Luukkonen, Pertti (2014): DSM-5: persoonallisuushäiriöt. Psykopatologian DSM-5-sarja II.
Helsinki: Psykopatologia.
21.7.2015; 19.12.2015; 4.3.2016
Vrt. Psykopatologia 4.3.2016 viewtopic.php?f=8&t=17180&p=253064#p253064
(Kirja:) Luukkonen: DSM-5: Persoonallisuushäiriöt (2016)
Luukkonen (2015): DSM-5: Persoonallisuushäiriöt
Luukkonen (2015): DSM-5: Persoonallisuushäiriöt
Kirjoittaja Psykopatologia » 26.04.2014 11:18
-
Psykopatologia - Ylläpitäjä
- Viestit: 57805
- Liittynyt: 12.02.2010 13:19
- Paikkakunta: Helsinki
Re: DSM-5: Persoonallisuushäiriöt
Kirjoittaja Psykopatologia » 28.04.2014 10:05
DSM-5:
Personality and Personality Disorders -Work Group
Chair Andrew Edward (“Andy”) Skodol II (1945–), MD; Research Prof. (Univ. of Arizona, Tucson).
DSM-5 (2013): member Task Force; member Study Group Lifespan Developmental Approaches;
DSM III (1980): consultant; DSM-III-R (1987): Psychotic Disorders, Personality Disorders, Defense
Mechanisms, Multi-axial System; DSM-IV (1994): Multi-axial Issues.
Co-Chair John Michael Oldham (1940–), MD, MS, psychoanalyst (APsaA), Prof. (Baylor College
of Medicine, Houston), Chief of Staff (The Menninger Clinic, Houston), APA President 2011 – 2012.
DSM-5 (2013): member Sudy Group Diagnostic Spectra and DSM/ICD Harmonization;
DSM-III-R (1987): Personality Disorders.
Text Coordinator Robert Frank (“Bob”) Krueger (1970–), PhD; Prof. (University of Minnesota,
Minneapolis & St. Paul).
Renato Daniel Alarcón (1942–), MD, MPH; Prof. Emeritus (Mayo Clinic College of Medicine).
DSM-5 (2013): member Study Group Gender and Cross-Cultural Issues.
Carl Compton Bell (1947–), MD; Prof. (University of Illinois at Chicago, UIC), President/CEO
(Community Mental Health Council, CMHC, Chicago).
Donna S. Bender (1960–), PhD; Director (Counseling and Psychological Services, CAPS), 2014–
(Tulane University, New Orleans); ex-Assistant Prof. (University of Arizona, Tucson).
Lee Anna Clark (1951–), PhD; Prof. (University of Notre Dame du Lac, Indiana).
DSM-5 (2013): member Study Group Diagnostic Assessment Instruments.
Leslie Charles Morey (1969–), PhD; Prof. (Texas A & M University, College Station).
DSM-5 (2013): member Study Group Group Gender and Cross-Cultural Issues.
Larry Joseph Siever (1947–), MD; Prof. (Mount Sinai School of Medicine, New York).
DSM-III-R (1987): Personality Disorders; DSM-IV (1994): Personality Disorders.
*William John Livesley (194?–), MD, PhD, RSC; Prof. Emeritus (University of British Columbia,
Vancouver, Canada). Member 2007 – April 2012, *resigned.
*Roel Verheul (1969–), PhD, Prof; Dir. (Viersprong Institute for Studies on Personality Disorders,
VISPD, Netherlands). Member 2008 – April 12, *resigned.
_
Personality and Personality Disorders -Work Group
Chair Andrew Edward (“Andy”) Skodol II (1945–), MD; Research Prof. (Univ. of Arizona, Tucson).
DSM-5 (2013): member Task Force; member Study Group Lifespan Developmental Approaches;
DSM III (1980): consultant; DSM-III-R (1987): Psychotic Disorders, Personality Disorders, Defense
Mechanisms, Multi-axial System; DSM-IV (1994): Multi-axial Issues.
Co-Chair John Michael Oldham (1940–), MD, MS, psychoanalyst (APsaA), Prof. (Baylor College
of Medicine, Houston), Chief of Staff (The Menninger Clinic, Houston), APA President 2011 – 2012.
DSM-5 (2013): member Sudy Group Diagnostic Spectra and DSM/ICD Harmonization;
DSM-III-R (1987): Personality Disorders.
Text Coordinator Robert Frank (“Bob”) Krueger (1970–), PhD; Prof. (University of Minnesota,
Minneapolis & St. Paul).
Renato Daniel Alarcón (1942–), MD, MPH; Prof. Emeritus (Mayo Clinic College of Medicine).
DSM-5 (2013): member Study Group Gender and Cross-Cultural Issues.
Carl Compton Bell (1947–), MD; Prof. (University of Illinois at Chicago, UIC), President/CEO
(Community Mental Health Council, CMHC, Chicago).
Donna S. Bender (1960–), PhD; Director (Counseling and Psychological Services, CAPS), 2014–
(Tulane University, New Orleans); ex-Assistant Prof. (University of Arizona, Tucson).
Lee Anna Clark (1951–), PhD; Prof. (University of Notre Dame du Lac, Indiana).
DSM-5 (2013): member Study Group Diagnostic Assessment Instruments.
Leslie Charles Morey (1969–), PhD; Prof. (Texas A & M University, College Station).
DSM-5 (2013): member Study Group Group Gender and Cross-Cultural Issues.
Larry Joseph Siever (1947–), MD; Prof. (Mount Sinai School of Medicine, New York).
DSM-III-R (1987): Personality Disorders; DSM-IV (1994): Personality Disorders.
*William John Livesley (194?–), MD, PhD, RSC; Prof. Emeritus (University of British Columbia,
Vancouver, Canada). Member 2007 – April 2012, *resigned.
*Roel Verheul (1969–), PhD, Prof; Dir. (Viersprong Institute for Studies on Personality Disorders,
VISPD, Netherlands). Member 2008 – April 12, *resigned.
_
-
Psykopatologia - Ylläpitäjä
- Viestit: 57805
- Liittynyt: 12.02.2010 13:19
- Paikkakunta: Helsinki
Re: DSM-5: Persoonallisuushäiriöt
Kirjoittaja Psykopatologia » 09.05.2014 18:00
S a n a s t o
(- -)
border-line, *rajatila.
ego a l i e n, *minävieras.
ego s y n t o n i c, *minänmukainen.
k a r a k t e r o l o g i a (kr. kharakter kaiverrin, kaiverrus; logos oppi), luonneoppi.
k a r a k t ä ä r i (kr. kharakter kaiverrin, kaiverrus; lat. character), luonne, psyykkisten kvaliteettien erityinen hahmo, joka erottaa ihmisen muista. Usein suunnilleen sama kuin neutraalimpi *persoonallisuus. – Karaktääri on persoonallisuus arvotettuna, kun taas persoonallisuus on karaktääri ilman arvotuksia (Gordon Allport 1961). *karaktäärihäiriö, *karaktäärineuroosi, *persoonallisuushäiriö, *temperamentti.
k a r a k t ä ä r i n e u r o o s i, luonneneuroosi. (1) Varsinkin psykoanalyysissä *neuroottinen muotouma, jossa *karaktääri on *minänmukaisesti ikään kuin laaja-alaisena oireena tai oireyhtymänä, esimerkiksi luonteen ”panssarilevynä”. Tällöin defenssien voimakkuuden vuoksi ei synny erillisiä *oireneuroottisia symptomeita. Karaktäärineurooseissa on usein jokin spesifinen defensiivinen konstellaatio painottunut. (2) Psykiatriassa (epätarkasti) välillä suunnilleen sama kuin *persoonallisuushäiriö tai *karaktäärihäiriö, joka voi olla joko *minävieras tai *minänmukainen.
l u o n n e, *karaktääri.
l u o n n e h ä i r i ö, (*karaktäärihäiriö), välillä B-klusterin *persoonallisuushäiriöiden ”psykopaattisemmista” muodoista käytetty halveeraava nimitys.
m i n ä n m u k a i n e n (ego syntonic), minä-syntoninen, ego-syntoninen, esimerkiksi (obsessionaalinen) käsienpesuoire, jota henkilö lumeperustelee (rationalisoi) vaikkapa asiaankuuluvalla hygienialla ja voi suosittaa tai jopa vaatia samaa muiltakin. Ts. henkilö ei näe oireessaan mitään outoa. Minänmukaisuus liittyy etenkin *käräktäärineurooseihin. *minävieras.
