Syyllisyys mummosta

[Maaria]

Minun oli pitkään vaikea olla äitini luona vuorokautta pitempään.
Minulla oli aina kiire pois, jokin siellä pelotti minua suunnattomasti.
Äiti asuu n. 200 km päässä ja menen sinne yleensä bussilla, koska junaan en uskalla
mennä.

Aina minusta tuntui, että minä kaipasin jotain ja äitikin ja että me emme voineet
antaa sitä toisillemme. Minun piti hävetä ja tuntea syyllisyyttä kaikesta mm. omasta
sairaudestani.

Olen lähentynyt äitiäni, koska vaistoan, että aikaa ei välttämättä ole loputtomiin.
Minun täytyy saada vastaus siihen, mikä meitä vetää erilleen ja löytää jälleen yhteys.

Minun suuntavaistoni on olematon myös ja menen helposti paniikkiin vieraassa paikassa.
On turvallista mennä bussilla.

[Joiku]

En varsinaisesti halua mutta velvollisuudentunnosta olen menossa. Ensiviikonloppuna menen ehkä Tallinnaan, seuraavana on teatteri mutta 4-6.4 voisin mennä jos tädille käy.

'
Nämäkö onnistuu ihan hyvin? Osaat mennä satamaan ja kait Tallinnassa jossain käyt.

[Psykopatologia]

Itse eksyin Haminassa.

[trisse (uusi)]

En varsinaisesti halua mutta velvollisuudentunnosta olen menossa. Ensiviikonloppuna menen ehkä Tallinnaan, seuraavana on teatteri mutta 4-6.4 voisin mennä jos tädille käy.

'
Nämäkö onnistuu ihan hyvin? Osaat mennä satamaan ja kait Tallinnassa jossain käyt.

Mennään porukalla (jos mennään). En yksin lähtisi.

[trisse (uusi)]

Tästä on tullut jotenkin minun syyttämisketju..? Mutta eipä tuo haittaa - moinen syyttäminen poistaa katarttisesti alkuperäistä syyllisyyttä jonkun kumman mekanismin kautta

[Joiku]

Etkö sinä itsekin itseäsi syyttänyt? Mitä tässä ois pitänyt sanoa?

[Golden flower]

Minulla on vaikeuksia ymmärtää sukulaisten tapaamisvelvolvoitetta. Sellainen jo ajatuksentasollakin syö ihmistä ihan kamalasti. Jos sellaisesta joku jotain irti saa niin kaikin mokomin, mutta jos ei saa, niin onko siitä todella iloa sille toisellekaan osapuolelle? En myöskään kannata sitä, että vanhukset unohdetaan koteihinsa yksikseen, mutta tuo velvoittaminen silti ärsyttää.

[trisse (uusi)]

analysoida tilannetta, kertoa omista kokemuksistaan, jotain normaalia

[trisse (uusi)]

Minulla on vaikeuksia ymmärtää sukulaisten tapaamisvelvolvoitetta. Sellainen jo ajatuksentasollakin syö ihmistä ihan kamalasti. Jos sellaisesta joku jotain irti saa niin kaikin mokomin, mutta jos ei saa, niin onko siitä todella iloa sille toisellekaan osapuolelle? En myöskään kannata sitä, että vanhukset unohdetaan koteihinsa yksikseen, mutta tuo velvoittaminen silti ärsyttää.

näin mäkin koen. haluisin esim serkkuani nähdä mutta kun tuntee ettei toista huvita niin en viitsi kiusata. pitäis olla molemminpuolista.

[Joiku]

Paskanjauhamistako varten sitten tämän ketjun teit?

[Mirri]

Tästä on tullut jotenkin minun syyttämisketju..? Mutta eipä tuo haittaa - moinen syyttäminen poistaa katarttisesti alkuperäistä syyllisyyttä jonkun kumman mekanismin kautta

Trisse, jos oikeasti tunnet syyllisyyttä siitä, ettet käy katsomassa mummoasi, asiaan on aika helppo ja käytännöllinen ratkaisu: mene katsomaan. Siihen rohkaiseminen tuskin on syyttämistä. Sinä ilmeisesti kuitenkin kaipailit syyllisyydentunnollesi lievennystä; sitä, että täällä sanottaisiin, että älä suotta tunne syyllisyyttä, vaikket käykään tapaamassa mummoasi.

Minä en ainakaan rohkene sanoa mitään sellaista, koska mielestäni syyllisyydentunne voi kertoa siitäkin, että itselläkin olisi tarvetta käydä katsomassa, vaikkei varsinaista kontaktia olekaan enää mahdollisuutta saada. Jos jätät asian tekemättä, mummon kuoleman jälkeen se on myöhäistä, ja syyllisyydentunteella on vaarana jämähtää pysyväksi jossitteluksi ja katumiseksi - sellaiseksi, joka kummittelee mielessäsi vaikka lopun elämäsi.

