Luontokokemuksia

[tris]

Biologia ja maantieto olivat koulun lukuaineista ne pitkästyttävimmät. Muistan kun joskus yläasteella piti kokeessa arpoa että mikä töyhtöhyyppä sitä jossain epäselvässä mustavalkokuvassa oikein mahtaakaan hyppiä. Vanhemmiten luonto alkaa ehkä merkitä enemmän ja varmaan sen merkitys kasvaa kun tuntuu että vanhukset ovat erityisen vuodenaikakeskeisiä.

[Hilppa]

Viimeksi, kun kävelin "kissatalon" ohi, ajattelin, että on väärin teljetä ylväät pedot kauhtuneisiin tukkeloihin, kun niiden pitäisi saada metsästää savannilla vapaasti.

Tässä näkemys, jonka mukaan eläintarha voi toimia vakavasti uhanalaisten lajien suojelupaikkana:
http://www.korkeasaari.fi/elain/aasianleijona/

Tiedän, mutta silti en pidä kissataloa niiden luonnollisena paikkana. Ja mitä iloa on, jos luonto säilyy tarhojen lajikokoelmina? Vääjäämättä metsien hävitys johtaa lajien häviämiseen, vaikka niitä eläintarhoissa yritetään elvyttää.

Onhan ne söpöjä. Ja mietin, pitäisikö mennä katsomaan heinäkuussa. En tiedä pystynkö.

(Espanjan kuningas kävi metsästysreissulla taannoin Etelä-Afrikassa ja siitäpä mediakohu syttyi. Olen suorastaan vahingoniloinen.)

[tris]

Eläintarhat ovat niin surullisia paikkoja. Ei ole pitkä aika kun Korkeasaaressa oli joku gorilla tai apina suljettuna ihan pieneen ikkunalliseen laatikkoon. Ei voinut ressu muuta tehdä kuin peittää kasvonsa ajoittain.

[Hilppa]

Surullisia? Yleensä ovat innokkaita lapsikatsojia täynnä. Kiina lähetti neljä pandanpoikasta Japaniin eläintarhaan vierailulle viime tsunamin jälkeen japanilaisten lasten piristykseksi.

Tänään möyräkkä vastassa. Oli melkoinen luontokokemus. Onneksi oli sadeviitta.

[Mirri]

Surullisia? Yleensä ovat innokkaita lapsikatsojia täynnä. Kiina lähetti neljä pandanpoikasta Japaniin eläintarhaan vierailulle viime tsunamin jälkeen japanilaisten lasten piristykseksi.

Sinustako eläintarhat eivät ole surullisia paikkoja? Minä ajattelen, etteivät innokkaat lapsikatsojat poista eläintarhan surullisuutta.

Tässä toisessa viestissä esittämäsi näkemys:

Ja mitä iloa on, jos luonto säilyy tarhojen lajikokoelmina? Vääjäämättä metsien hävitys johtaa lajien häviämiseen, vaikka niitä eläintarhoissa yritetään elvyttää.

(lihavointi minun)

[Hilppa]

Kevään ensimmäinen rusakonpoika asuu pihallamme. Ilmeisesti puskien alla piilossa leikkipaikan vieressä. Myös kaksi vanhempaa rusakkoa myös viihtyvät. Melkein kesyjä ovat, eivät paljon välitä meistä.

[tris]

Tosi kiinnostavaa.

[Hilppa]

Tosi kiinnostavaa.

Yksinkertaisimmat asiat ovat yleensä kiinnostavimpia.

[tris]

Riippuu yksinkertaisen määritelmästä. Sekin on kaiketi yksinkertaista että foorumi on ollut kuollut koko illan mutta harva siitä löytää mitään kovin kiinnostavaa....

[Maaria]

Pitkä jono muurahaisia minun suihkukopissa. Ne syövät minun eukalyptus- saippuaani.
En oo ikinä moista nähnyt. Ne tekee oikeita pyhiinvaelluksia saippuan luo.

[tris]

Minulla oli kotonani luontokokemus kun banaanikärpäset sikisivät uunissa sinne unohtuneesta maissintähkästä. Kun avasin uunin kärpäsiksi kehittyneet lensivät ulos ja toukat jäivät maissintähkään. Olisin elänyt mielelläni ilman tätä luontokokemusta...

