Tekeekö mielen sairaus ilkeäksi?

[Kahvi]

Mielen sairaudet ja häiriöt vaikuttavat tavallisesti ilkeään suuntaan.

Ehkä kysymyksessä on defenssin-kaltainen juttu tyyliin "hyökkäys on paras puolustus"?
Ilkeilyllä kun pidetään muiden ilkeilyt "kurissa".

Tietty myös se, että kun on paha olo, niin ei meistä kukaan silloin ole parhaimmillaan, oli syy pahaan oloon ajukopassa tai ei.

[Psykopatologia]

Regressiossa aggression suhde libidoon (ikään kuin) "suurenee".

[Hilppa]

Joskus on esitetty, että masennus tarttuu. Kun joku on kroonisen negatiivinen, ympärillä olevat ihmiset alkavat vieroksua ynseämielistä ja vastata samoin hänelle.

Entä jos masennus onkin virus?

Mitä vaikeampi masennus sitä varmemmin depressiota sairastava potilas ei jaksa olla toisten edessä 'kroonisen negatiivinen' tai 'ynseämielinen'. Niinpä ainakin vakavan masennuksen tartunnalta ympäristö on turvassa.
Luulen, että vakavat masennukset eivät näyttäydy ympäristössä 'kroonisena negatiivisuutena' ja 'ynseämielisyytenä'. Ennemminkin niin, että mitä vakavampi depressio sitä varmemmin potilas tekee kaikkensa peittääkseen sen - hän näyttää hämmästyttävän elämänmyönteiseltä ja elinvoimaiselta ihmiseltä.

Mielestäni arkielämässä päälle näkyvän 'kroonisen negatiivisuuden' ja 'ynseämielisyyden' syitä kannattaisi etsiskellä muualta kuin depressiosta. Toki masennus voi olla mukana sellaisessa käyttäytymisessä, mutta masennus ei ole käyttäytymisen syy eikä aiheuttaja.

Minusta olet tuossa pahasti väärässä. Lievä ja keskivaikea masennus näkyvät ihmisestä tavalla tai toisella ainakin käyttäytymisessä, vaikka hän kuinka yrittäisi, että ei näkyisi. Ympäristön ihmiset ovat erilaisia ja -kykyisiä havainnoimaan tilannetta. Myös ihmisten tulkinnat voivat olla harhaanjohtavia. Sairastuneen kanssa kommunikaation virhetulkinnat ja väärinkäsitykset ovat mahdollisia. Näkyyhän surukin ihmisestä. Ja vaikuttaa ympäröiviin ihmisiin!

[Psykopatologia]

Ennemminkin niin, että mitä vakavampi depressio sitä varmemmin potilas tekee kaikkensa peittääkseen sen
- hän näyttää hämmästyttävän elämänmyönteiseltä ja elinvoimaiselta ihmiseltä.

Tuolloinhan vaikeasti masentunut vaikuttaisi ympäristöön "piristävästi"!

[trisse (uusi)]

Luulen, että vakavat masennukset eivät näyttäydy ympäristössä 'kroonisena negatiivisuutena' ja 'ynseämielisyytenä'. Ennemminkin niin, että mitä vakavampi depressio sitä varmemmin potilas tekee kaikkensa peittääkseen sen - hän näyttää hämmästyttävän elämänmyönteiseltä ja elinvoimaiselta ihmiseltä.

Heitäs lähde tähän juttuun.

[Mirri]

Ennemminkin niin, että mitä vakavampi depressio sitä varmemmin potilas tekee kaikkensa peittääkseen sen
- hän näyttää hämmästyttävän elämänmyönteiseltä ja elinvoimaiselta ihmiseltä.

Tuolloinhan vaikeasti masentunut vaikuttaisi ympäristöön "piristävästi"!

Siinäpä se. Kuinkahan moni depressiota sairastava on törmännyt siihen, että lähipiiri on onnellisen tietämätön hänen sairaudestaan. Sitten vain jälkikäteen ihmetellään, että mikä tuli, kun henkilö heitti henkensä oman käden kautta. Sellaistakin on sattunut, että jopa osastohoidossa ollut potilas on onnistunut tappamaan itsensä, kun ei ympärillä olla tajuttu miten vaikeasta masennuksesta todellisuudessa on kysymys.

