Empatiauupumus

[Mirri]

mielestäni sympatia ei ole myötäelämistä sanan varsinaisessa merkityksessä, se on samaistumista
toisen ihmisen tunnetilaan, menemättä syvemmälle, empatia on kyky eläytyä toisen tunteeseen ja antaa myös itsestään samalla.
Näissä' on syvyys ero oleellisinta.

empatia on kyky eläytyä toisen tunteeseen ja antaa myös itsestään samalla, mutta
(Mirri:) [he] eivät enää jaksa olla (tai eivät enää kykene olemaan) potilaidensa/
asiakkaidensa käytettävissä näiden tarvitsemalla tavalla.

Siis mitä pitäisi antaa ja miksi pitäisi olla potilaiden käytettävissä heidän tarvisemallaan tavalla?

Kaksi hyvää kysymystä mietittäväksi. Tai kolme, jos mietitään erikseen, että pitäisikö ihmisiä hoitavien työntekijöiden kyetä vastaamaan potilaidensa/asiakkaidensa tarpeisiin.

[Psykopatologia]

Siis mitä pitäisi antaa ja miksi pitäisi olla potilaiden käytettävissä heidän tarvisemallaan tavalla?

Onko dynamiikka sama silloin, kun miehen pitäisi olla puolisonsa käytettävissä hänen tarvitsemallaan tavalla?

Eikö mies saa tällöin helposti empatiauupumustaudin?

[Golden flower]

Empatiakyky on myötäsyntyistä kykyä kuunnella , tulla kuulluksi ja eläytyä kulloinkin vallitsevaan tilanteeseen, parhaimmillaan se on auttajan ja autettavan hedelmällistä vuorovaikutusta jossa kumpikin osapuoli saa myös jakaessan.

Tässä lienee jotain oleellista(?). Miksi on niin, ettei vuorovaikutus muodostu aina hedelmälliseksi? Jos auttaja on myötäsyntyisen empatiakykyinen niin, johtuuko vuorovaikutusongelma sitten autettavasta? Vai onko auttajankin empatiakyky lähtökohtaisesti kuitenkin rajoittunut (esim. tietyntyyppisiin autettaviin)?

[Psykopatologia]

Empatiakyky on myötäsyntyistä kykyä kuunnella , tulla kuulluksi ja eläytyä kulloinkin vallitsevaan tilanteeseen, parhaimmillaan se on auttajan ja autettavan hedelmällistä vuorovaikutusta jossa kumpikin osapuoli saa myös jakaessan.

Tässä lienee jotain oleellista(?). Miksi on niin, ettei vuorovaikutus muodostu aina hedelmälliseksi? Jos auttaja on myötäsyntyisen empatiakykyinen niin, johtuuko vuorovaikutusongelma sitten autettavasta? Vai onko auttajankin empatiakyky lähtökohtaisesti kuitenkin rajoittunut (esim. tietyntyyppisiin autettaviin)?

"Myötäsyntyinen" potentiaali empatiaan on (vielä) varsin puutteellinen.

Autettavalta ei "edellytetä" empatiaa.

[santra]

Minä olen sitä mieltä, että empatia on muuta kuin pelkästään non-verbaalisen kielen lukemista. Se on ymmärrystä siitä, mitä toinen tuntee. Hampaan poraus on mielestäni oiva esimerkki: jokainen meistä tietää, miten kurjalta täytyy tuntua, jos kipeästi hammasta porataan. Kun meille kerrotaan hampaan poraamisesta, eläydymme tilanteeseen, vaikka emme juuri tällä hetkellä itse kipua tunnekaan. Siis mielestäni on ei ole kyse siitä, kuinka osaamme tulkita eleistä, että sattuu - vaan että osaamme kokemuksemme, olemuksemme kautta eläytyä siihen, miltä tuntuu kun sattuu.Samoin empaattinen hoitaja pyrkii kokemuksiinsa tai tietämyksiinsä pohjaten jakamaan tunteen asiakkaansa kanssa. Edelleenkin väitän että empatia ei ole yksinomaan jakamista, se on molemminpuolista vuorovaikutusta jossa sekä saaja että antaja jakaa informaatiota. Kaikkein huonoin tapa lähestyä on sanoa, että tiedän miltä sinusta tuntuu, ei kukaan voi tietää toisen tuntemuksia. Mutta aina voi kysyä miten voin auttaa sinua ?
Sympatiassa taas ihminen tavallaan sympatisoi ajatusten tasolla kohteensa kanssa ja tämän myötävaikutuksella, mutta on enemmän sisäänpäinkääntyneempää toimintaa kuin itse empatisointi, joten näen nämä ilmiöt aika lailla erilaisina käsitteistöinä.
Esimerkkinä sympaattisesta tuntemisesta voitaisiin esittää esimerkki, että tuo myötätuntoinen kostaisi itsekkin, joten hän kokee omakohtaista sympatiaa kanssaihmistään kohtaan ?

