KUKA
Matti Olavi Huttunen, s. 1943 Vantaa
Yo 1961 Hki, LL 1968, LKT 1969
• 70-vuotias professori, psykiatrian erikoislääkäri (1977)
ja psykoterapeutti.
• Lääkärikirja Duodecimin psykiatrian alan vastuuhenkilö ja useiden
psykiatrisia sairauksia käsittelevien kirjojen kirjoittaja.
• Julkaisi juuri Psykiatrin palaset -kirjan (Duodecim).
60 pienoisesseessä käsitellään muun muassa hulluutta ja luovuutta,
yksinäisyyttä sekä terapeutin ja potilaan suhdetta.
• Asuu avopuolisonsa kanssa Helsingissä.
• Innokas golfin, tenniksen ja snookerin pelaaja.
• Sai viime syksynä tiedonjulkistamisen elämäntyöpalkinnon.
TEEMAT >> ELÄMÄ http://www.hs.fi/elama/Psykiatri+On+hel ... 9165324157
Psykiatri:
"On helpompi olla uskollinen, jos on kokenut kielletyn intohimon"
9.1.2014 7:43 | 95 | Heidi Väärämäki kirjoittaja on Matka-sivujen toimittaja.
Psykiatri Matti O. Huttunen uskoo, että useimmat kykenevät rehelliseen uskollisuuteen
vasta vanhempana. Itse hän pystyi siihen vasta petettyään pitkään.
Tässä yksiössä on parannettu ihmismielen suruja vuosikymmenien ajan. Keinot vain ovat vaihtuneet.
Kun psykiatri Matti O. Huttunen osti Kalliossa sijaitsevan yksiön vastaanotokseen 1980-luvun alussa, edellinen asukas oli juuri toimitettu vankilaan. Mies oli myynyt laitonta viinaa. Ja mitä viinalla Suomessa lääkitään – sydänsuruja, sehän tiedetään.
Samalla asialla tulijat kolkuttavat edelleen asunto numero 22:n oveen.
"Suurin osa ihmisten välisistä vaikeuksista liittyy rakkauden probleemaan", Huttunen sanoo.
70-vuotias psykiatri istuu tuoliinsa valtavien kirjahyllyjen katveeseen. Tuoliin on painunut kuoppa kookkaan miehen painosta. Tässä on vietetty tuhansia tunteja.
"Minä olen kanssakärsijä. Jos psykoterapeutti tuntee vain myötätuntoa, se ei ole kivun jakamista."
Tämän Huttunen tekee ilmeisen hyvin: asunto on täynnä asiakkailta saatuja pieniä lahjoja, ja viimeksi tänään vastapäisessä tuolissa istui tuttu 40 vuoden takaa Lapinlahden sairaalasta.
"Uskon, että ihminen voi paremmin, kun hänellä on joku, jonka kanssa voi puhua pelottomasti mistä tahansa. On surullista, etteivät ihmiset kykene puhumaan puolisoidensa kanssa monista asioista, vaikka olisi kuinka hyvä suhde. Kuulen paljon asioita, joita ei puolisolle kerrota. Nämä vaietut asiat liittyvät uskollisuuteen ja seksuaalisuuteen, menettämisen pelkoon."
Mitä Huttunen sitten tietää rakkaudesta, jota me emme tiedä?
Huttunen poimii satojen kirjojensa joukosta yhden ja avaa sen tottuneesti oikeasta kohdasta. Kirja on psykoanalyysin suomalaisten pioneerien Pentti Ikosen ja Eero Rechardtin Thanatos, häpeä ja muita tutkielmia.
"Elämän vietti,libido, on syntymähetkestä lähtien ja läpi elämän olemassa oleva tarve löytää vastavuoroisuutta", Huttunen siteeraa.
"Libido on pirullinen. Se on myös halua antautua pidäkkeettömän seksuaalisen mielihyvän tavoitteluun. Jos sitä paheksuu, tuhoaa oman elämänilonsa."
Mutta jos seuraa viettejään ilman estoja, tuhoaa luultavasti kumppanuuden ja rakkauden.
"Tämä on koko elämän tragedia ja helvetti", Huttunen sanoo ja kaataa pölyyntyneeseen lasiinsa kuohuviiniä. Vastaanoton pienessä jääkaapissa on aina pullo kylmässä, kaiken varalta.