m i n ä v i e r a s (ego alien), esimerkiksi obsessionaalinen käsienpesuoire, jonka henkilö kokee älyttömänä. Minävieraus liittyy varsinkin *neurooseihin. *minänmukainen.
n e u r o o s i (kr. neuron hermo; tässä yhteydessä hermoihin liittyvä); epätarkka nimitys suhteellisen lieville psykogeenisille häiriöille, joissa ei ole merkittävää *persoonallisuuden patologiaa (kuten *persoonallisuushäiriöissä ja *karaktäärineurooseissa) eikä selvää todellisuudentajun heikentymistä (kuten *psykooseissa). Kun puhutaan neurooseista yleensä, tarkoitetaan tavallisimmin *psykoneurooseja ja *oireneurooseja. Neuroosi-termiä käytetään kuitenkin sangen väljästi, ja puhutaan myös mm. aktuaali-, korvaus-, narsistisesta (historiallinen termi), transferenssi- (liittyy terapiaan) ja traumaattisesta neuroosista. – Neuroosi-termi on vuodelta 1777 skotlantilaisen lääkärin William Cullen’in (1710 – 1790) teoksesta First Lines of the Practice of Physic.
Myös adjektiivisesti kuvastamassa häiriön vaikeusastetta, esimerkiksi normaali => neuroottistasoinen => rajatilatasoinen => psykoottistasoinen. – Termi ”neuroosi” implikoi kehityksellisesti (psykodynaamisen katsannon mukaista) fallis-oidipaalisen tasoista tai sitä lähellä olevaa häiriötä.
o i r e n e u r o o s i, *neuroosi, jossa ihmisellä on enemmän tai vähemmän häiritseviä *minä-vieraita symptomeita kuten ahdistusta (angst), ruumiillisia oireita (konversioita tai somatisointia), fobioita (pelkoja) tai obsessionaalisuutta (pakkomielteitä ja/tai pakkotoimintoja) ym. *Luonne on tavallisesti joustavampi kuin (defensseillä kuormitetuissa) *karaktäärineurooseissa.
p e r s o o n a (lat. per sona, äänen kautta; näyttelijän maski), Jungin analyyttisen psykologian yksi arkkityyppi, lähinnä ihmisen sosiaalinen minuus. *persoonallisuus.
p e r s o o n a l l i s u u s (lat. per sona äänen kautta; näyttelijän maski), ihmisen psyykkinen kokonaisuus, jossa mm. 1) emotionaaliset ja 2) motivationaaliset (konatiiviset) tekijät. Välillä 3) kognitiiviset tekijät käsitellään erillään muusta persoonallisuudesta (mm. oppikirjoissa). Neutraalimpi kuin usein suunnilleen samaa merkitsevä *karaktääri. Persoonallisuus on karaktääri ilman arvotuksia, kun taas karaktääri on persoonallisuus arvotettuna (Gordon Allport 1961).
p e r s o o n a l l i s u u s h ä i r i ö, nyky-psykiatriassa suhteellisen pysyvien ja poikkeavien *persoonallisuuden piirteiden ja käyttäytymisen kokonaisuus, josta on merkittävää haittaa sosiaalisissa suhteissa ja ammatillisessa toiminnassa. *Minävierautta ei edellytetä. Usein suunnilleen sama kuin *karaktäärihäiriö, joka ei ole aivan sama kuin *karaktääri-*neuroosi.
p s y k o n e u r o o s i, psykodynaamisesti lapsuuden psykoseksuaalisiin fiksaatioihin ja varsinkin fallis-oidipaaliseen vaiheeseen liittyviin konflikteihin pohjaava neuroosi, johon usein liittyy suhteellisen spesifi defenssi-konstellaatio. Perus-psykoneurooseja ovat (olleet) mm. hysteriat ja pakkoneuroosi (joka on DSM-5:ssä itsenäisen aseman saaneen Obsessive-Compulsive and Related Disorders -ryhmän ydinhäiriö).
p s y k o o s i (engl. psychosis), mielisairaus, psyykkinen häiriö, jossa persoonallisuus on vakavasti disorganisoitunut ja todellisuudentaju heikentynyt; oireina on usein deluusioita ja hallusinaatioita. Orgaanisissa psykooseissa keskeisen etiologisen tekijän katsotaan olevan aivopoikkeaman, jonka syynä on voi olla mm. aivovamma, fyysinen sairaus (aivokuppa tuottaa delusionaalisen psykoosin) tai aineiden käyttö (alkoholi tuottaa alkoholi-hallusinoosin), ym. Varsinaisesti tarkoitetaan kuitenkin ”funktionaalisia” psykooseja, joiden perimmäinen syy on toistaiseksi epäselvä. Näitä ovat mm. klassiset skitsofreniat, maanis-depressiiviset psykoosit ja paranoiat. Vrt. *neuroosi, *rajatila.
Kantasana muinaiskr. psukhe viittaa mm. hengittämiseen sekä sieluun ja mieleen; -osis viittaa poikkeavuuteen. Kr. tarustossa Psykhe oli ihmissielun henkilöitymä, jota kuvataan perhossiipiseksi tytöksi. – Psykoosi-termin esitti itävaltalainen lääkäri Ernst Maria Johann Karl Freiherr von Feuchtersleben (1809 – 1849) kirjassaan Lehrbuch der aerztlichen Seelenkunde (1846). Tuolloin psykoosi saattoi merkitä melkein mitä tahansa psyykkistä häiriötä, jolle ei löytynyt orgaanista syytä.
r a j a t i l a (border-line), termillä on kaksi perusmerkitystä. 1a) Yhdysvaltalainen psykoanalyytikko (vastatransferenssi-termin 1924 esittänyt) Adolph Stern (1879 – 1958) toi esiin rajatilan käsitteen vuonna 1938 kirjoituksessaan Psychoanalytic Investigation of and Therapy in the Borderline Group of Neurosis. Painotus oli skitsoidiin suuntaan. 1b) Otto Kernbergin (1967) täsmennys edelliseen: rajatila neuroosin ja psykoosin välissä olevana suhteellisen stabiilina organisaationa: borderline personality organization (BPO), ”stable instability” (Fonagy). 2) DSM-III 1980 (merkkisysteeminen epäteoreettinen ote): rajatila yhtenä *persoonallisuushäiriönä, bordeline personality disorder (BPD), joka on B-klusterin ydinhäiriö. Painotus on affektiiviseen suuntaan. DSM-5:n (2013) kenttäkokeissa BPD sai aikuisissa tuntuvan korkean kappa-reliabiliteetti-kertoimen arvon, κ +0,54.
t e m p e r a m e n t t i (lat. tempere sekoittaa [oikeassa suhteessa], temperamentum sekoitus), paljolti perinnöllinen ja suhteellisen pysyvä taipumus reagoida tietyn mallin mukaan. Tyylipiirteitä ovat olleet mm. aktiivisuus, reagoinnin herkkyys ja voimakkuus, sopeutuvuus sekä mielentila. Temperamenttiä on luokiteltu mm. dimensioilla aktiivisuus – passiivisuus sekä herkkyys – rauhallisuus. Näitä on Suomessa tutkinut mm. Anna Liisa Keltikangas-Järvinen (1946–).
antiikin temperamentit, Hippokrateen ja Galenoksen ym. humoraali-opin mukaan ruumiin perusnesteiden balanssi (krasis) määräsi terveyttä (eu|krasis, hyvä tasapaino) ja sairautta (dys|krasis, huono tasapaino). Arabialaiset liittivät tähän erilaiset temperamentit: 1) sangviininen (kr. sangua veri; syntymäpaikka sydän), ”verevä”; 2) flegmaattinen (phlegma lima; pää), ”vetelä”; 3) koleerinen (ksanthe khole keltainen sappi; maksa), ”sapekas”; 4) melankolinen (melaina khole musta sappi; perna), ”synkkä”. Näillä oli tärkeä merkitys vielä 1800-luvun sisätautiopissa.
