Muut terapiaa saaneet

[Pinja]

Olen lukenut jostakin psykologiaa käsittelevästä kirjasta, että tietämällä toimintansa syyn ja käsittelemällä sitä tapahtumaa saa psyykkisen avun eli ei tarvitse käsitellä miten tapahtuma nykyään vaikuttaa vaan sitä mitä silloin joskus lapsuudessa tapahtui. Oletteko tehneet juuri noin?

[Pinja]

Mirri?

[Mirri]

Olisi kovin helppoa ja yksinkertaista, jos psykoterapia toimisi aloitusviestissä kuvatulla tavalla ja psyykkinen eheytymisprosessi tapahtuisi noin. Sikäli kuin ymmärsin aloitusviestin oikein.

Toimiva psykoterapia on paitsi tiedostamista myös tuntemista, ja sellaisena se on monikerroksinen ja polveileva prosessi, jossa uppoudutaan milloin menneisyyteen milloin nykyisyyteen ja kaikkeen niiden välillä. Vaihtelevaisesti.
Sipulin kuoriminen on mielestäni hyvä vertaus sikäli, että on pakko käsitellä nykyisyyttä, jotta päästäisiin syvemmälle; tietoisuus menneisyydestä lisääntyy nykyisyyden kautta. Eikä pelkkä tiedostaminen välttämättä auta; vasta menneisyyden tunteminen (tunnetasolla kokeminen ja läpi eläminen) eheyttää niin, että menneisyyden traumat eivät vaikuta nykyisyydessä - tai ainakin niiden vaikutus vähenee...

Toinen asia joka aloitusviestin ajatuksesta tulee mieleeni on, että aika harvoin kai on jokin yksi ainoa syy, jonka tietäminen ja käsitteleminen auttaa korjaamaan nykyisyyden ongelmia. Menneisyydestä löytyy monenlaisia kokemuksia, jotka vaikuttavat nykyisyyteen; ne putkahtelevat pintaan hitaasti ja ajan kanssa. Tai sitten eivät; riippuu ilmeisesti aika paljon nykyisyydestä. Elämä nostattaa menneisyyden traumoja esiin enemmän tai vähemmän, pala palalta, ja senkin vuoksi psykoterapia on monikerroksinen ja polveileva prosessi.

Nämä ovat omien (psykoterapia)kokemusteni synnyttämiä mietteitä; eivät mitään oikeassa/väärässä olemista. Lisäksi se, että ehkä on psykoterapiasuuntauksia, joissa ajatellaan noin kuin aloitusviestissä kerrotaan.

[Pinja]

Mirri kiitos vastauksesta. Olen samoilla linjoilla kuin sinä. Tietämys nykyisyydestä lisää tietämystä menneisyydestä. Jos paloja menneisyydestä ei tupsahtele esiin nykyisyydessä, niin en pystyisi käsittelemään kaikkea sitä mitä menneisyydessä on tapahtunut, koska en muista sitä kaikkea, kun muistelen menneisyyden tapahtumaa. Sinäänsä osa on vain hakuammuntaa, kun ei voi olla varma nykyisyyden tapahtumissa siitä, että onko ne nyt vain uutta toimintaa vai onko se pala menneisyyden tapahtumasta. Olet oikeassa myös siinä, että pelkkä tiedostaminen ei riitä vaan vaaditaan käsittelyä. Psykoterapia on monille vaativa prosessi sen suhteen, jos ei ole kokeilunhaluinen näkemään nykyisyydessä paloja menneistä tapahtumista, tällöin korjautuminen jää pinnalliseksi ja menneisyyden käsittely on nuivaa, kun ei muista kuin vain jotakin pientä siitä tapahtumasta. Psykoterapeuttien pitäisi korostaa potilaille, että syvemmän asioiden käsittelyn saavuttamiseksi on muodostettava yhteyttä menneiden kokemuksen ja nykyisyyden kokemusten välille ja liitettävä nykyisyydestä asioita siihen menneisyyden kokemukseen. Psykoterapia on soveltamista.