Elämme maailmassa, jossa ihaillaan intohimoa ja jalat alta vievää rakastumista, mutta vaaditaan yksiavioisuutta ja uskollisuutta. Psykiatrin mielestä tämä on lähes mahdoton yhtälö.
"Totuus on, että ihastuminen kestää kolme kuukautta, plus miinus kolme viikkoa."
"Silti tästä eroottisintohimoisesta rakkaudesta on tehty oikean rakkauden mittari. Tunnetun psykiatrin Elvin Semradin mukaan rakastuminen on ainoa sosiaalisesti hyväksytty psykoosin muoto", Huttunen sanoo.
Hän nousee taas kirjahyllylle. Kirjariveistä voi päätellä, että näkökulmia rakkauden mysteeriin on haettu monesta suunnasta. Yhdellä rivillä ovat rinnakkain Alan W. Wattsin Zen, Georges Bataillen Erotism ja Raamattu.
Huttunen avaa antropologi Helen Fisherin kirjan Miksi rakastumme? Fisher on tutkinut magneettikuvia rakastumisvaiheessa olevien ihmisten aivoista. Kun rakastuneelle näytettiin rakastettunsa kuva, aivoissa tapahtui mielihyvän kokemusta aiheuttavan dopamiinihormonin tulvahdus.
"Sama reaktio näkyy alkoholistin aivoissa, kun tämä saa drinkin. Ilman drinkin aiheuttamaa tulvahdusta alkoholisti ei tunne elävänsä. Samalla tavalla myös rakastuminen on niin voimakas kokemus, että ihminen haluaa kokea sen uudelleen ja uudelleen", Huttunen sanoo.
Hän uskoo silti, että ihminen on tarkoitettu biologisesti yksiavioiseksi. Mutta asia saattaa olla muuttumassa.
Huttusella on teoria. Siihen liittyvät myyrät ja muuttuva elinympäristö. Preeriamyyrä elää karuissa oloissa kuivilla preerioilla ja pysyy uskollisena yhdelle kumppanille. Sen lähisukulainen vuoristomyyrä taas elää alueella, jossa riittää ravintoa. Karuissa oloissa asuva sukulaismyyrä pysyy uskollisena yhdelle kumppanille, kun taas vuoristomyyrä vaihtelee kumppania, vaikka geeniperimä on lähes sama.
"Karuissa oloissa elävät ovat uskollisia siksi, että molempia vanhempia tarvitaan jälkeläisten elämän turvaamiseksi. Vuoristomyyrillä taas on ruokaa riittävästi, pennut selviävät paremmin ilman vanhempiaan, eikä uskollisuudelle ole tarvetta. Uskon, että ihmiset ovat olleet luontaisesti pariuskollisia siksi, että ihmislapset ovat pitkään riippuvaisia vanhemmistaan", Huttunen sanoo.
"Mutta voi olla, että kaupungistumisen myötä käyttäytyminen on muuttumassa. On aika loogista, että mitä suurempi päiväkotien ja yhteiskunnan turvaverkko, sitä vähäisempi on tarve uskollisuudelle."
Sosiaalinen tarve sen sijaan on, ainakin jos uskoo tutkimuksia. Asenteet pettämistä kohtaan ovat kiristyneet viime vuosikymmeninä. Huttunen uskoo, että muutoksen takana on pelko. Kun eroamisesta on tullut normaalia ja kumppani voi lähteä koska vaan, vaatimus uskollisuudesta kasvaa.
"Harva pystyy hyväksymään kumppaninsa rinnakkaissuhteet, ihmiset ovat omistushaluisia. Tietääkseni yksikään tuttavistani, jotka uskoivat 1960-luvulla vapaaseen rakkauteen, ei ole toteuttanut ideaalia onnellisena. Se on tuottanut vain ongelmia."
Huttusen mielestä on surullista, että puolisoiden erilaiset seksitarpeet rikkovat muuten hyviä suhteita. Koska seksuaalisuus on luonnollinen tarve siinä missä tarve keskustella, myös sen toteuttaminen pitäisi Huttusen mukaan tehdä yhtä kunnialliseksi kuin psykiatrilla käynti.