Ei ole ollenkaan mahdoton ajatus, etteikö vaikean depression kourissa sinnittelevä voisi tehdä juuri niin; hän ainakin yrittää vaikuttaa ympäristöönsä 'piristävästi', jottei kukaan huomaisi miten vaikea masennus hänellä on.
Ennen tämä asia tiedettiin: jos masennus on edennyt toivottomuuteen, ulospäin näkyvässä 'hyväntuulisuudessaan' ja tyyneydessään se on petollinen olotila, koska henkilö voi hautoa itsemurhaa ja silloin hän huolehtii tarkkaan siitä, ettei kukaan vain huomaa hänen synkkiä mietteitään - hän haluaa onnistua aikeessaan, eikä vain yrittää. Nykytietämyksen mukaanko tällainen masennustila ei ole mahdollinen?

[trisse (uusi)]

Mahdollinen kyllä. Mutta aiemmin et puhunut pelkästä mahdollisuudesta vaan siitä että pääsääntöisesti mitä vakavampi masennus niin sitä pirteämpi ihminen. Käytit sanontaa "mitä vakavampi masennus sitä varmemmin" ym.

[santra]

Joskus on esitetty, että masennus tarttuu. Kun joku on kroonisen negatiivinen, ympärillä olevat ihmiset alkavat vieroksua ynseämielistä ja vastata samoin hänelle.

Entä jos masennus onkin virus?

Mitä vaikeampi masennus sitä varmemmin depressiota sairastava potilas ei jaksa olla toisten edessä 'kroonisen negatiivinen' tai 'ynseämielinen'. Niinpä ainakin vakavan masennuksen tartunnalta ympäristö on turvassa.
Luulen, että vakavat masennukset eivät näyttäydy ympäristössä 'kroonisena negatiivisuutena' ja 'ynseämielisyytenä'. Ennemminkin niin, että mitä vakavampi depressio sitä varmemmin potilas tekee kaikkensa peittääkseen sen - hän näyttää hämmästyttävän elämänmyönteiseltä ja elinvoimaiselta ihmiseltä.

Mielestäni arkielämässä päälle näkyvän 'kroonisen negatiivisuuden' ja 'ynseämielisyyden' syitä kannattaisi etsiskellä muualta kuin depressiosta. Toki masennus voi olla mukana sellaisessa käyttäytymisessä, mutta masennus ei ole käyttäytymisen syy eikä aiheuttaja.

Minusta olet tuossa pahasti väärässä. Lievä ja keskivaikea masennus näkyvät ihmisestä tavalla tai toisella ainakin käyttäytymisessä, vaikka hän kuinka yrittäisi, että ei näkyisi. Ympäristön ihmiset ovat erilaisia ja -kykyisiä havainnoimaan tilannetta. Myös ihmisten tulkinnat voivat olla harhaanjohtavia. Sairastuneen kanssa kommunikaation virhetulkinnat ja väärinkäsitykset ovat mahdollisia. Näkyyhän surukin ihmisestä. Ja vaikuttaa ympäröiviin ihmisiin!

Kyllähän krooninen masennus eli depressio aiheuttaa ihmisen mielenmaisemaan negatiivisia muutoksia, jotka heijastuvat kanssaihmisiin. Mitä pitemmällä masennus on sen helpommin se näkyy.Vaikeasti masentunut ei yksinkertaisesti pysty näyttämään ulospäin elämänmyönteiseltä tai elinvoimaiselta.Kyllä mielen muutokset heijastuvat tavalla tai toisella ympäristöön

[trisse (uusi)]

Toisilla (esim. nuorilla) masennus näkyy juuri ärtyisyytenä ja lyhyenä pinnana. Se taas tilanteesta riippuen voi tuntua enemmän tai vähemmän ilkeältä. Kuten PP sanoi niin ainoa syy ilkeyteen ei masennus ole. Myöskin ilkeys ei ole mikään tarkasti määriteltävissä oleva suure vaan esim. ärtyisä ihminen ei välttämättä itse koe olevansa ilkeä mutta hänen reaktionsa saattavat tuntua vastaanottajasta hyvinkin ikävältä.

[Mirri]

Kyllähän krooninen masennus eli depressio aiheuttaa ihmisen mielenmaisemaan negatiivisia muutoksia, jotka heijastuvat kanssaihmisiin. Mitä pitemmällä masennus on sen helpommin se näkyy.Vaikeasti masentunut ei yksinkertaisesti pysty näyttämään ulospäin elämänmyönteiseltä tai elinvoimaiselta.Kyllä mielen muutokset heijastuvat tavalla tai toisella ympäristöön

Eli ympärillä olevien ihmisten pitäisi kyetä tunnistamaan pitkään jatkunut ja vaikea masennus läheisessään. Vaan eivätpä kykene, eivät läheskään aina. Tajuavat vasta sitten, kun on myöhäistä tehdä mitään. Onnistuneeseen itsemurhaan päätyneen depressiopotilaan sairaus on jo edennyt pitkälle.
Miksei depressiota tunnisteta, jos se kerran näkyy helposti - siinäpä pulma.