=> 18.5.2014 21:40
(- -)
border-line, *rajatila.
ego a l i e n, *minävieras.
ego s y n t o n i c, *minänmukainen.
k a r a k t e r o l o g i a (kr. kharakter kaiverrin, kaiverrus; logos oppi), luonneoppi.
k a r a k t ä ä r i (kr. kharakter kaiverrin, kaiverrus; lat. character), luonne, psyykkisten kvaliteettien erityinen hahmo, joka erottaa ihmisen muista. Usein suunnilleen sama kuin neutraalimpi *persoonallisuus. – Karaktääri on persoonallisuus arvotettuna, kun taas persoonallisuus on karaktääri ilman arvotuksia (Gordon Allport 1961). *karaktäärihäiriö, *karaktäärineuroosi, *persoonallisuushäiriö, *temperamentti.
k a r a k t ä ä r i n e u r o o s i, luonneneuroosi. (1) Varsinkin psykoanalyysissä *neuroottinen muotouma, jossa *karaktääri on *minänmukaisesti ikään kuin laaja-alaisena oireena tai oireyhtymänä, esimerkiksi luonteen ”panssarilevynä”. Tällöin defenssien voimakkuuden vuoksi ei synny erillisiä *oireneuroottisia symptomeita. Karaktäärineurooseissa on usein jokin spesifinen defensiivinen konstellaatio painottunut. (2) Psykiatriassa (epätarkasti) välillä suunnilleen sama kuin *persoonallisuushäiriö tai *karaktäärihäiriö, joka voi olla joko *minävieras tai *minänmukainen.
l u o n n e, *karaktääri.
l u o n n e h ä i r i ö, (*karaktäärihäiriö), välillä B-klusterin *persoonallisuushäiriöiden ”psykopaattisemmista” muodoista käytetty halveeraava nimitys.
m i n ä n m u k a i n e n (ego syntonic), minä-syntoninen, ego-syntoninen, esimerkiksi (obsessionaalinen) käsienpesuoire, jota henkilö lumeperustelee (rationalisoi) vaikkapa asiaankuuluvalla hygienialla ja voi suosittaa tai jopa vaatia samaa muiltakin. Ts. henkilö ei näe oireessaan mitään outoa. Minänmukaisuus liittyy etenkin *käräktäärineurooseihin. *minävieras.
m i n ä v i e r a s (ego alien), esimerkiksi obsessionaalinen käsienpesuoire, jonka henkilö kokee älyttömänä. Minävieraus liittyy varsinkin *neurooseihin. *minänmukainen.
n e u r o o s i (kr. neuron hermo; tässä yhteydessä hermoihin liittyvä); epätarkka nimitys suhteellisen lieville psykogeenisille häiriöille, joissa ei ole merkittävää *persoonallisuuden patologiaa (kuten *persoonallisuushäiriöissä ja *karaktäärineurooseissa) eikä selvää todellisuudentajun heikentymistä (kuten *psykooseissa). Kun puhutaan neurooseista yleensä, tarkoitetaan tavallisimmin *psykoneurooseja ja *oireneurooseja. Neuroosi-termiä käytetään kuitenkin sangen väljästi, ja puhutaan myös mm. aktuaali-, korvaus-, narsistisesta (historiallinen termi), transferenssi- (liittyy terapiaan) ja traumaattisesta neuroosista. – Neuroosi-termi on vuodelta 1777 skotlantilaisen lääkärin William Cullen’in (1710 – 1790) teoksesta First Lines of the Practice of Physic.
Myös adjektiivisesti kuvastamassa häiriön vaikeusastetta, esimerkiksi normaali => neuroottistasoinen => rajatilatasoinen => psykoottistasoinen. – Termi ”neuroosi” implikoi kehityksellisesti (psykodynaamisen katsannon mukaista) fallis-oidipaalisen tasoista tai sitä lähellä olevaa häiriötä.
o i r e n e u r o o s i, *neuroosi, jossa ihmisellä on enemmän tai vähemmän häiritseviä *minä-vieraita symptomeita kuten ahdistusta (angst), ruumiillisia oireita (konversioita tai somatisointia), fobioita (pelkoja) tai obsessionaalisuutta (pakkomielteitä ja/tai pakkotoimintoja) ym. *Luonne on tavallisesti joustavampi kuin (defensseillä kuormitetuissa) *karaktäärineurooseissa.
p e r s o o n a (lat. per sona, äänen kautta; näyttelijän maski), Jungin analyyttisen psykologian yksi arkkityyppi, lähinnä ihmisen sosiaalinen minuus. *persoonallisuus.
p e r s o o n a l l i s u u s (lat. per sona äänen kautta; näyttelijän maski), ihmisen psyykkinen kokonaisuus, jossa mm. 1) emotionaaliset ja 2) motivationaaliset (konatiiviset) tekijät. Välillä 3) kognitiiviset tekijät käsitellään erillään muusta persoonallisuudesta (mm. oppikirjoissa). Neutraalimpi kuin usein suunnilleen samaa merkitsevä *karaktääri. Persoonallisuus on karaktääri ilman arvotuksia, kun taas karaktääri on persoonallisuus arvotettuna (Gordon Allport 1961).
p e r s o o n a l l i s u u s h ä i r i ö, nyky-psykiatriassa suhteellisen pysyvien ja poikkeavien *persoonallisuuden piirteiden ja käyttäytymisen kokonaisuus, josta on merkittävää haittaa sosiaalisissa suhteissa ja ammatillisessa toiminnassa. *Minävierautta ei edellytetä. Usein suunnilleen sama kuin *karaktäärihäiriö, joka ei ole aivan sama kuin *karaktääri-*neuroosi.
p s y k o n e u r o o s i, psykodynaamisesti lapsuuden psykoseksuaalisiin fiksaatioihin ja varsinkin fallis-oidipaaliseen vaiheeseen liittyviin konflikteihin pohjaava neuroosi, johon usein liittyy suhteellisen spesifi defenssi-konstellaatio. Perus-psykoneurooseja ovat (olleet) mm. hysteriat ja pakkoneuroosi (joka on DSM-5:ssä itsenäisen aseman saaneen Obsessive-Compulsive and Related Disorders -ryhmän ydinhäiriö).
p s y k o o s i (engl. psychosis), mielisairaus, psyykkinen häiriö, jossa persoonallisuus on vakavasti disorganisoitunut ja todellisuudentaju heikentynyt; oireina on usein deluusioita ja hallusinaatioita. Orgaanisissa psykooseissa keskeisen etiologisen tekijän katsotaan olevan aivopoikkeaman, jonka syynä on voi olla mm. aivovamma, fyysinen sairaus (aivokuppa tuottaa delusionaalisen psykoosin) tai aineiden käyttö (alkoholi tuottaa alkoholi-hallusinoosin), ym. Varsinaisesti tarkoitetaan kuitenkin ”funktionaalisia” psykooseja, joiden perimmäinen syy on toistaiseksi epäselvä. Näitä ovat mm. klassiset skitsofreniat, maanis-depressiiviset psykoosit ja paranoiat. Vrt. *neuroosi, *rajatila.
Kantasana muinaiskr. psukhe viittaa mm. hengittämiseen sekä sieluun ja mieleen; -osis viittaa poikkeavuuteen. Kr. tarustossa Psykhe oli ihmissielun henkilöitymä, jota kuvataan perhossiipiseksi tytöksi. – Psykoosi-termin esitti itävaltalainen lääkäri Ernst Maria Johann Karl Freiherr von Feuchtersleben (1809 – 1849) kirjassaan Lehrbuch der aerztlichen Seelenkunde (1846). Tuolloin psykoosi saattoi merkitä melkein mitä tahansa psyykkistä häiriötä, jolle ei löytynyt orgaanista syytä.
r a j a t i l a (border-line), termillä on kaksi perusmerkitystä. 1a) Yhdysvaltalainen psykoanalyytikko (vastatransferenssi-termin 1924 esittänyt) Adolph Stern (1879 – 1958) toi esiin rajatilan käsitteen vuonna 1938 kirjoituksessaan Psychoanalytic Investigation of and Therapy in the Borderline Group of Neurosis. Painotus oli skitsoidiin suuntaan. 1b) Otto Kernbergin (1967) täsmennys edelliseen: rajatila neuroosin ja psykoosin välissä olevana suhteellisen stabiilina organisaationa: borderline personality organization (BPO), ”stable instability” (Fonagy). 2) DSM-III 1980 (merkkisysteeminen epäteoreettinen ote): rajatila yhtenä *persoonallisuushäiriönä, bordeline personality disorder (BPD), joka on B-klusterin ydinhäiriö. Painotus on affektiiviseen suuntaan. DSM-5:n (2013) kenttäkokeissa BPD sai aikuisissa tuntuvan korkean kappa-reliabiliteetti-kertoimen arvon, κ +0,54.