"Seksihalunsa sairauden tai iän vuoksi menettäneen tulisi hyväksyä puolisonsa tarve seksuaalisuuteen. Jos ilottaruus ja ilopoikuus olisi arvostettu yksityinen ammatti samaan tapaan kuin psykiatrin työ – joka on henkistä ilopoikuutta – seksin tarpeesta ei tulisi perheitä hajottava voima."
Huttunen kaataa lisää vaaleanpunaista kuohuviiniä lasiin.
"Perimmiltäni olen romantikko. Ihminen on onnellisimmillaan, kun hän on yksiavioisessa suhteessa, jossa voi puhua jopa synneistään. Kaikki isot salaisuudet tuhoavat läheisyyden."
Sen Huttunen tietää omasta kokemuksesta.
Oli kaksi lasta, pitkä avioliitto – ja vuosia jatkunut rinnakkaissuhde.
"Valehtelin, koska en halunnut satuttaa vaimoni tunteita ja oli lapset", Huttunen sanoo.
"Mutta lopulta salailu satutti perhettäni vielä enemmän. Aina puhutaan kolmiodraamoista, mutta usein molemmilla uskottomilla on omat perheet. Tuska syntyy lapsista."
Asia on vieläkin arka.
Kun suhde tuli julki, Huttunen muutti uuden kumppaninsa luo. Siitä on nyt 15 vuotta.
Ero teki Huttusesta paremman puolison, niin hän uskoo.
"Jos on kokenut kielletyn intohimon eikä paheksu sitä itsessään, on helpompi valita uskollisuus. Niin voimakas tunne kuin intohimo onkin, kokemuksesta tiedän, ettei se kestä. Haluan, että kumppani on minulle uskollinen vapaasta tahdostaan. Mutta miten hän voi valita, jos ei ole voinut kokeilla?"
Huttunen uskoo, että moni kykenee rehelliseen uskollisuuteen vasta vanhempana. Sitten tulee klisee: kun on löytänyt itsensä.
Itävaltalaisen psykoanalyytikon Theodor Reikin mukaan rakastuminen on itsensä etsimistä, ja kun on löytänyt itsensä, ei enää rakastu yhtä kiihkeästi kuin ennen.
"Koko länsimainen rakkauskäsitys perustuu siihen, että ihminen tulee kokonaiseksi vasta, kun hän löytää oman parinsa. Siitä syntyy omistamisen halu ja menettämisen pelko. Siksi uskon, että Reikin ajatuksessa on perää. Uskon, että onnellisessa parisuhteessa toinen ei ole palanen, joka minusta puuttuu. Voimakkaan eroottisen rakkauden ongelma on, että se on omistavaa", Huttunen sanoo.
Rantakadulla kävelee keski-ikäisiä pariskuntia. Huttunen istuu puolisonsa kanssa kahvilan pöydässä katselemassa. Menossa on pariskunnan yhteinen leikki, jossa päätellään, ovatko ohikulkijat keskenään onnellisia.
"Sen näkee helposti ulospäin. Aika vähän on vanhempia pareja, jotka ovat selvästi onnellisia. Toinen kävelee edellä tai perässä."
Huttusen resepti heille on yksinkertainen. Toiselta ihmiseltä ei voi odottaa saavansa kaikkea. Pitää itse pystyä tekemään itsensä onnelliseksi, eikä syyttää toista tylsyydestä.
"Todennäköisyys onneen on isompi, jos molemmilla on omat kiinnostavat työt tai harrastukset, joissa voi toteuttaa itseään. Ja jos jaksaa olla utelias toisen maailmasta. Sitten käydään yhdessä uusissa, erikoisissa paikoissa. Se on järkevä keino pitää yllä ensirakkauden jännitystä."
Kännykkä soi pöydällä. Puoliso soittaa, alkaa olla jo myöhä.
Mikä on psykiatrin oman onnen salaisuus?
"Ollaan jo vanhoja. No eiiiii, vitsi. Menen kotiin, sauna on lämmin ja kohta lähdetään yhdessä pelaamaan golfia Kanarialle. Jos ei ole suuria salaisuuksia, hiljaisuuskin on lämmintä ja kivaa."
Sivu: 1 2 3
Mitä mieltä Matti O. Huttusesta? 9.1.2014 http://www.hs.fi/elama/Mit%C3%A4+mielt% ... 9165202216
_
