Kirjoittaja Mirri » 15.02.2014 23:48
Lastenlääkärin kanssa olen samaa mieltä siitä, että niin lasten kuin aikuistenkin 'armokuolemaa' voitaisiin (pitäisi!) miettiä samanaikaisesti. Jos eutanasia hyväksyttäisiin aikuisten kohdalla, muttei lasten kohdalla, aikuiset olisivat etuoikeutettuja lapsiin verrattuina. Aivan kuin ei ymmärrettäisi tai ei haluttaisi ajatella, että lapsenkin tappava sairaus voi olla sellainen, että ennemmin tai myöhemmin sairauden edetessä tulee tarve miettiä 'armokuoleman' mahdollisuutta.
En osaa edes kuvitella miten kuolemansairaalle ja sairautensa vuoksi kärsivälle lapselle selitettäisiin, ettei hänellä alaikäisenä ole oikeutta saada 'armahdusta', jos aikuisille olisi myönnetty sellainen mahdollisuus. Olen aina ihmetellyt, että miten kuolemaan 'tuomittujen' lasten kohdalla asia hoidettaisiin, jos tappavan sairauden aiheuttamat kärsimykset kävisivät liian suuriksi - jos eutanasiakeskustelu päätöksineen kohdistetaan vain tappavasti sairaisiin aikuisiin terminaalivaiheineen ja vastaavassa tilanteessa elävät/kituvat lapset suljetaan ulkopuolelle.
Lapsilla pitäisi olla oikeus 'armokuolemaan' siinä kuin aikuisillakin, eivätkä aikuisten asenteet ja tunteet saisi olla esteenä. En tiedä millä oikeudella aikuiset päättäisivät, että lasten pitäisi käydä oma terminaalivaiheensa läpi alusta loppuun ilman aktiivista kuolinapua, jos aikuisille myönnettäisiin mahdollisuus saada kuolinapua ja kuoleman jouduttamista.
Ajatus, jonka mukaan asia pitäisi ensin pohtia ja keskustella aikuisten osalta, ja lapset olisivat vuorossa vasta jos ja kun aikuisten kohdalla olisi päästy jonkinlaiseen lopputulokseen, on mielestäni järjetön ja myös lasten oikeuksia polkeva. Ei oikeus 'hyvään kuolemaan' voi eikä saa olla lapsilta evätty aikuisten etuoikeus.