Vai mitä sanotte miehestä, joka kiertelee ympäriinsa pitämässä puheita, parantamassa sairaita kehoittaen ihmisiä jättämään työnsä, omaisuutensa ja perheensä ja seuraaamaan häntä. Sitten hän riehuu sapattina kirkossa ja potkii rehellisten yrittäjien, rahanvaihtajien kioskit kumoon ja ajaa heidät pois työpaikoiltaan.
Miten Jeesusta olisi käsitelty, jos psykiatria olisi tuolloin ollut nykytasolla? Hänet olisi tietysti pantu lepositeisiin ja viety pakkohoitoon, jossa hänet olisi tumpattu täyteen rauhoittavia. Aikansa hoidettuaan psykiatrit olisivat tuupanneet hänet avohoitoon, jossa häntä olisi alettu kuntouttaa työkykyiseksi. Hänet olisi lähetetty roomalaiselle kivilouhimolle louhimaan lekalla kiviä. Jeesuksesta olisi tullut lääkeriippuvainen sekakäyttäjä. Hän olisi pistellyt poskeensa pameja ja stelloja ja palanpainikkeeksi viiniä. Juovuspäissään örveltämisen lomassa hän olisi saanut raivareita, mutta vartijat olisivat pamputtaneet hänet nopeasti ruotuun. Näin Jeesuksesta olisi tullut yhteiskunnan hyödyllinen jäsen.
Mekin kyntäisimme nyt tyytyväisnä ja onnellisina härillä peltojamme.