t e m p e r a m e n t t i (lat. tempere sekoittaa [oikeassa suhteessa], temperamentum sekoitus), paljolti perinnöllinen ja suhteellisen pysyvä taipumus reagoida tietyn mallin mukaan. Tyylipiirteitä ovat olleet mm. aktiivisuus, reagoinnin herkkyys ja voimakkuus, sopeutuvuus sekä mielentila. Temperamenttiä on luokiteltu mm. dimensioilla aktiivisuus – passiivisuus sekä herkkyys – rauhallisuus. Näitä on Suomessa tutkinut mm. Anna Liisa Keltikangas-Järvinen (1946–).
antiikin temperamentit, Hippokrateen ja Galenoksen ym. humoraali-opin mukaan ruumiin perusnesteiden balanssi (krasis) määräsi terveyttä (eu|krasis, hyvä tasapaino) ja sairautta (dys|krasis, huono tasapaino). Arabialaiset liittivät tähän erilaiset temperamentit: 1) sangviininen (kr. sangua veri; syntymäpaikka sydän), ”verevä”; 2) flegmaattinen (phlegma lima; pää), ”vetelä”; 3) koleerinen (ksanthe khole keltainen sappi; maksa), ”sapekas”; 4) melankolinen (melaina khole musta sappi; perna), ”synkkä”. Näillä oli tärkeä merkitys vielä 1800-luvun sisätautiopissa.
=> 18.5.2014 21:40
-
Psykopatologia - Ylläpitäjä
- Viestit: 57805
- Liittynyt: 12.02.2010 13:19
- Paikkakunta: Helsinki
- tris
Re: DSM-5: Persoonallisuushäiriöt
Kirjoittaja Psykopatologia » 09.05.2014 22:22
Luultavasti ainakin melkein kokonaan mutta "tipoittain" ja osin korjaamattomana
(samoin kuin nyt painossa olevan "DSM-5: merkkisysteeminen diagnostiikka").
(samoin kuin nyt painossa olevan "DSM-5: merkkisysteeminen diagnostiikka").
-
Psykopatologia - Ylläpitäjä
- Viestit: 57805
- Liittynyt: 12.02.2010 13:19
- Paikkakunta: Helsinki
Re: DSM-5: Persoonallisuushäiriöt
Kirjoittaja tris » 10.05.2014 22:06
En ole saanut sinulta mitään huomiota koko päivänä! 
- tris
Re: DSM-5: Persoonallisuushäiriöt
Kirjoittaja Psykopatologia » 10.05.2014 22:16
Nukahdin iltapäivällä.
-
Psykopatologia - Ylläpitäjä
- Viestit: 57805
- Liittynyt: 12.02.2010 13:19
- Paikkakunta: Helsinki
Re: DSM-5: Persoonallisuushäiriöt
Kirjoittaja Pinja » 11.05.2014 00:03
tris kirjoitti:En ole saanut sinulta mitään huomiota koko päivänä!
Olet yhtä huomion kipeä kuin minä.
- Pinja
Re: DSM-5: Persoonallisuushäiriöt
Kirjoittaja Psykopatologia » 17.05.2014 21:06
Rajatilapersoonallisuus-o r g a n i s a a t i o
1 Syntyi vuonna 1938, Adolph Stern; tarkennusta 1967–, Kernberg ym.
2 Teoriaan pohjaava (psykoanalyysi)
3 Cut-off ei käytössä
4 Validiteetti melko hyvä
5 Reliabiliteetti melko heikko
6 Kliinisesti tuntuvan hyödyllinen
7 Psykodynaamisessa käytössä
8 Tautiluokituksissa ei käytössä
Rajatilapersoonallisuus-h ä i r i ö
1 Syntyi 1980 DSM-III, (- -) DSM-5; ICD-10 rajatilatyyppi
2 Epäteoreettinen, merkkisysteeminen
3 Cut-off käytössä (DSM-5: 5+/9)
4 Validiteetti kohtalainen
5 Reliabiliteetti melko hyvä
6 Kliinisesti melko hyödyllinen
7 Psykiatrisessa käytössä
8 Tautiluokituksissa käytössä
T a u l u k k o 1.
BPO vrt. BPD: rajatilapersoonallisuus-organisaatio (borderline personality organization)
vrt. rajatilapersoonallisuus-häiriö (borderline personality disorder).
Adolph Stern (1938): Psychoanalytic Investigation of and Therapy in the Border Line Group of Neuroses.
Psychoanalytic Quarterly 7: 467 – 489 (3 p.).
Kernberg (1967): Borderline Personality Organization; kirjassa (pp. 8 – 44 [37 p.]) Kernberg, Otto F. (1975):
Borderline Conditions and Pathological Narcissism. Suomennettu ja tiivistetty (s. 11 – 21 [11 s.]) kirjassa
Luukkonen (2010): Rajatilat.
DSM-III (1980), pp. 321 – 323; (- -) DSM-5 (2013), pp. 663 – 666.
ICD-10: Blue book (1992), pp. 204 – 205; Green book (1993), pp. 126 – 127.
ICD-10: Psykiatrian luokituskäsikirja ([1997] 2012), s. 240 – 242.
http://www.lups.ch/upload/docs/pdf/2010 ... erline.pdf
=> 18.5.2014 13:10
1 Syntyi vuonna 1938, Adolph Stern; tarkennusta 1967–, Kernberg ym.
2 Teoriaan pohjaava (psykoanalyysi)
3 Cut-off ei käytössä
4 Validiteetti melko hyvä
5 Reliabiliteetti melko heikko
6 Kliinisesti tuntuvan hyödyllinen
7 Psykodynaamisessa käytössä
8 Tautiluokituksissa ei käytössä
Rajatilapersoonallisuus-h ä i r i ö
1 Syntyi 1980 DSM-III, (- -) DSM-5; ICD-10 rajatilatyyppi
2 Epäteoreettinen, merkkisysteeminen
3 Cut-off käytössä (DSM-5: 5+/9)
4 Validiteetti kohtalainen
5 Reliabiliteetti melko hyvä
6 Kliinisesti melko hyödyllinen
7 Psykiatrisessa käytössä
8 Tautiluokituksissa käytössä
T a u l u k k o 1.
BPO vrt. BPD: rajatilapersoonallisuus-organisaatio (borderline personality organization)
vrt. rajatilapersoonallisuus-häiriö (borderline personality disorder).
Adolph Stern (1938): Psychoanalytic Investigation of and Therapy in the Border Line Group of Neuroses.
Psychoanalytic Quarterly 7: 467 – 489 (3 p.).
Kernberg (1967): Borderline Personality Organization; kirjassa (pp. 8 – 44 [37 p.]) Kernberg, Otto F. (1975):
Borderline Conditions and Pathological Narcissism. Suomennettu ja tiivistetty (s. 11 – 21 [11 s.]) kirjassa
Luukkonen (2010): Rajatilat.
DSM-III (1980), pp. 321 – 323; (- -) DSM-5 (2013), pp. 663 – 666.
ICD-10: Blue book (1992), pp. 204 – 205; Green book (1993), pp. 126 – 127.
ICD-10: Psykiatrian luokituskäsikirja ([1997] 2012), s. 240 – 242.
http://www.lups.ch/upload/docs/pdf/2010 ... erline.pdf
=> 18.5.2014 13:10
-
Psykopatologia - Ylläpitäjä
- Viestit: 57805
- Liittynyt: 12.02.2010 13:19
- Paikkakunta: Helsinki
Re: DSM-5: Persoonallisuushäiriöt
Kirjoittaja Mirri » 17.05.2014 22:30
Pinja kirjoitti:tris kirjoitti:En ole saanut sinulta mitään huomiota koko päivänä!
Olet yhtä huomion kipeä kuin minä.
Siksikö kinastelet Trisin kanssa toinen toistaan hölmömmissä tilanteissa? Hyökkäilette toistenne kimppuun aivan kuin taistelisitte paistattelupaikasta.