[Psykopatologia]

Useimmat hammaslääkärit kärsivät luultavasti vaikea-asteisesta empatiauupumustaudista.

[Mirri]

Keksimäsi sana 'empatiauupumustauti' oikeastaan kuuluisi sitaatteihin.

[santra]

PP on hyvä keksimään uusia diagnooseja:)

[Mirri]

Tässä yksi näkemys myötätuntouupumuksesta:

Myötätuntouupumus

Myötätuntouupuminen (MTU) on yleistermi, joka viittaa auttajalle syntyneeseen kärsimykseen. Se on seuraus pitkäaikaisesta, hoitamattomasta myötätuntostressistä. MTU on seuraus toistuvasta, empaattisesta vuorovaikutuksesta kärsivän ihmisen kanssa tai kärsimyksen muusta todistamisesta, joiden seurauksena työntekijän ihmis- ja maailmankuva muuttuvat yksipuolisen pessimistisiksi. MTU on jännittyneisyyden tila, jossa mielen täyttävät lisääntyvästi traagiset elämänkohtalot ja niihin liittyvät tunnetilat.

Uupumisprosessi on helpointa tunnistaa kehon viesteistä. Jatkuvaan yliaktiivisuuden tilaan liittyy kehon fysiologisia häiriöitä, joista kehittyy hoitamattomina stressisairauksia. Uupumiselle ovat lisäksi ominaisia tunteiden turtuminen, kyynisyys ja ammatillisen itsetunnon heikkeneminen.

Myötätuntouupuminen ilmenee myös niin, että työntekijä torjuu emotionaalisesti kuormittavia ihmissuhteita, tilanteita ja niistä muistuttavia asioita. Hän alkaa välttää ja valikoida työtehtäviä. Usein uupunut työntekijä eristäytyy sekä työssä että vapaa-ajalla. Myötätuntouupumukseen voi sairastua myös esim. omaishoitajat ja vapaaehtoistyöntekijät.

Lisätietoa myötätuntouupumisen prosessista kirjassa Leena Nissinen Auttamisen rajoilla: myötätuntouupumisen synty ja ehkäisy (Edita, 2007).

https://www.vastaamo.fi/psykiatria/?symptom=7

[Mirri]

Myös Traumaterapiakeskuksen sivustolla on artikkeli samasta aiheesta otsikolla Auttajien auttaminen:

Auttajien auttaminen

Myötätuntostressi ja myötätuntouupumus

Sijaistraumatisoituminen

Traumaattinen stressi eli kriittisen tilanteen stressi määritellään stressireaktioksi, jonka aiheuttaa ihmisen altistuminen järkyttävälle tapahtumalle. Auttajista traumaattiselle stressille altistuvat primaaristi onnettomuustilanteissa työskentelevät eli sairaankuljetushenkilöstö, palomiehet ja poliisit sekä lääkärit ja hoitohenkilöstö. Sekundaarisesti traumaattiselle stressille altistuvat ns. toisen vaiheen auttajat eli kriisiryhmien työntekijät, sosiaalityöntekijät ja mielenterveystyöntekijät, jotka auttavat ja hoitavat uhreja onnettomuuden jälkeen. Traumaattiselle stressille altistuvat monet muutkin ammatti-ihmiset, kuten toimittajat ja kuvaajat, oikeudenkäyntihenkilöstö, sosiaali- ja terveydenhuollon laitosten työntekijät, vastaanottokeskusten työntekijät jne.

Traumaattinen stressi voi aiheuttaa paitsi stressireaktioita lyhyellä aikavälillä myös muita kielteisiä ilmiöitä, kuten työsuoritusten huononemista, persoonallisuuden muuttumista, ahdistuneisuutta, riitaisuutta, surureaktioita, masentuneisuutta ja itsetuhoisia ajatuksia. Se voi näkyä myös työntekijöiden suurena vaihtuvuutena.

MYÖTÄTUNTOSTRESSI JA MYÖTÄTUNTOUUPUMUS

Auttajat voivat traumatisoitua myös empatiakykynsä vuoksi. "Välittämisen hinta" eli myötätuntostressi ja myötätuntouupumus on luonnollinen seuraus, käyttäytyminen ja tunnetila, joka johtuu tietoon tulleesta traumaattisesta tapahtumasta ja sen yksityiskohdista ja jonka kokija on ollut itselle läheinen (rakastettu, ystävä, potilas, asiakas). Kyseessä on stressi, joka seuraa kärsivän ihmisen auttamisesta tai auttamisen halusta.

