Mirri kirjoitti:Hilppa kirjoitti:Miksi minä olisin tässä altavastaaja oman läheiseni asiassa ja velvollinen selittämään sinulle ilmiselvää asiaa?
Sairaanhoitaja on menneiden vuosien hoitokäytännön mukaan ollut "portti" (tai Kahvin nimittämä ensimmäinen, joka ottaa kopin, mutta jolle pallo jää) lääkäriin. Lääkäri oli jossain toisessa huoneessa, jossa sairaanhoitaja kävi kirjoituttamassa reseptin alle nimen. Jos avohoidon (psykiatrian poliklinikan) sairaanhoitaja on tuollaisessa tilanteessa sitä mieltä, että potilaan ei tarvitse nähdä lääkäriä, ei potilas tule lääkäriä näkemään. Tuollainen hoitokäytäntö on ollut vallalla 80-90-luvulla ja vielä jopa 2000-luvun alussa. Sairaanhoitaja on ollut paljon vartijana. Onko sinun Mirri jotenkin vaikeata ymmärtää, että tuollaisessa tilanteessa voi syntyä vakavia hoitovirheitä?
En tiedä miksi olisit altavastaajana ja velvollinen selittämään.
Näyttää siltä, että sinun on vaikea ymmärtää lääkäreiden luoneen hoitokäytännöt ja olevan niistä vastuussa. Ikään kuin haukkuisit vääriä puita.
Mikä toisessa huoneessa ollutta lääkäriä on estänyt tapaamasta potilastaan, sitä en vieläkään käsitä. Etkä sinä varmaan osaa asiaa selittää. Turha väittää hoitajien estäneen; he ovat työskennelleet lääkäreiden ohjeiden mukaan.
Lääkärit olisivat voineet tahtoa tavata potilasta säännöllisesti, mutta syystä tai toisesta he eivät tahtoneet, vaan mieluummin jättivät asioita hoitajien harkintaan. Herää kysymys: jos lääkärit eivät katso tarpeelliseksi tavata potilaitaan säännöllisesti, kuka tekee hoitovirheen. Minun ymmärrykseni mukaan virhe on lääkärin.
Oman kokemukseni mukaan juuri sairaanhoitajat ovat toimineet portsareina estämässä potilaan pääsyä lääkärin vastaanotolle; heidän mielestään kun se "ei ole välttämätöntä" ja että "he voivat kyllä tarvittaessa lääkäriä sitten konsultoida".
Kun psykiatrian poliklinikan sairaanhoitajalle sanoin, että haluisin itse keskustella lääkärin kanssa lääkityksestäni, sairaanhoitaja ilmoitti juuri tuon minkä yllä jo kerroin "Ei tarvitse, minä voin kyllä kertoa lääkkeestä ja tarvittaessa lääkäriltä kysyä jos on jotakin mitä en itse tiedä".
Vasta kun sanoin, että haluan itse puhua lääkärin kanssa, enkä odotella viikkoja saadakseni vastauksen mahdollisiin lisäkysymyksiin, hoitaja pitkin hampain suostui laittamaan minut jonoon odottamaan aikaa lääkärille - jonka sitten sainkin parin kuukauden päähän, mutta joka sitten peruttiin ja siirrettiin - joka sitten peruttiin ja siirrettiin - joka sitten peruttiin ja siirrettiin - ja taas peruttiin sekä ilmoitettiin, ettei minulle voida enää uutta lääkärinaikaa antaa, "koska heillä ei ole lääkäriä lainkaan".
Kun sanoin, että pakkohan teillä on olla hoitopaikasta vastuun kantava lääkäri, sain taas vastauksen "Ymmh, ymmhh... Jorvin psykiatrian toimialan ylilääkäri on lopulta vastuussa toiminnastamme".
Tuo peruutus-siirto-peruutus-siirto-peruutus-siirto-peruutus - ja ilmoitus, ettei voida antaa uutta vastaanottoaikaa lääkärille lainkaan, johti siihen, että esimieheni (lääkäri, ja oman alansa kansainvälisesti tunnettu huippunimi) kirjoitti psyk. polille kirjeen, jossa sanoi, että hoitoni ei ole hoitoa vaan pikemminkin heitteillejättö.
Ja kas kummaa. Seuraavana päivänä kirjeen perillemenosta, hoitaja soitti minulle ja seuraavana päivänä tuli vielä kirje kotiin vastaanottoajasta. Aika tuli hyvin nopeasti, muistaakseni kahden tai kolmen päivän päähän. Niin nopeasti, että ellei hoitaja olisi myös soittanut, en välttämättä olisi ajoissa saanut tietoa vastaanotosta lainkaan.
Tässä välissä olin ehtinyt pyytää ja saada potilaskertomukseni, jossa luki "Potilas ilmeisesti peruuttanut kolme viimeistä lääkärinaikaansa" !!!
Vastaanotolla pahantuulinen lääkäri yritti ensin kyykyttää minua haukkumalla minua myöhästymisestä vastaanotolta, mutta kun näytin hänelle saamani kirjeen jossa oli täsmälleen se aika jolloin paikalla olin, eikä suinkaan puoli tuntia aikaisempi - niin kuin apulaisylilääkäri väitti, hän pyysi "anteeksi, sekä omasta että firman puolesta".
Sama portsari-ilmiö tuli esiin päiväsairaalassa. Minulle päiväsairaalaa mainostettiin paikkana jossa "lääkäri on koko ajan tavattavissa" - vaikka ei sitten kuitenkaan ollut.
1. Lääkäri oli vain puolipäiväinen
ja
2. hoitajilta sai anoa ja pyytämällä pyytää aikaa lääkärille. Heidän mielestään kun he voivat konsultoida lääkäriä, jos sellaiseen tarvetta ilmenee.
Toisin sanoen ja lyhyesti: Lääkäri ei välttämättä tiedä mitään potilaan halusta tai tarpeesta tavata lääkäriä, jos hoitaja ei halua potilasta lääkärinaikajonoon laittaa.