[santra]

En minä sitä tarkoita että jokaisen ihmisen kasvoilta pystyisi lukemaan, mitä hän sairastaa, mutta krooninen sairaus, oli se mielen sairaus tai fyysinen jättää kyllä jälkensä ihmisen ulkoiseen olemukseen. En ole tavannut ainuttakaan kroonisesti sairasta joka pirteänä vaeltaisi päivästä päivään näyttämättä mitään ulospäin.
Eri asia on sitten, minkälaisia mahdollisuuksia ulkopuolisella on tarttua tilanteeseen.
Tuskin kukaan menee toiselta kysymään suunnitteleeko hän kenties itsemurhaa, sen verran henkilökohtainen ratkaisu se kumminkin on

[santra]

23.55
Eikä otsikkoa voi lukea niin, että Tekeekö yksin mielen sairaus ilkeäksi?

Noin minäkin arvelen.

Mielen sairaus ei riitä tekemään ihmistä ilkeäksi. Kuka tahansa voi käyttäytyä ilkeästi, jos sattuu haluamaan. Ei ilkeään käyttäytymiseen tarvita mielen sairautta eikä myöskään persoonallisuuden häiriöisyyttä. Tahto riittää. Mikään ei estä psyykkisesti tervettä ihmistä käyttäytymästä ilkeästi, jos hän tahtoo ja päättää tehdä niin. Valintakysymys.

Ei riitä ei, mutta ilkeys ja katkeruus asuvat luontaisesti ihmisessä, niitä vain ei "normaalioloissa" tuoda esiin.
Valintakysymys se tuskin on.

[Maaria]

Tekeekö mielen sairaus ilkeäksi?

Voi tehdä. Minut se tekee kumminkin vain vaisuksi, voimattomaksi ja poissaolevaksi.
Harvoin jaksan lähteä riitelyihin ja muihin loanheittoihin, vaikka siihenkin joskus
olen sortunut.

Riippuu paljon ihmisen perustempperamentista, kuka muuttuu sairastuessaan ilkeäksi
ja kuka ei.

[Psykopatologia]

Ennemminkin niin, että mitä vakavampi depressio sitä varmemmin potilas tekee kaikkensa peittääkseen sen
- hän näyttää hämmästyttävän elämänmyönteiseltä ja elinvoimaiselta ihmiseltä.

Tuolloinhan vaikeasti masentunut vaikuttaisi ympäristöön "piristävästi"!

Siinäpä se. Kuinkahan moni depressiota sairastava on törmännyt siihen, että lähipiiri on onnellisen tietämätön hänen sairaudestaan. Sitten vain jälkikäteen ihmetellään, että mikä tuli, kun henkilö heitti henkensä oman käden kautta. Sellaistakin on sattunut, että jopa osastohoidossa ollut potilas on onnistunut tappamaan itsensä, kun ei ympärillä olla tajuttu miten vaikeasta masennuksesta todellisuudessa on kysymys.

Ei ole ollenkaan mahdoton ajatus, etteikö vaikean depression kourissa sinnittelevä voisi tehdä juuri niin; hän ainakin yrittää vaikuttaa ympäristöönsä 'piristävästi', jottei kukaan huomaisi miten vaikea masennus hänellä on.
Ennen tämä asia tiedettiin: jos masennus on edennyt toivottomuuteen, ulospäin näkyvässä 'hyväntuulisuudessaan' ja tyyneydessään se on petollinen olotila, koska henkilö voi hautoa itsemurhaa ja silloin hän huolehtii tarkkaan siitä, ettei kukaan vain huomaa hänen synkkiä mietteitään - hän haluaa onnistua aikeessaan, eikä vain yrittää. Nykytietämyksen mukaanko tällainen masennustila ei ole mahdollinen?

Esittämäsi on poikkeus ("säännöstä").

[trisse (uusi)]

Kyllähän krooninen masennus eli depressio aiheuttaa ihmisen mielenmaisemaan negatiivisia muutoksia, jotka heijastuvat kanssaihmisiin. Mitä pitemmällä masennus on sen helpommin se näkyy.Vaikeasti masentunut ei yksinkertaisesti pysty näyttämään ulospäin elämänmyönteiseltä tai elinvoimaiselta.Kyllä mielen muutokset heijastuvat tavalla tai toisella ympäristöön

Eli ympärillä olevien ihmisten pitäisi kyetä tunnistamaan pitkään jatkunut ja vaikea masennus läheisessään. Vaan eivätpä kykene, eivät läheskään aina. Tajuavat vasta sitten, kun on myöhäistä tehdä mitään. Onnistuneeseen itsemurhaan päätyneen depressiopotilaan sairaus on jo edennyt pitkälle.

