Aaro Hellaakoski: Hauen laulu (1928)

[Lette]

Hauen mytologiaa

Haukea on kunnioitettu ja pelätty eikä sitä ole edes suostuttu syömään joka paikassa.
"Hauki edustaa pahaa ja pyhää. Se on demoninen kala, vesien Faust ja vesien susi."

Hauki

Hauki on merkittävyytensä perusteella kalojen johtaja. Veenkoirana tunnettu kala antoi
ihmisille myyteissä tulen ja soiton. Hauki on kalevalainen järviseutujen kalaemuu.
Saamelaisille vastaava haltijaeläin on sampi, Laatokassa mahtikala oli monni. Hauen nimet,
kuten vesisusi ja jänkäkoira, korostavat kalan petomaista luonnetta. Hauki tiedettiin myyttiseksi
ja hirmuiseksi kalaksi. Haukea kohtaan tunnettiin kunnioitusta ja jopa pelkoa. Tässä kalassa
koettiin jotain kaoottista, järjen ja järjestyksen vastaisuutta. Lisäksi hauki symboloi ahneutta,
veenkoira kahmi suuhunsa pikkukaloja ahmatin tavoin. 

http://www.hiitola-foorumi.net/v3/viewtopic.php?p=12086

[Golden flower]

Mutta sitten hänen katseensa sattui vieressä olevaan kuusenlatvaan. Hän irrotti toisen kätensä ja taittoi pienen tulipunaisen kukkatertun.

"Etko ottaisi tätä - muistoksi että olet käynyt Tapion linnassa?"

"Olavinlinnassa!" nauroi tyttö.

Se oli kuin vapautuksen sana. He katsoivat toisiaan hymyillen ja nauroivat niin, että metsä raikui.

Nuorukainen siirtyi tytön viereen ja alkoi kiinnittää kuusenterttua hänen rintaansa. Mutta kumartuessa koskettivat hänen hiuksensa tytön kiharoihin. Se tuntui ensin kuin vieno, salainen hyväily, jota hän ei uskaltanut itsekkään todeksi uskoa, mutta sitten se meni kuin kuuma ilmavirta hänen lävitsensä ja pysähtyi polttavina kipeninä suoniin. Niinkuin hengitys olisi lakannut ja sydän tahtonut hypätä rinnasta. Hän kiersi äkkiä molemmat kätensä tytön ympärille ja vetäsi hänet syliinsä. Tyttö karahti punaiseksi. Hän ei vastustanut, vaan kätki hämillään kasvonsa pojan olkapäätä vasten.

Nuorukainen puristi häntä yhä lujemmin itseensä. Hän tunsi tytön veren kuumotuksen ohuen puseron läpi rintaansa vasten. Hän huumautui ja hänet valtasi äkkiä pakottava pahantuntemus, ikäänkuin hän olisi kuristumaisillaan ja hänen pitäisi tehdä joku kiivas liike, voidakseen taasen hengittää. Vyötäisille soljunut vasen käsi puristausi kuumeisesti ja hän kohotti oikealla tyttöä leuvasta.

Annikki!" kuiskasivat hänen lähenevät huulensa. "Yksi ainoa..?"

tyttö kohotti väistäen päätään ja katsoi hämmästyneenä:

"Kuinka voit minulta semmoista tahtoa? Tiedäthän ettei se ole oikein."

"Sinä et pidä minusta niin paljo kuin olet sanonut!" kuohahti nuorukainen kuin lupauksen rikkomisesta syyttäen.

Tyttö purskahti itkuun ja hänen hennot hartiansa välisivät liikutuksesta. Irtautunut kukkaterttu vierähti maahan.

"Minun kukkaterttuni..." nyyhkytti tyttö. Häpeän häive lensi nuolukaisen poskille. Hänen kätensä irtautuivat syleilystä kuin iskun herpasemina ja hän antoi tytön soljua viereensä.

Otsake Laulu tulipunaisesta kukasta
Tekijä Linnankoski, Johannes (1869–1913)
Aika 1905
Laajuus 53 315 sanaa

http://kaino.kotus.fi/korpus/klassikot/meta/linnankoski/linnankoski_laulu_rdf.xml

[Lette]

Hauen mytologian mukaan:

”Hauki on merkittävyytensä perusteella kalojen johtaja.
Haukea kohtaan tunnettiin kunnioitusta ja jopa pelkoa.
Lisäksi hauki symboloi ahneutta, veenkoira kahmi suuhunsa
pikkukaloja ahmatin tavoin.”

Nämä inhimilliset ominaisuudet ovat tyypillisiä teomanisen ihmisen ominaisuuksia,
ihmisen, joka asettuu todellisuuden yläpuolelle. Mielestäni on ilmeistä, että
runoilija Hellaakoski kuvaa ihmisen teomaniaa runossaan Hauen laulu.

[Psykopatologia]

Monista naisista on ihanaa katsella kun mies syö.
- No siksi, että mies syö kohta hänet.

[Helmenkalastaja]

Joistakin naisista se on vastenmielistä. Ja varsinkin sen syömisen kuunteleminen.

[Psykopatologia]

Uskotaan!

Tarkoitatko kuulemista vai kuuntelemista?

[Helmenkalastaja]

Kuulemista, kuuntelemaan joutumista.

[Psykopatologia]

Kyseessä on ilmeisesti kuitenkin salakuuntelu.

[Helmenkalastaja]

Ei ole, vaan pakotettu kuunteleminen. Toinen tunkee saman pöydän ääreen.

[Psykopatologia]

[Helmenkalastaja]

Menee tukka pilalle.

[Psykopatologia]

Hauen mytologian mukaan:

”Hauki on merkittävyytensä perusteella kalojen johtaja.
Haukea kohtaan tunnettiin kunnioitusta ja jopa pelkoa.
Lisäksi hauki symboloi ahneutta, veenkoira kahmi suuhunsa
pikkukaloja ahmatin tavoin.”

Nämä inhimilliset ominaisuudet ovat tyypillisiä teomanisen ihmisen ominaisuuksia,
ihmisen, joka asettuu todellisuuden yläpuolelle. Mielestäni on ilmeistä, että
runoilija Hellaakoski kuvaa ihmisen teomaniaa runossaan Hauen laulu.

Kyseessä on Leten henkilökohtainen tulkinta.

En usko, että runoilijalla itsellään olisi ollut teomania mielessään.

[Lette]

Hauen mytologian mukaan:

”Hauki on merkittävyytensä perusteella kalojen johtaja.
Haukea kohtaan tunnettiin kunnioitusta ja jopa pelkoa.
Lisäksi hauki symboloi ahneutta, veenkoira kahmi suuhunsa
pikkukaloja ahmatin tavoin.”

Nämä inhimilliset ominaisuudet ovat tyypillisiä teomanisen ihmisen ominaisuuksia,
ihmisen, joka asettuu todellisuuden yläpuolelle. Mielestäni on ilmeistä, että
runoilija Hellaakoski kuvaa ihmisen teomaniaa runossaan Hauen laulu.

Palaan vielä ketjun aiheeseen Hauen laulu (1928).

Vastakohtana ihmisen teomanialle Eero Järnefelt kuvasi haukea omassa
elementissään, vedessä. Järnefelt kuvaa todellisuutta, Hellaakoski fantasiaa.
Järnefelt: "pieni on suurta".

Eero Järnefelt: Silkkiuikko, hauki ja sammakko,1930, öljy
http://www.ateneum.fi/sites/ateneum.fi/ ... k=206qQG3N