Sijaistraumatisoituminen
Sijaistraumatisoitumista syntyy erityisesti pitkissä työntekijä-, asiakas- ja potilassuhteissa, kuten psykoterapeuttien työssä. Se voi vaikuttaa työntekijään laajasti ja syvästi muuttamalla kielteisesti hänen minäänsä. Viitekehys voi muuttua (identiteetti, maailmankäsitys ja henkisyys/hengellisyys). Sijaistraumatisoituminen voi myös heikentää yksilön tunteiden kestokykyä, minuuden tunteen säilyttämiskykyä ja kykyä säilyttää sisäinen yhteys toisiin. Se voi häiritä keskeisiä tarpeita ja uskomuksia itsestä ja toisista ja vaikuttaa sitä kautta ihmisten välisiin suhteisiin. Se voi heikentää egoresursseja ja muuttaa sensorisen muistin toimintaa.

http://www.traumaterapiakeskus.com/19

[Psykopatologia]

Mielestäni sympatia on useimmiten selvästi enemmän
"ulospäinsuuntautunutta" kuin empatia.

[Hilppa]

Jos oikein empaattinen kohtaa kuolemansairaan, voisin olettaa, että käy niin, että empaattinen alkaakin sääliä kuolemansairasta.

[santra]

Jos oikein empaattinen kohtaa kuolemansairaan, voisin olettaa, että käy niin, että empaattinen alkaakin sääliä kuolemansairasta.

sääli ei ole empatiaa

[santra]

http://www.suomisanakirja.fi/s%C3%A4%C3%A4li

[Hilppa]

Jos oikein empaattinen kohtaa kuolemansairaan, voisin olettaa, että käy niin, että empaattinen alkaakin sääliä kuolemansairasta.

sääli ei ole empatiaa

Ei ole, eikä kirjoituksessani niin ole todettukaan.

[Mirri]

Hilppa, miksi empaattinen alkaisi sääliä kuolemansairasta?

[Hilppa]

Hilppa, miksi empaattinen alkaisi sääliä kuolemansairasta?

Mistäs minä tiedän. Noin olen oletettavasti nähnyt tapahtuvan.

[Mirri]

Hilppa, miksi empaattinen alkaisi sääliä kuolemansairasta?

Mistäs minä tiedän. Noin olen oletettavasti nähnyt tapahtuvan.

Kysymykseni liittyi tähän viestiisi; viestiin, jonka sisältöä en ymmärtänyt:

Jos oikein empaattinen kohtaa kuolemansairaan, voisin olettaa, että käy niin, että empaattinen alkaakin sääliä kuolemansairasta.

Oletan, ettei tarvita mitään erityisen suurta empatiaa siihen, että kuolemansairaan ihmisen kohtaaminen synnyttää sääliä/myötätuntoa. Päinvastoin tuntuu aika tavalliselta ja arkipäiväiseltä reaktiolta se, että kuolemansairaan ihmisen kohtaaminen synnyttää sääliä ja myötätuntoa. Mitä nuorempi ihminen tekee kuolemaa sitä säälittävämmältä/murheellisemmalta tuntuu, ja sitä enemmän hän herättää myötätuntoa/sääliä.

[Golden flower]

Millaista roolia oma kuolemanpelko kuolevan ihmisen kohtaamisessa näyttelee? Entä, jos kuoleva on sinut kuolemisensa kanssa? Empaattinen kaiketi suhteuttaa omat tuntonsa enemmän siihen, miten kuoleva itse näkee tilanteensa, eikä vello omissa kuohuissaan.

[Hilppa]

Oletan, ettei tarvita mitään erityisen suurta empatiaa siihen, että kuolemansairaan ihmisen kohtaaminen synnyttää sääliä/myötätuntoa. Päinvastoin tuntuu aika tavalliselta ja arkipäiväiseltä reaktiolta se, että kuolemansairaan ihmisen kohtaaminen synnyttää sääliä ja myötätuntoa. Mitä nuorempi ihminen tekee kuolemaa sitä säälittävämmältä/murheellisemmalta tuntuu, ja sitä enemmän hän herättää myötätuntoa/sääliä.

Et käsittänyt aiempaa viestiäni ilmeisesti lainkaan, mutta en minäkään käsitä ylläolevaa sinun viestiäsi. Sääli on arkipäiväinen ja alentuva osoitus. Jos empaattisella ei olisi niin kovaa tarvetta tuoda esiin empaattisuuttaan ja niin valtavaa tarvetta olla empaattinen ihminen, ei säälikään ehkä tulisi esiin ja muodostuisi, mikä olisi helpompaa kohteelle ja ympäristölle.