Niinpä, jos ja kun tapaamattomuus kaihertaa sinua, olisi järkevää ryhtyä tuumasta toimeen ja käydä katsomassa - itsesikin vuoksi. Enkä sano tätä syyttääkseni sinua, vaan rohkaistakseni menemään niin kauan kuin mummosi on vielä elossa.

[trisse (uusi)]

Paskanjauhamistako varten sitten tämän ketjun teit?

Kaikkihan täällä on enemmän tai vähemmän paskanjauhamista joten kai on pakko vastata että kyllä.

Jotenkin kieltämättä loukkaa että kaikki kertomani kuten se kuinka olen kärsinyt perheeni psykologisista peleistä kuten mummon marttyyriydestä ja isän käyttämistä mummoa välineenä kiduttaa minua ohitetaan ihan täysin. Jos saisi validiteettia omalle kokemukselleen ("aika inhottavasti suakin on kohdeltu") niin ois helpompi päästä syyllisyyksien kehästä vaikka sitten vierailemaan mummon luona viimeistä kertaa. Jos taas kaikki mitä saan on "oot itsekäs paska!" niin tulee vähän tunne että miks mä edes vaivautuisin siihen (vierailuun) ja jos kerta oon itsekäs paska niin otan sen pullan mieluiten sitten rusinoineen kaikkineen.

[trisse (uusi)]

Tästä on tullut jotenkin minun syyttämisketju..? Mutta eipä tuo haittaa - moinen syyttäminen poistaa katarttisesti alkuperäistä syyllisyyttä jonkun kumman mekanismin kautta

Trisse, jos oikeasti tunnet syyllisyyttä siitä, ettet käy katsomassa mummoasi, asiaan on aika helppo ja käytännöllinen ratkaisu: mene katsomaan..

Syyllisyys kohdistuu aiempaan. Nyt mummo on jo mulle kuollut ja kaikille muillekin (ja joka päivä rukoillaan että kuolisikin) joten ei käyminen elävän ruumiin luona mitenkään kompensoi sitä että olisin voinut käydä silloin kun oli vielä "tajuissaan" ja osasi käymisiä kaivatakin.

[Psykopatologia]

12:10

En varsinaisesti halua mutta velvollisuudentunnosta olen menossa.
Ensiviikonloppuna menen ehkä Tallinnaan, seuraavana on teatteri mutta 4-6.4 voisin mennä
jos tädille käy.

Mutta eikö Tallinnan reissu ole iso menoerä sinun rahoissasi?

[trisse (uusi)]

En tiedä. Se on ryhmäreissu eikä hintoja kerrottu. Luultavasti se ei toteudu ja luultavasti vaikka toteutuisikin niin mulla ei tosiaan ois varaa lähteä. Elämästäni ekaa kertaa vaan suht etäinen kaveri pyys mukaan ulkomaille ja viimeiseen asti hellin ajatusta että halutessani voisin lähteä...

[Psykopatologia]

Mutta aiemmin totesit, että kuningattaren hinta +5€ on sinulle iso menoerä.

[trisse (uusi)]

Joo. En mä ole menossa häntä enää ikinä tapaamaan. Hautajaisiin ehkä (jos saan isältä kyydit edestakas). Kiitos vertaistuesta kaikille ja isot halit!!! <3

[Joiku]

Oksennus.

[trisse (uusi)]

puspus!

[Pinja]

Paskanjauhamistako varten sitten tämän ketjun teit?

Kaikkihan täällä on enemmän tai vähemmän paskanjauhamista joten kai on pakko vastata että kyllä.

Jotenkin kieltämättä loukkaa että kaikki kertomani kuten se kuinka olen kärsinyt perheeni psykologisista peleistä kuten mummon marttyyriydestä ja isän käyttämistä mummoa välineenä kiduttaa minua ohitetaan ihan täysin. Jos saisi validiteettia omalle kokemukselleen ("aika inhottavasti suakin on kohdeltu") niin ois helpompi päästä syyllisyyksien kehästä vaikka sitten vierailemaan mummon luona viimeistä kertaa. Jos taas kaikki mitä saan on "oot itsekäs paska!" niin tulee vähän tunne että miks mä edes vaivautuisin siihen (vierailuun) ja jos kerta oon itsekäs paska niin otan sen pullan mieluiten sitten rusinoineen kaikkineen.

Ajattelin trisse juuri niin, että aika inhottavasti suakin on kohdeltu, mikä sai minut miettimään etten yhtään ihmettele suhdettasi mummoosi ja isääsi.