Kissani tekevät samoin, koska niille paikka auringossa on uskomattoman tärkeä; ne taistelevat sitä kiihkeämmin mitä vähemmän aurinkoisia paikkoja on tarjolla. Tai mitä vähemmän ne luulevat niitä olevan...
-
Mirri - Viestit: 22358
- Liittynyt: 01.01.2012 19:18
Re: DSM-5: Persoonallisuushäiriöt
Kirjoittaja Psykopatologia » 28.05.2014 20:35
Persoonallisuushäiriöt DSM:ssä 1952 – 2013
Deskrptiivinen diagnostiikka 1952 - 1968
D S M-I (1952)
PERSONALITY DISORDERS
PERSONALITY PATTERN DISTURBANCE
Inadequate personality
Schizoid personality
Cyclothymic personality
Paranoid personality
PERSONALITY TRAIT DISTURBANCE
Emotionally unstable personality
Passive-aggressive personality
. Passive-dependent type
. Passive-aggressive type
. Aggressive type
Compulsive personality
Personality trait disturbance, other
SOCIOPATHIC PERSONALITY DISTURBANCE
Antisocial reaction
Dyssocial reaction
Sexual deviation
Addiction
. Alcoholism
. Drug addiction
SPECIAL SYMPTOM REACTIONS
Learning disturbance
Speech disturbance
Enuresis
Somnambulism
D S M-II (1968)
PERSONALITY DISORDERS
Paranoid personality
Cyclothymic personality (Affective personality)
Schizoid personality
Explosive personality
Obsessive compulsive personality (Anankastic personality)
Hysterical personality
Asthenic personality
Antisocial personality
Passive-aggressive personality
Inadequate personality
Other personality disorders of specified types
[Unspecified personality disorder]
Deskrptiivinen merkkisysteeminen diagnostiikka 1980 - 2013
D S M-III (1980)
PERSONALITY DISORDERS
Paranoid PD
Schizoid PD
Schizotypal PD
Histrionic PD
Narcissistic PD
Antisocial PD
Borderline PD
Avoidant PD
Dependent PD
Compulsive PD
Passive-aggressive PD
Atypical, mixed or other PD
D S M-III-R (1987)
PERSONALITY DISORDERS
C l u s t e r A
Paranoid PD
Schizoid PD
Schizotypal PD
C l u s t e r B
Antisocial PD
Borderline PD
Histrionic PD
Narcissistic PD
C l u s t e r C
Avoidant PD
Dependent PD
Obsessive Compulsive PD
Passive-aggressive PD
Personality disorder NOS
Further study
Sadistic Pd
Self-defeating PD (masochistic Pd)
D S M-IV (1994)
PERSONALITY DISORDERS
C l u s t e r A
Paranoid PD
Schizoid PD
Schizotypal PD
C l u s t er B
Antisocial PD
Borderline PD
Histrionic PD
Narcissistic PD
C l u s t e r C
Avoidant PD
Dependent PD
Obsessive Compulsive PD
Personality disorder NOS
Further study
Depressive personality disorder
Passive-aggressive PD (negativistic PD) [revised]
DSM-IV-TR (2000)
PERSONALITY DISORDERS
(Skalat ja kriteerit samat kuin DSM-IV:ssä)
D S M-5 (2013)
PERSONALITY DISORDERS
(Kriteerit samat kuin DSM-IV:ssä & DSM-IV-TR:ssä)
C l u s t e r A (odd or eccentric, “psykoottinen” klusteri)
Paranoid PD
Schizoid PD
Schizotypal PD
C l u s t e r B (dramatic, emotional or erratic, “rajatila”-klusteri)
Antisocial PD
Borderline PD
Histrionic PD
Narcissistic PD
C l u s t e r C (anxious or fearfull, “neuroottinen” klusteri)
Avoidant PD
Dependent PD
Obsessive Compulsive PD
Other personality disorders
Other personality disorders
Personality disorder due to another medical condition
Other specified personality disorder
Unspecified personality disorder
Section III: Alternative DSM-5 Model for Personality Disorders
=> 21.6.2014
Deskrptiivinen diagnostiikka 1952 - 1968
D S M-I (1952)
PERSONALITY DISORDERS
PERSONALITY PATTERN DISTURBANCE
Inadequate personality
Schizoid personality
Cyclothymic personality
Paranoid personality
PERSONALITY TRAIT DISTURBANCE
Emotionally unstable personality
Passive-aggressive personality
. Passive-dependent type
. Passive-aggressive type
. Aggressive type
Compulsive personality
Personality trait disturbance, other
SOCIOPATHIC PERSONALITY DISTURBANCE
Antisocial reaction
Dyssocial reaction
Sexual deviation
Addiction
. Alcoholism
. Drug addiction
SPECIAL SYMPTOM REACTIONS
Learning disturbance
Speech disturbance
Enuresis
Somnambulism
D S M-II (1968)
PERSONALITY DISORDERS
Paranoid personality
Cyclothymic personality (Affective personality)
Schizoid personality
Explosive personality
Obsessive compulsive personality (Anankastic personality)
Hysterical personality
Asthenic personality
Antisocial personality
Passive-aggressive personality
Inadequate personality
Other personality disorders of specified types
[Unspecified personality disorder]
Deskrptiivinen merkkisysteeminen diagnostiikka 1980 - 2013
D S M-III (1980)
PERSONALITY DISORDERS
Paranoid PD
Schizoid PD
Schizotypal PD
Histrionic PD
Narcissistic PD
Antisocial PD
Borderline PD
Avoidant PD
Dependent PD
Compulsive PD
Passive-aggressive PD
Atypical, mixed or other PD
D S M-III-R (1987)
PERSONALITY DISORDERS
C l u s t e r A
Paranoid PD
Schizoid PD
Schizotypal PD
C l u s t e r B
Antisocial PD
Borderline PD
Histrionic PD
Narcissistic PD
C l u s t e r C
Avoidant PD
Dependent PD
Obsessive Compulsive PD
Passive-aggressive PD
Personality disorder NOS
Further study
Sadistic Pd
Self-defeating PD (masochistic Pd)
D S M-IV (1994)
PERSONALITY DISORDERS
C l u s t e r A
Paranoid PD
Schizoid PD
Schizotypal PD
C l u s t er B
Antisocial PD
Borderline PD
Histrionic PD
Narcissistic PD
C l u s t e r C
Avoidant PD
Dependent PD
Obsessive Compulsive PD
Personality disorder NOS
Further study
Depressive personality disorder
Passive-aggressive PD (negativistic PD) [revised]
DSM-IV-TR (2000)
PERSONALITY DISORDERS
(Skalat ja kriteerit samat kuin DSM-IV:ssä)
D S M-5 (2013)
PERSONALITY DISORDERS
(Kriteerit samat kuin DSM-IV:ssä & DSM-IV-TR:ssä)
C l u s t e r A (odd or eccentric, “psykoottinen” klusteri)
Paranoid PD
Schizoid PD
Schizotypal PD
C l u s t e r B (dramatic, emotional or erratic, “rajatila”-klusteri)
Antisocial PD
Borderline PD
Histrionic PD
Narcissistic PD
C l u s t e r C (anxious or fearfull, “neuroottinen” klusteri)
Avoidant PD
Dependent PD
Obsessive Compulsive PD
Other personality disorders
Other personality disorders
Personality disorder due to another medical condition
Other specified personality disorder
Unspecified personality disorder
Section III: Alternative DSM-5 Model for Personality Disorders
=> 21.6.2014
-
Psykopatologia - Ylläpitäjä
- Viestit: 57805
- Liittynyt: 12.02.2010 13:19
- Paikkakunta: Helsinki
Re: DSM-5: Persoonallisuushäiriöt
Kirjoittaja Psykopatologia » 05.06.2014 07:52
DSM-5: General personality disorder (Criteria)
A. Pysyvän luonteinen sisäisen kokemisen ja käyttäytymisen malli (pattern), joka poikkeaa merkittävästi henkilön kulttuurissa odotetusta. Malli ilmenee ainakin kahdella (2+/4) seuraavista alueista (1 – 4):
1. Kognitiot (esimerkiksi miten havaitsee ja tulkitsee itseä, muita ja tapahtumia).
2. Affektiivisuus (esimerkiksi tunneresponssien laajuus, voimakkuus ja asianmukaisuus.
3. Interpersoonallinen toiminta.
4. Impulssikontrolli.
B. Pysyvän luonteinen malli on joustamaton ja on laajasti vallitsevana henkilön persoonallisuudessa ja sosiaalisissa tilanteissa.
