Liian tosissaanko

[Maaria]

Minulla on toinen puoli vartaloani varsinkin selkä
ja niska, sekä takaraivo ollut kipeä jo runsaan viikon.
Minun on vaikea esim. nousta selältäni ylös.

Olen harrastanut jonkun aikaa joogaa (niinkuin olen täällä mainostanut)
ja en tiedä olenko ottanut sen vähän liian tosissani nyt.
Minulla on vähän joka paikka kipeä.

Lisäksi tänään kaaduin ja laskin pyllylläni jäistä rinnettä alas.
Tulin melkein autotielle asti ja kaksi nuorta tyttöä nauroivat minulle.
Tulihan se laskiainenkin siinä samalla sitten. Onneksi koti oli lähellä,
enkä joutunut kauan kävelemään housunpersaus vettä tippuen.

Vai alkaakohan sitä tässä 40-v. iässä jo luutkin haurastua tai tulla
muuta nivel vaivaa. Usein minusta tuntuu, että jo pitkän lenkin
käveltyäni vaapun kuin ankka, kun jalat kipeytyvät ja alaselkä on
arka.

Ylipainosta ei voi johtua, kun sitä ei niinkään ole.

[Hermes]

Alan pian lähestyä tuota 40 vuoden ikää, ja keholtani tunnen olevani paremmassa kunnossa kuin melkein ikinä, paitsi sellaisina päivinä, joita ennen olen innostunut juomaan alkoholia vähän liian paljon. Ruokavalio, yms, vaikuttaa myös. Sen on kyllä mahdollista, että voi yrittää hieman liian kovaa, minkä jälkeen eri paikat alkavat särkeä ja niin edelleen. Toisaalta myös esimerkiksi hyvänlaisen harjoituksen jälkeen lihakset voivat hieman särkeä, mikä voi olla myös hyvä merkki, Minä itse aloitin "liikunta"-harrastukseni pari vuotta sitten sillä tavalla, että lähinnä kävelin aina töistä tullessani 30-60 minuuttia viereisessä "metsässä", samaan aikaan muutin ruokavaliotani. Tavallaan toistin tuota kävelylenkkiäni tarpeeksi kauan, esimerkiksi kolme viikkoa, aina tullessani töistä kotiin, minkä jälkeen siitä tuli tavallaan tapa. Sen jälkeen sen lenkin tekemisestä tuli automaattista. Vähitellen aloin myös juosta siellä, mutta se tuli aivan spontaanisti, olin huomannut miten kivaa siellä metsässä kävely on, tavallaan vaistosin että juokseminen on myös yhtä hauskaa, ja niin edelleen. Keholta kestää sopeutua uudenlaiseen elämäntyyliin, jne. Vähitellen keho ja mieli muuttaa koostumustaan, vaikka sitten epigeneettisesti, neuroplastisesti tai jollain muulla mekanismilla.

Tuo peppulaskeminen kuulosti minustakin hauskalta.

Viime viikolla kun oli flunssa, enkä oikein jaksanut tehdä mitään, niin aloin yhä edelleen miettiä esimerkiksi tulehduksiin liittyvien sytokiinien vaikutusta esimerkiksi "masennukseen", jne. Mielestäni tulehduksen/sytokiinien liittyminen erilaisiin mt-terveyden ongelmiin voi olla yksi aika mielenkiintoinen tulevaisuuden tutkimuksen aihe.

[Psykopatologia]

Minäkin aloitin liikunnan suunnilleen nelikymppisenä.

[trisse (uusi)]

Samoin.

[Tohtori Perintö]

Olen harrastanut jonkun aikaa joogaa (niinkuin olen täällä mainostanut)
ja en tiedä olenko ottanut sen vähän liian tosissani nyt.
Minulla on vähän joka paikka kipeä.

Se mitä meille täällä Euroopassa opetetaan ei ole joogaa, vaikka jotkut sitä joogaksi kutsuvatkin, joitain poikkeuksia lukuunottamatta. Haluaisin itsekkin aloittaa joogan, mutta jooga voi olla vaarallista väärin tehtynä, mielelle, keholle ja muille energioille. Toivottavasti teet oikeanlaista joogaa.

http://www.youtube.com/watch?v=bV7BrUs9HFQ