[Hilppa]

Minulla oli kotonani luontokokemus kun banaanikärpäset sikisivät uunissa sinne unohtuneesta maissintähkästä. Kun avasin uunin kärpäsiksi kehittyneet lensivät ulos ja toukat jäivät maissintähkään. Olisin elänyt mielelläni ilman tätä luontokokemusta...

Se oli sellaista kuhinaa. Mikromaailmassa. Onneksi emme yleensä näe varsinaisen mikromaailman siis mikrobien kuhinaa. Vastaava tunne ei kuitenkaan muodostu esimerkiksi lintujen muuton yhteydessä kuhinaa tarkastellessa. Tai tiheän lintuparven lentoa ihastellessa.

Yhden puistattavan kuhinan minäkin muistan. Kerran poimin puolukoita Talosaaressa ja juuri, kun olin kurottamassa kättäni mättääseen huomasin viereiset toisiinsa kietoutuneet kuhisevat kyyt. Sen jälkeen aina poimiessani puolukoita olen muistanut nuo kaksi elostelevaa kyytä.

[Hilppa]

Tervapääskyt ovat jo saapuneet sankoin joukoin ainakin kotipihamme ylle. Eivät ole enää pelkkiä tiedustelijoita.

[tris]

Yleensä ihmisistä juuri kaikki nisäkkäät ja söpöydet ovat ihastuttavia. Mutta minusta kyllä alemmat muodot, perhosetkin jos niitä läheltä katsoo oksettavat

[Mirri]

Tris kertoi luontokokemuksesta kotioloissa. Minulla on vastaavanlaisia luontokokemuksia. Olen oppinut, että munimisvaiheessa olevat suuret kärpäset (lihakärpäset, raatokärpäset...?) pitävät kissanruuasta munimisalustanaan. Siis märästä kissanruuasta; sellaisesta, joka 'herkullisella' hajullaan houkuttelee paitsi kissoja myös kärpäsiä. Voisin vaikka vannoa, että kärpäset haistavat sen ulos asti ja osaavat työntyä sisälle kissanruuan houkuttelemana. Syyskesä on pahinta aikaa, alkukesästä kärpäset eivät vielä taida haeskella munimispaikkoja lämpimilläkään säillä.

Ensimmäisen kerran havahduin asiaan, kun kissa alkoi pyöriä kiinnostuneena roskiskaapin ympärillä, aivan kuin jahdaten jotakin. Jahtasihan se; roskiksen kissanruuassa kasvaneet toukat olivat kehittyneet niin suuriksi, että ryömivät ulos sieltä ja putoilivat lattialle. Luulen, että jos nyt on edessä kuuma kesä, kissani saavat tyytyä kuivaruokaan. Sen verran työlästä niiden ruuan vahtiminen kesäaikaan on. Alkuun oli helpompaa, kun katit tajusivat pyydystää kärpäsiä, nykyisin eivät enää viitsi vaivautua. Yhteen aikaan yritin peittää ruokakipon heti kissojen syötyä. Mutta jos huushollissa pörrää yksikin kärpänen, se voi munia heti, kun silmä välttää, joten sitäkään en enää yritä.

Ensimmäinen kohtaaminen kärpästoukkien kanssa omassa kodissa oli tosi inhottava. Seuraavat kerrat kestin vähän paremmin, mutta lopulta aloin vähentää kissojen kesäistä märkäruokintaa. Nykyisin tunnistan nopeasti, jos ruokaan on munittu, joten en enää törmäile helposti mihinkään toukkavaiheisiin.

[Psykopatologia]

Viimeisimmässä Akussa (20/2014; "Outoja lintuja") Aku, "Tuomenmarjojen asiantuntevin bongari",
muuttuu aivovamman seurauksena ("isku plexus imaginaarikseen") leoparditäpläiseksi
kukkuluuraajaksi, jota kansa saapuu suurin joukoin katsomaan.

[tris]

Ihana aurigonlasku! Menossa juuri nyt.

[Hilppa]

Myös valtava sateenkaari.

[Hilppa]

Näin kurkiauran, joka kääntyi, alkoi pyöriä, järjestäytyi aina uudelleen ja laskeutui ilmeisesti joen takaiselle pellolle.

[saara]

Jotenkin haikeaa. Juuri vastahan seurailimme lintujen kevätmuuttoa ja nyt ne alkavat kokoontua jo muuttomatkalleen. Kuuma ja tukala kesä on mennyt, sateet ja kylmyys tulevat ensi viikolla.
Toivottavasti helteisen kesän jälkeen on kaunis ruska!