Terttu Marjatta Arajärvi
Terttu Arajärvi
Lastenpsykiatrian professori, emerita s. 2.6.1922 k. 22.1.2014
Lastenpsykiatrian professori, emerita Terttu Arajärvi, o.s. Hanhilammi, kuoli Helsingissä 22. tammikuuta 2013 91 vuoden ikäisenä. Hän oli syntynyt 2. kesäkuuta 1922 Hausjärvellä.
Arajärvi oli laaja-alainen ja tarmokas alansa voimahahmo, joka vei monin tavoin lastenpsykiatrian kehitystä eteenpäin maassamme. Hän valmistui lääketieteen lisensiaatiksi 1948 ja väitteli tohtoriksi 1953. Lastentautien erikoislääkärin oikeudet hän sai 1957, ja lastenpsykiatriksi hän valmistui kolme vuotta myöhemmin.
Arajärvestä tuli Suomen ensimmäinen lastenpsykiatrian dosentti 1968 ja alan ensimmäinen professori 1974. Lastenlinnan sairaalasta tuli koko erikoisalan kannalta keskeinen koulutuspaikka ennen kuin maahamme perustettiin uusia lastenpsykiatrian yksiköitä ja koulutuskeskuksia.
Arajärvi toimi Lastenlinnan sairaalassa yhtäjaksoisesti kaikkiaan 28 vuoden ajan, josta johtavana lääkärinä vuodet 1969 – 1985. Tänä aikana lastenpsykiatrinen toiminta kehittyi nopeasti, mikä edellytti sekä työntekijöiden määrän lisäämistä että jatkuvaa koulutusta. Osastoille ja poliklinikoille luotiin työryhmät, ja työntekijöiden työnohjaus otettiin käyttöön.
Arajärvi oli keskeinen hahmo myös lastenpsykoterapeuttien koulutuksen käynnistymisessä 1978 ja Lastenpsykiatrian tutkimussäätiötä perustettaessa 1984. Jäätyään eläkkeelle professorin virasta hän pyrki edelleen aktiivisesti edistämään lastenpsykiatrista tutkimustyötä ja sen mahdollistavaa tutkimusrahoitusta. Hänen oman tutkimustyönsä painopistealueita olivat epidemiologiset tutkimukset, lastenpsykiatristen häiriöiden ehkäisy ja seurantatutkimukset.
Oppikirjojen ja kymmenien tieteellisten artikkeleiden lisäksi Arajärvi julkaisi useita yleistajuisia kirjoja lapsen kehityksestä, vanhemmuudesta ja isovanhemmuudesta. Hän oli erinomainen, mukaansatempaava puhuja, joka ei juuri tarvinnut muistiinpanoja esitelmöidessään. Varmaan osaksi näistä syistä hän sai vastahakoisetkin päättäjät lopulta puolelleen ajaessaan tärkeinä pitämiään hankkeita.
"Sinä Terttu puolustat lastenpsykiatriaa kuin tiikeriemo pentujaan", kerrotaan erään aikuispsykiatrian professorin tokaisseen.
Arajärvi oli luonteeltaan seurallinen ja valoisa, erinomainen tarinankertoja ja itseoikeutetusti seurueen keskipiste. Hän ei ollut koskaan niin kiireinen, ettei olisi ehtinyt vastata alaisensa tai väitöskirjaohjattavan konsultaatiotarpeeseen. Johtavan lääkärin ovisummeria saattoi aina soittaa ja saada häneltä kannanoton ajankohtaiseen ongelmaan.
Arajärven tavoitteena oli lapsen mielen ja tunteiden ymmärtäminen, jota voi nimittää myös rakkaudeksi lasta kohtaan. Se kiteytyy hyvin Arajärven lauseeseen: "Lapsen olisi saatava kokea tuottavansa vanhemmilleen iloa juuri sellaisena kuin on, ilman mitään suorituksia."
Tämä asenne edusti aikanaan aivan uutta ajattelua ja vaikutti laajasti suomalaisperheiden kasvatuskäytäntöihin.
Professori Terttu Arajärvi sai suuren määrän huomionosoituksia, kunniajäsenyyksiä ja palkintoja kotimaassa ja ulkomailla, muun muassa Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan komentajamerkin 1996.
Eeva Aronen, Jari Sinkkonen ja joukko lasten- ja nuorisopsykiatreja
Kirjoittajat ovat professori Terttu Arajärven oppilaita, työtovereita ja ystäviä