Kyllähän minunkin läheiseni syksyllä 2010 tunnistivat huonon oloni ja tiesivät syyt siihen mutta mitä he olisivat voineet tehdä vaikka tunnistivatkin kriisin?

Kuullessaan mitä oli tapahtunut äitini järkyttyi suuresti mutta sanoi heti ettei millään tavalla yllättynyt asiasta.

[trisse (uusi)]

Siinäpä se. Kuinkahan moni depressiota sairastava on törmännyt siihen, että lähipiiri on onnellisen tietämätön hänen sairaudestaan. Sitten vain jälkikäteen ihmetellään, että mikä tuli, kun henkilö heitti henkensä oman käden kautta. Sellaistakin on sattunut, että jopa osastohoidossa ollut potilas on onnistunut tappamaan itsensä, kun ei ympärillä olla tajuttu miten vaikeasta masennuksesta todellisuudessa on kysymys.

Ei ole ollenkaan mahdoton ajatus, etteikö vaikean depression kourissa sinnittelevä voisi tehdä juuri niin; hän ainakin yrittää vaikuttaa ympäristöönsä 'piristävästi', jottei kukaan huomaisi miten vaikea masennus hänellä on.
Ennen tämä asia tiedettiin: jos masennus on edennyt toivottomuuteen, ulospäin näkyvässä 'hyväntuulisuudessaan' ja tyyneydessään se on petollinen olotila, koska henkilö voi hautoa itsemurhaa ja silloin hän huolehtii tarkkaan siitä, ettei kukaan vain huomaa hänen synkkiä mietteitään - hän haluaa onnistua aikeessaan, eikä vain yrittää. Nykytietämyksen mukaanko tällainen masennustila ei ole mahdollinen?

Esittämäsi on poikkeus ("säännöstä").

Menikö Mirrillä tassu suuhun vai mistä hiljaisuus johtuu..?

[Mirri]

Siinäpä se. Kuinkahan moni depressiota sairastava on törmännyt siihen, että lähipiiri on onnellisen tietämätön hänen sairaudestaan. Sitten vain jälkikäteen ihmetellään, että mikä tuli, kun henkilö heitti henkensä oman käden kautta. Sellaistakin on sattunut, että jopa osastohoidossa ollut potilas on onnistunut tappamaan itsensä, kun ei ympärillä olla tajuttu miten vaikeasta masennuksesta todellisuudessa on kysymys.

Ei ole ollenkaan mahdoton ajatus, etteikö vaikean depression kourissa sinnittelevä voisi tehdä juuri niin; hän ainakin yrittää vaikuttaa ympäristöönsä 'piristävästi', jottei kukaan huomaisi miten vaikea masennus hänellä on.
Ennen tämä asia tiedettiin: jos masennus on edennyt toivottomuuteen, ulospäin näkyvässä 'hyväntuulisuudessaan' ja tyyneydessään se on petollinen olotila, koska henkilö voi hautoa itsemurhaa ja silloin hän huolehtii tarkkaan siitä, ettei kukaan vain huomaa hänen synkkiä mietteitään - hän haluaa onnistua aikeessaan, eikä vain yrittää. Nykytietämyksen mukaanko tällainen masennustila ei ole mahdollinen?

Esittämäsi on poikkeus ("säännöstä").

Menikö Mirrillä tassu suuhun vai mistä hiljaisuus johtuu..?

Esittämäni asia voi olla poikkeus, mitäpä minä siihen sanomaan. En näe asiaa oikeassa/väärässä -asetteluna, mistään väittelystä tai kinastelusta puhumattakaan. Vaikeneminen on myöntymisen merkki, kuten sanonta kuuluu.

[Psykopatologia]

Alkuperäisessä viestissä - mihin viitataan - et esittänyt ko. asiaa poikkeuksena,
vaan yleisempänä asiana, joka koskee depressiota yleisesti.

Vaikeasti melankoliset tuskin ilahduttavat ketään.

[Maaria]

Ilahdutan miestäni.

[trisse (uusi)]

Mirri kait pitää itseään oman elinympäristönsä ilopillerinä ja sitten yleisti.