C. Pysyvän luonteinen malli johtaa kliinisesti merkittäviin vaikeuksiin tai heikentymiseen sosiaalisella, ammatillisella tai muulla tärkeällä toiminnan alalla.
D. Malli on vakaa ja pitkään kestänyt, ja sen alku voidaan jäljittää ainakin adolesenssiin tai varhaiseen aikuisuuteen.
E. Pysyvän luonteista mallia ei voi paremmin selittää toisen psyykkisen häiriön ilmentymäksi tai seuraukseksi.
F. Pysyvän luonteinen malli ei johdu minkään kemikaalin (esimerkiksi päihteiden väärinkäytön tai lääkityksen) fysiologisesta vaikutuksesta tai yleiseen terveydentilaan liittyvästä häiriöstä.
_
A. Pysyvän luonteinen sisäisen kokemisen ja käyttäytymisen malli (pattern), joka poikkeaa merkittävästi henkilön kulttuurissa odotetusta. Malli ilmenee ainakin kahdella (2+/4) seuraavista alueista (1 – 4):
1. Kognitiot (esimerkiksi miten havaitsee ja tulkitsee itseä, muita ja tapahtumia).
2. Affektiivisuus (esimerkiksi tunneresponssien laajuus, voimakkuus ja asianmukaisuus.
3. Interpersoonallinen toiminta.
4. Impulssikontrolli.
B. Pysyvän luonteinen malli on joustamaton ja on laajasti vallitsevana henkilön persoonallisuudessa ja sosiaalisissa tilanteissa.
C. Pysyvän luonteinen malli johtaa kliinisesti merkittäviin vaikeuksiin tai heikentymiseen sosiaalisella, ammatillisella tai muulla tärkeällä toiminnan alalla.
D. Malli on vakaa ja pitkään kestänyt, ja sen alku voidaan jäljittää ainakin adolesenssiin tai varhaiseen aikuisuuteen.
E. Pysyvän luonteista mallia ei voi paremmin selittää toisen psyykkisen häiriön ilmentymäksi tai seuraukseksi.
F. Pysyvän luonteinen malli ei johdu minkään kemikaalin (esimerkiksi päihteiden väärinkäytön tai lääkityksen) fysiologisesta vaikutuksesta tai yleiseen terveydentilaan liittyvästä häiriöstä.
_
-
Psykopatologia - Ylläpitäjä
- Viestit: 57805
- Liittynyt: 12.02.2010 13:19
- Paikkakunta: Helsinki
Re: DSM-5: Persoonallisuushäiriöt
Kirjoittaja Psykopatologia » 06.06.2014 10:08
P s y k o o s i - R a j a t i l a - N e u r o o s i
Etiologia peräisin
P s y k o o s iOraalinen imemis-vaihe: ”autistinen” (0 – n.1+ kk) ja symbioottinen (n.2 kk+ – n.4 kk) vaihe. (Mahler)
R a j a t i l a Oraalinen & anaalinen: separaatio – individuaatio -vaihe (4/5 kk – 30/36 kk). (Mahler)
N e u r o o s i Anaalis-retentiivinen (n.2 – 3+ v) ja fallinen (fallis-oidipaalinen) vaihe (3+ – 5+ v).
Itsen rajat
P s y k o o s i Hatarat: (ikään kuin) tynnyri vuotaa ulos ja sisään.
R a j a t i l a Melko pitävät: konflikti- ja tunne-asioissa yleistä hataroitumista.
N e u r o o s i (Sangen) pitävät: konflikti- ja tunne-asioissa spesifiä heikentymistä.
Persoonallisuuden organisaatio
P s y k o o s i Tuntuvan eriytymätön: id vallitsee.
R a j a t i l a Sangen eriytynyt: yliminä ja minäihanne voivat olla primitiivisiä.
N e u r o o s i Eriytynyt: yliminä ja minäihanne voivat olla sadistisia.
Defenssit ja minä-identiteetti
P s y k o o s i (Primitiivinen) kieltäminen (alun perin hallusinatorinen), introjektio ja projektio. Ei minä-identiteettiä.
R a j a t i l a Kieltäminen, split (introjektio & projektio). Minä-identiteetti kristallisoitumaton.
N e u r o o s i Torjunta, eristäminen, reaktionmuodostus. Minä-identiteetti kiinteä; voi olla jäykkä.
6.6.2014 => 11:25
Etiologia peräisin
P s y k o o s iOraalinen imemis-vaihe: ”autistinen” (0 – n.1+ kk) ja symbioottinen (n.2 kk+ – n.4 kk) vaihe. (Mahler)
R a j a t i l a Oraalinen & anaalinen: separaatio – individuaatio -vaihe (4/5 kk – 30/36 kk). (Mahler)
N e u r o o s i Anaalis-retentiivinen (n.2 – 3+ v) ja fallinen (fallis-oidipaalinen) vaihe (3+ – 5+ v).
Itsen rajat
P s y k o o s i Hatarat: (ikään kuin) tynnyri vuotaa ulos ja sisään.
R a j a t i l a Melko pitävät: konflikti- ja tunne-asioissa yleistä hataroitumista.
N e u r o o s i (Sangen) pitävät: konflikti- ja tunne-asioissa spesifiä heikentymistä.
Persoonallisuuden organisaatio
P s y k o o s i Tuntuvan eriytymätön: id vallitsee.
R a j a t i l a Sangen eriytynyt: yliminä ja minäihanne voivat olla primitiivisiä.
N e u r o o s i Eriytynyt: yliminä ja minäihanne voivat olla sadistisia.
Defenssit ja minä-identiteetti
P s y k o o s i (Primitiivinen) kieltäminen (alun perin hallusinatorinen), introjektio ja projektio. Ei minä-identiteettiä.
R a j a t i l a Kieltäminen, split (introjektio & projektio). Minä-identiteetti kristallisoitumaton.
N e u r o o s i Torjunta, eristäminen, reaktionmuodostus. Minä-identiteetti kiinteä; voi olla jäykkä.
6.6.2014 => 11:25
-
Psykopatologia - Ylläpitäjä
- Viestit: 57805
- Liittynyt: 12.02.2010 13:19
- Paikkakunta: Helsinki
Re: DSM-5: Persoonallisuushäiriöt
Kirjoittaja tris » 06.06.2014 12:22
Mikä on primitiivisen ja sadistisen ero?
- tris
Re: DSM-5: Persoonallisuushäiriöt
Kirjoittaja Psykopatologia » 06.06.2014 12:42
Primitiivinen on alkutekijöissään oleva, esimerkiksi kehittymätön tai hajanainen,
joskin usein myös samalla sadistinen.
joskin usein myös samalla sadistinen.
-
Psykopatologia - Ylläpitäjä
- Viestit: 57805
- Liittynyt: 12.02.2010 13:19
- Paikkakunta: Helsinki
Re: DSM-5: Persoonallisuushäiriöt
Kirjoittaja Psykopatologia » 10.06.2014 16:13
1. Johdanto: p e r s o o n a l l i s u u s h ä i r i ö t
1.1. P e r s o o n a l l i s u u s h ä i r i ö t DSM:ssä 1952 – 2013
Taulukko 7 s. 8). Deskriptiivinen persoonallisuushäiriöt-diagnoosiluokka on ollut DSM:ssä alusta alkaen (DSM (DSM ”One” 1952; vuodesta 1968 DSM-I) kuten myös ICD:ssä siitä lähtien, kun psyykkiset häiriöt tulivkaan (ICD-6, 1948). DSM:ssä nykyiset 10 spesifiä (”virallista”) persoonallisuushäiriö-nimikettä (personality disorder, PD) ovat olleet vakiintuneina DSM-IV:stä (1994) lähtien. Merkkisysteemisen diagnostiikan (Luukkonen 2014 a) esittämisestä lähtien (DSM-III, 1980) on tuotu esiin kaikkiaan 14 persoonallisuushäiriön diagnostiset kriteerit (passiivis-aggressiivisesta (DSM-III) myös revised-versio DSM-IV:ssä (1994) tutkimus-diagnoosina). Vakiintuneiden persoonallisuushäiriöiden ulkopuolella olevien spesifien persoonallisuushäiriöiden koe- tai tutkimus-diagnoosit ovat – paitsi passiivis-aggressiivisen ensimmäinen versio – manuaalien luvussa Conditions for Further Study). Myös vakiintuneiden (10) persoonallisuushäiriöiden diagnostisissa kriteereissä on muutoksia (1980 – 2013), ei kuitenkaan niin paljon, että kyseessä olisi varsinainen revisio.
