjestys, ei mitään hyötyä.

[Helmenkalastaja]

30.5.14

Ei hyvä.

[Psykopatologia]

30.05.14
30.5.2014

[Helmenkalastaja]

30.05.14
30.5.2014

[Psykopatologia]

Mutta ei 30.05.2014

[tris]

.

Tässä kirjoituksessa voisi kirjoituksen nimi riittää, ja lisäksi "Mattsson", jos sopii.
Jos tila menee tiukalle, voi tyhjän tilan jättää pois: "Mattsson:Mikä...".

No käy laittamassa se sellaiseksi kun tykkäät!