Kirjoittaja Mirri » 24.05.2014 14:14
Ilman muuta rihvelitaulu. Siitä sai halutessaan lähtemään kivan kirskuvan äänen, kun rihvelikynällä piirrettiin ja kirjoitettiin. Minun lapsuudessani ei sentään enää käytetty kouluissa rihvelitauluja ja -kyniä, mutta leikkivälineiksi niitä oli saatavilla. Tai vaikka omatoimiseen kirjoittamisen opetteluun.
Rihvelikynät olivat aika kestäviä, niitä ei vahingossa saanut katkottua, mutta rihvelitaulu saattoi mennä ikävästi keskeltä halki pudotessaan lattialle. Vaikkei se hajonnutkaan palasiksi, niin taulun poikki kulkeva halkeama teki siitä käyttökelvottoman ainakin kirjoittamiseen.
Rihvelikynät olivat kivisinä kestäviä silläkin tavoin, että ne eivät juuri kuluneet. Toisin kuin liitu. Rihvelitaulu taas kävi myös liitutauluksi, joten jos joku onnellinen omisti valkoisen liidun, tai peräti värilliset, hän saattoi piirustella niillä rihvelitauluunsa vaikka mitä. Rihvelikynä teki ohuen valkoisen jäljen, ei muuta.