Painotus persoonallisuushäiriöiden kuvauksissa ja diagnostiikassa on ollut alusta lähtien (1952–) persoonallisuuden organisaatiossa, ei oireissa tai subjektiivisessa ahdistuksessa yms, jotka 1980 – 2012 (DSM-III, DSM-III-R, DSM-IV ja DSM-IV-TR) koodattiin Akselille II.
DSM-I:ssä (1952) persoonallisuushäiriöt jaettiin kolmeen luokkaan: 1) Personality p a t t e r n disturbance[s] olivat konstitutionaalisia ja muuttumattomia paitsi stressin alla mahdollisesti psykoottisia. 2) Personality t r a i t disturbance[s] regessoituivat stressin myötä, mutta eivät psykoottisiksi. Tähän sisältyivät myös Sexual deviation[s] ja Addiction[s] (Alcoholism ja Drug addiction). 3) Special symptom reactions oli lisäryhmitys-luokka diagnostisen joustavuuden vuoksi. Siihen kuuluivat Learning disturbance, Speech disturbance, Enuresis, Somnambulism ja muut. (Tällaiset kehityshäiriöt koodattiin DSM-III:ssa ja DSM-III-R:ssä Akselille II.)
Luokitus oli pääosin deskriptiivinen, mutta huomioon oli otettu myös kehityksellinen psykodynamiikka. – Huomattakoon, että persoonallisuushäiriö-luokitus oli nykyisiä paljon laajempi; mm. seksuaaliset poikkeavuudet ja päihteiden käyttö sisältyivät siihen. Nykyäänkin B-klusterin ”psykopaattisemmista” muodoista käytetään välillä pejoratiivista nimitystä luonnehäiriö.
_____________________________________________________________________________________________________________________
H o m o s e k s u a a l i s u u s
DSM-I (1952). Sexual deviation -ryhmään sisällytettiin useimmat tapaukset, mm. homo-seksuaalisuus, jotka oli aiemmin oli luokiteltu ”psychopathic personality with pathologic sexuality”.
DSM-II (1968). Sexual deviations – jossa myös homoseksuaalisuus – oli omana ryhmänään oirehäiriöissä. 1973 (7th printing). Itseä häiritsevän homoseksuaalisuuden korvasi Sexual orientation disturbance.
DSM-III (1980). Other psychosexual disorders, jossa Ego-dystonic homosexuality.
DSM-III-R (1987). Sexual disorder NOS, johon voitiin sisällyttää Ego-dystonic homosexuality.
DSM-IV (1994). Pääluokassa Sexual and gender identity disorder ei ole viittauksia homoseksuaalisuuteen.
_____________________________________________________________________________________________________________________
DSM-II:ssa (1968) ei ollut enää jaottelua eri tasoisiin (pattern/trait) persoonallisuus-häiriöihin, ja addiktiot ja seksi olivat nyt muissa luokissa omina oire-häiriöinään. Spesifien persoonallisuushäiriöiden määrä oli 8, ja diagnoosien lista alkoi muistuttaa nykyisin(kin) käytössä olevaa.
DSM-III:ssa (1980) toteutettiin kaksi suurta uudistusta:
1) Akseli-järjestelmä (I – V), jossa persoonallisuushäiriöt koodattiin Akselille II, kun taas (enemmän) oire-häiriöt koodattiin Akselille I. Persoonallisuushäiriöt – nyt 11 kappaletta – jaettiin kolmeen klusteriin: A (odd or eccentric – “psykoottinen” klusteri), B (dramatic, emotional or erratic –“rajatila”-klusteri) ja C (anxious or fearfull –“neuroottinen” klusteri). (Luukkonen 2014 a: 7; Luukkonen 2014 b.)
Klusteri-jako oli painottuneesti deskriptiivinen. DSM-II:n skitsoidi jaettiin kolmeksi persoonallisuushäiriöksi: skitsoidi (A) per se, skitsotyyppinen tai psykoosipiirteinen (A) sekä riippuvainen (C!), joka vastasi suunnilleen DSM-I:n passiivis- aggressiivisen riippuvaista tyyppiä. Hysteerisestä tehtiin histrioninen eli huomionhakuinen hysteeriseen liittyvän historiallisen painolastin vuoksi ja siksi, että hysteria saattaa assosioitua konversio-oireisiin, joita hysteerisellä luonteella ei välttämättä ole.
2) Deskriptiivinen (operationalistinen) merkkisysteeminen diagnostiikka otettiin käyttöön, mikä paransi ennen kaikkea diagnostiikan reliabiliteettia mutta ei välttämättä validiteettia (Luukkonen 2014 a: 2, 6, 38 – 43 & 45 – 47). – Merkkisysteeminen ote tuli jäädäkseen, mutta muodollisesta akseli-systeemistä luovuttiin DSM-5:ssä (2013).
=> 16.6.2014 18:10
1.1. P e r s o o n a l l i s u u s h ä i r i ö t DSM:ssä 1952 – 2013
Taulukko 7 s. 8). Deskriptiivinen persoonallisuushäiriöt-diagnoosiluokka on ollut DSM:ssä alusta alkaen (DSM (DSM ”One” 1952; vuodesta 1968 DSM-I) kuten myös ICD:ssä siitä lähtien, kun psyykkiset häiriöt tulivkaan (ICD-6, 1948). DSM:ssä nykyiset 10 spesifiä (”virallista”) persoonallisuushäiriö-nimikettä (personality disorder, PD) ovat olleet vakiintuneina DSM-IV:stä (1994) lähtien. Merkkisysteemisen diagnostiikan (Luukkonen 2014 a) esittämisestä lähtien (DSM-III, 1980) on tuotu esiin kaikkiaan 14 persoonallisuushäiriön diagnostiset kriteerit (passiivis-aggressiivisesta (DSM-III) myös revised-versio DSM-IV:ssä (1994) tutkimus-diagnoosina). Vakiintuneiden persoonallisuushäiriöiden ulkopuolella olevien spesifien persoonallisuushäiriöiden koe- tai tutkimus-diagnoosit ovat – paitsi passiivis-aggressiivisen ensimmäinen versio – manuaalien luvussa Conditions for Further Study). Myös vakiintuneiden (10) persoonallisuushäiriöiden diagnostisissa kriteereissä on muutoksia (1980 – 2013), ei kuitenkaan niin paljon, että kyseessä olisi varsinainen revisio.
Painotus persoonallisuushäiriöiden kuvauksissa ja diagnostiikassa on ollut alusta lähtien (1952–) persoonallisuuden organisaatiossa, ei oireissa tai subjektiivisessa ahdistuksessa yms, jotka 1980 – 2012 (DSM-III, DSM-III-R, DSM-IV ja DSM-IV-TR) koodattiin Akselille II.
DSM-I:ssä (1952) persoonallisuushäiriöt jaettiin kolmeen luokkaan: 1) Personality p a t t e r n disturbance[s] olivat konstitutionaalisia ja muuttumattomia paitsi stressin alla mahdollisesti psykoottisia. 2) Personality t r a i t disturbance[s] regessoituivat stressin myötä, mutta eivät psykoottisiksi. Tähän sisältyivät myös Sexual deviation[s] ja Addiction[s] (Alcoholism ja Drug addiction). 3) Special symptom reactions oli lisäryhmitys-luokka diagnostisen joustavuuden vuoksi. Siihen kuuluivat Learning disturbance, Speech disturbance, Enuresis, Somnambulism ja muut. (Tällaiset kehityshäiriöt koodattiin DSM-III:ssa ja DSM-III-R:ssä Akselille II.)
Luokitus oli pääosin deskriptiivinen, mutta huomioon oli otettu myös kehityksellinen psykodynamiikka. – Huomattakoon, että persoonallisuushäiriö-luokitus oli nykyisiä paljon laajempi; mm. seksuaaliset poikkeavuudet ja päihteiden käyttö sisältyivät siihen. Nykyäänkin B-klusterin ”psykopaattisemmista” muodoista käytetään välillä pejoratiivista nimitystä luonnehäiriö.
_____________________________________________________________________________________________________________________
H o m o s e k s u a a l i s u u s
DSM-I (1952). Sexual deviation -ryhmään sisällytettiin useimmat tapaukset, mm. homo-seksuaalisuus, jotka oli aiemmin oli luokiteltu ”psychopathic personality with pathologic sexuality”.
DSM-II (1968). Sexual deviations – jossa myös homoseksuaalisuus – oli omana ryhmänään oirehäiriöissä. 1973 (7th printing). Itseä häiritsevän homoseksuaalisuuden korvasi Sexual orientation disturbance.
DSM-III (1980). Other psychosexual disorders, jossa Ego-dystonic homosexuality.
DSM-III-R (1987). Sexual disorder NOS, johon voitiin sisällyttää Ego-dystonic homosexuality.
DSM-IV (1994). Pääluokassa Sexual and gender identity disorder ei ole viittauksia homoseksuaalisuuteen.
_____________________________________________________________________________________________________________________
DSM-II:ssa (1968) ei ollut enää jaottelua eri tasoisiin (pattern/trait) persoonallisuus-häiriöihin, ja addiktiot ja seksi olivat nyt muissa luokissa omina oire-häiriöinään. Spesifien persoonallisuushäiriöiden määrä oli 8, ja diagnoosien lista alkoi muistuttaa nykyisin(kin) käytössä olevaa.
DSM-III:ssa (1980) toteutettiin kaksi suurta uudistusta:
1) Akseli-järjestelmä (I – V), jossa persoonallisuushäiriöt koodattiin Akselille II, kun taas (enemmän) oire-häiriöt koodattiin Akselille I. Persoonallisuushäiriöt – nyt 11 kappaletta – jaettiin kolmeen klusteriin: A (odd or eccentric – “psykoottinen” klusteri), B (dramatic, emotional or erratic –“rajatila”-klusteri) ja C (anxious or fearfull –“neuroottinen” klusteri). (Luukkonen 2014 a: 7; Luukkonen 2014 b.)
Klusteri-jako oli painottuneesti deskriptiivinen. DSM-II:n skitsoidi jaettiin kolmeksi persoonallisuushäiriöksi: skitsoidi (A) per se, skitsotyyppinen tai psykoosipiirteinen (A) sekä riippuvainen (C!), joka vastasi suunnilleen DSM-I:n passiivis- aggressiivisen riippuvaista tyyppiä. Hysteerisestä tehtiin histrioninen eli huomionhakuinen hysteeriseen liittyvän historiallisen painolastin vuoksi ja siksi, että hysteria saattaa assosioitua konversio-oireisiin, joita hysteerisellä luonteella ei välttämättä ole.
2) Deskriptiivinen (operationalistinen) merkkisysteeminen diagnostiikka otettiin käyttöön, mikä paransi ennen kaikkea diagnostiikan reliabiliteettia mutta ei välttämättä validiteettia (Luukkonen 2014 a: 2, 6, 38 – 43 & 45 – 47). – Merkkisysteeminen ote tuli jäädäkseen, mutta muodollisesta akseli-systeemistä luovuttiin DSM-5:ssä (2013).
=> 16.6.2014 18:10
-
Psykopatologia - Ylläpitäjä
- Viestit: 57805
- Liittynyt: 12.02.2010 13:19
- Paikkakunta: Helsinki
Re: DSM-5: Persoonallisuushäiriöt
Kirjoittaja Maaria » 10.06.2014 22:00
Minua ei ole analysoitu pitkään aikaan.
Esim. Lyrica, joka auttaa vihdoin minua todella kovissa ahdistustiloissa
on tarkoitettu ahdistuneisuushäiriötä potevalle ja minut on aikaisemmin
aina diagnosoitu masentuneeksi.
Eikö se niin sitten ole, että masennuksen takana oli yleistynyt ahdistuneisuushäiriö,
kun ei normaalit masennuslääkkeet ole pelkästään tehonneet.
Sosiaalinen fobia on minulla yksi suurin syy mm. masennukseen ja sen kroonistumiseen.
Lisäksi olematon stressinsietokykyni ja uupumukseni estää minua olemasta työelämässä.
En tiedä mikä vaikutus sekamuotoisella persoonallisuushäiriölläni sitten on mm. masennukseen.
Tarkemmin: sekamuotoinen ja piirteitä estyneestä, vaativasta ja passiivisagressiivisesta, sekä epäluuloisesta
persoonallisuudesta.
Onko minun kuvani oikea näistä persoonallisuushäiriöistä, että ihmiset, joilla se on
ovat vaikeita ihmisiä (ei tahallaan kai), kärsivät käytöksestään, jota eivät kuitenkaan
saa muutettua. Miksi tällaisia häiriöitä on niin paljon.
Mulla on sellanen mixi kaikenasteisia häiriöitiloja, että ihan joskus itteenikin itkettää.
Esim. Lyrica, joka auttaa vihdoin minua todella kovissa ahdistustiloissa
on tarkoitettu ahdistuneisuushäiriötä potevalle ja minut on aikaisemmin
aina diagnosoitu masentuneeksi.
Eikö se niin sitten ole, että masennuksen takana oli yleistynyt ahdistuneisuushäiriö,
kun ei normaalit masennuslääkkeet ole pelkästään tehonneet.
Sosiaalinen fobia on minulla yksi suurin syy mm. masennukseen ja sen kroonistumiseen.
Lisäksi olematon stressinsietokykyni ja uupumukseni estää minua olemasta työelämässä.
En tiedä mikä vaikutus sekamuotoisella persoonallisuushäiriölläni sitten on mm. masennukseen.
Tarkemmin: sekamuotoinen ja piirteitä estyneestä, vaativasta ja passiivisagressiivisesta, sekä epäluuloisesta
persoonallisuudesta.
Onko minun kuvani oikea näistä persoonallisuushäiriöistä, että ihmiset, joilla se on
ovat vaikeita ihmisiä (ei tahallaan kai), kärsivät käytöksestään, jota eivät kuitenkaan
saa muutettua. Miksi tällaisia häiriöitä on niin paljon.
Mulla on sellanen mixi kaikenasteisia häiriöitiloja, että ihan joskus itteenikin itkettää.
- Maaria
Re: DSM-5: Persoonallisuushäiriöt
Kirjoittaja Psykopatologia » 10.06.2014 22:21
Eihän "syy" ole diagnosoiduissa moninaisissa oireissa yms.
vaan alla oleva persoonallisuuden dynaaminen organisaatio
"tuottaa" ko. oireita ym.
vaan alla oleva persoonallisuuden dynaaminen organisaatio
"tuottaa" ko. oireita ym.
-
Psykopatologia - Ylläpitäjä
- Viestit: 57805
- Liittynyt: 12.02.2010 13:19
- Paikkakunta: Helsinki
Re: DSM-5: Persoonallisuushäiriöt
Kirjoittaja tris » 10.06.2014 22:47
Mutta olet itse sanonut että esim. vaativa ja estynyt tai vaativa ja epävakaa eivät voi olla dynaamisesti ajatellen samassa yksilössä. Tuolloinhan ei ole tuollaista dynaamista organisaatiota ole vaan diagnoosi on pelkästään piirreteoreettinen.
- tris
Re: DSM-5: Persoonallisuushäiriöt
Kirjoittaja Psykopatologia » 10.06.2014 23:23
tris kirjoitti:Mutta olet itse sanonut että esim. vaativa ja estynyt tai vaativa ja epävakaa eivät voi olla dynaamisesti ajatellen samassa yksilössä. Tuolloinhan ei ole tuollaista dynaamista organisaatiota ole vaan diagnoosi on pelkästään piirreteoreettinen.
Joskus piirreteoreettinen voi tuottaa hölmöyksiä. Ainakaan pakkoneuroottinen ja epävakaa eivät voi kuulua yhteen.
-
Psykopatologia - Ylläpitäjä
- Viestit: 57805
- Liittynyt: 12.02.2010 13:19
- Paikkakunta: Helsinki
Paluu Psykologiaa ja psykopatologiaa
Paikallaolijat
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa