Mattila: Herkkyys ja sosiaaliset pelot (2014)

Re: Mattila: Herkkyys ja sosiaaliset pelot (2014)

ViestiKirjoittaja Psykopatologia » 28.01.2014 00:17

psykoterapeutti kirjoitti:Jill kirjoitti: "Minun tulee riittää itselleni. Minun täytyy opetella se,
vaikein rakkauden laji, on rakastettava itseään ja ilman
kenenkään muun apua."

Voiko ihminen tosiaan tukahduttaa kaikki kaipauksensa ja olla onnellinen ja tyytyväinen
vain oman itsensä varassa? En sitä oikein usko.

Kyseessä on (teknisesti) primaari-narsistinen ongelma: toiset tarvitsevat muita
kipeämmin kuin toiset. Kehityksen kuluessa (ko. sekundaari-narsistinen)
kompensaatio pienenee: ylioppilaana osaa yleensä jo itse solmia kengän-
nauhat ym.
Avatar
Psykopatologia
Ylläpitäjä
 
Viestit: 57805
Liittynyt: 12.02.2010 13:19
Paikkakunta: Helsinki

Re: Mattila: Herkkyys ja sosiaaliset pelot (2014)

ViestiKirjoittaja Trisse » 28.01.2014 00:19

Hä?
Trisse
 

Re: Mattila: Herkkyys ja sosiaaliset pelot (2014)

ViestiKirjoittaja Psykopatologia » 28.01.2014 13:28

Sain arvostelukappaleen:
______________________________________________

Mattila, Juhani (2014): Herkkyys ja sosiaaliset pelot.
Helsinki: Kirjapaja. - 231 s.
______________________________________________
Avatar
Psykopatologia
Ylläpitäjä
 
Viestit: 57805
Liittynyt: 12.02.2010 13:19
Paikkakunta: Helsinki

Re: Mattila: Herkkyys ja sosiaaliset pelot (2014)

ViestiKirjoittaja Trisse » 28.01.2014 15:37

Lähetä se mulle.
Trisse
 

Re: Mattila: Herkkyys ja sosiaaliset pelot (2014)

ViestiKirjoittaja Psykopatologia » 28.01.2014 15:46

Pyydä Mattilalta tai hänen kauttaan oma.
Avatar
Psykopatologia
Ylläpitäjä
 
Viestit: 57805
Liittynyt: 12.02.2010 13:19
Paikkakunta: Helsinki

Re: Mattila: Herkkyys ja sosiaaliset pelot (2014)

ViestiKirjoittaja Maaria » 28.01.2014 18:46

Yhyy. Oottakaa keksin jotain fiksua.
Muuten, mistä johtuu riippuvuus toisen
antamaan turvaan? Meinaan, jos ei voi
olla yksin.
Maaria
 

Re: Mattila: Herkkyys ja sosiaaliset pelot (2014)

ViestiKirjoittaja Golden flower » 28.01.2014 22:53

Psykopatologia kirjoitti:
psykoterapeutti kirjoitti:Jill kirjoitti: "Minun tulee riittää itselleni. Minun täytyy opetella se,
vaikein rakkauden laji, on rakastettava itseään ja ilman
kenenkään muun apua."

Voiko ihminen tosiaan tukahduttaa kaikki kaipauksensa ja olla onnellinen ja tyytyväinen
vain oman itsensä varassa? En sitä oikein usko.

Kyseessä on (teknisesti) primaari-narsistinen ongelma: toiset tarvitsevat muita
kipeämmin kuin toiset. Kehityksen kuluessa (ko. sekundaari-narsistinen)
kompensaatio pienenee: ylioppilaana osaa yleensä jo itse solmia kengän-
nauhat ym.


Miten esim. vammaisuus tässä huomioidaan. Kyllähän kädetön tarvitsee apua myös ylioppilaana jos nauhattomia kenkiä ei ole tarjolla. Onko näkymättömän vamman kohdalla vaarana, että tilanne tulkitaan primaarinarsismin ongelmaksi?
Golden flower
 

Re: Mattila: Herkkyys ja sosiaaliset pelot (2014)

ViestiKirjoittaja Trisse » 28.01.2014 22:56

Nauhattomia kenkiä on tarjolla.
Trisse
 

Re: Mattila: Herkkyys ja sosiaaliset pelot (2014)

ViestiKirjoittaja Golden flower » 28.01.2014 22:59

Onneksi niin.
Golden flower
 

Re: Mattila: Herkkyys ja sosiaaliset pelot (2014)

ViestiKirjoittaja Psykopatologia » 31.01.2014 16:53

Kuva
Arkadia-kirjakauppa. Nervanderinkatu 11, 00100 HELSINKI. Open: Tue–Fri 12–19; Sat 10–18 http://www.arkadiabookshop.fi/

Juhani Mattila ja Raisa Rauhamaa keskustelevat kirjan aiheesta tiistaina 4. helmikuuta klo 18.
http://www.arkadiabookshop.fi/tuesday-4 ... i-mattila/
Avatar
Psykopatologia
Ylläpitäjä
 
Viestit: 57805
Liittynyt: 12.02.2010 13:19
Paikkakunta: Helsinki

Re: Mattila: Herkkyys ja sosiaaliset pelot (2014)

ViestiKirjoittaja Psykopatologia » 03.06.2014 02:43

Kuva

Herkkyys on älykkyyttä
14.04.2014 klo 14:00 http://www.kirkkojakaupunki.fi/kulttuur ... alykkyytta

KIRJA ”Kukaan ei ole eheän saumaton vaan jokaisella on sisäisiä, eri suuntiin vetäviä tunteita ja kaipauksia. Se on normaalia eikä hankaloita elämää, jos nämä persoonallisuuden eri puolet eivät ole liian jyrkästi toisistaan erotettuina.”

Psykiatri Juhani Mattila puolustaa kirjassaan Herkkyys ja sosiaaliset pelot herkkiä ihmisiä. Aisteiltaan ja tunteiltaan herkät ihmiset tekevät tarkkoja havaintoja ja reagoivat voimakkaasti jopa tiedostamattomiin ärsykkeisiin.

Mattilan mukaan herkkyys on osa ihmisen älykkyyttä, ja se voi olla myös suuri voimavara. Valitettavasti herkkyys koetaan usein häpeälliseksi, jolloin se voi heikentää itsetuntoa. Tilannetta pahentaa aikuisiällä, että työelämä suosii ulospäin suuntautuneita ja rohkeita persoonallisuuksia.

Jännittäminen on Mattilan mukaan vahvavirtaa, joka antaa energiaa, auttaa keskittymään ja olemaan läsnä. Ongelmaksi jännittäminen muuttuu, kun se alkaa käydä liian voimakkaaksi. Mieli alkaa silloin käydä ylikierroksilla.

Jännittämisen syvimmät syyt löytyvät Mattilan mukaan ihmisen sisällä vaikuttavista haluista ja toiveista, ei niinkään muihin ihmisiin kohdistuvasta pelosta, kuten usein ensimmäisenä ajatellaan.

Jännittäminen kumpuaa ihmisessä vaikuttavista elintärkeistä vieteistä, joista ei voikaan päästä eroon. Yksinkertaisimmillaan siihen liittyy voimakas toive ja toisena pelko lähteä tuon toiveen suutaan. Jännitys syntyy, kun mieli työskentelee ristiriidan kanssa erityisen kiihkeästi.

Piilotajunnassamme jylläävät suurimmat toiveemme ja voimanvaramme, joihin liittyvät myös pahimmat pelkomme. Tunteiden kerroksellisuudella on Mattilan mukaan vastaavuutensa myös ihmisen aivoissa: elämän kannalta tärkeimmät toiminnot sijaitsevat aivojen kuorikerrosta syvemmällä.

Apua jännittämiseen Juhani Mattila suosittaa hakemaan, kun jännitys muuttuu vain haluksi paeta paikalta. Hoitamattomana jännitys voi muuttua sairaudeksi ja kehkeytyä masennukseksi, paniikkihäiriöksi tai työuupumukseksi.

Erityistä huolta Juhani Mattila kantaa esiintymispelosta kärsivistä nuorista, jotka vaarassa syrjäytyä jatko-opinnoista, ystäväpiiristä ja lopulta koko yhteiskunnasta. Syrjäytymiseen on monia syitä, mutta syrjäytymiseen johtaviin psyykkisiin tekijöihin kiinnitetään meillä Mattilan mukaan liian vähän huomiota.

Nuori kohtaa suurimmat tunne-elämänsä haasteet murrosiässä. Tällöin myös varhainen puuttuminen tuottaa parhaan tuloksen, kun vaiva ei pääse pitkittymään. Nuoren ongelmat alkavat kasaantua, kun hän alkaa vältellä sosiaalisia tilanteita. Välttely saattaa muuttua pysyväksi luonteenpiirteeksi, joka tekee ihmisen araksi kohtaamaan esimerkiksi työelämän rasituksia.

Juhani Mattila käsittelee kirjassaan herkkyyttä ja sosiaalisia pelkoja monipuolisesti ja asiantuntemuksella. Hän muistuttaa, että elämä on parhaimmillaan jännittävää: jännite kertoo siitä, että on tapahtumassa joitain merkityksellistä.

Näin ajatellen jännitys on masennuksen äärimmäinen vastakohta. Koemme psyykkiset tarpeemme sisäisinä jännitteinä, jotka motivoivat toimintaa. Masennuksessa puolestaan kaikki haluamme loppuu, mikä muistuttaa henkistä lamaantumista. Masentunut kokee, ettei hänellä ole enää mitään, mitä menettää. Hän on jo menettänyt kaipaamansa.

Herkkyys ja sosiaaliset pelot -teos ammentaa mielenkiintoisesti erityisesti psykodymaamisesta terapiasta. Se kasvattaa roimasti sellaisen lukijan itsetuntemusta, joka painiskelee oman herkkyytensä kanssa. Varsinainen itseapuopas kirja ei kuitenkaan ole, sillä Juhani Mattila käsittelee pelko-ongelmien hoitokeinoja varsin lyhyesti.

Tommi Sarlin

Juhani Mattila: Herkkyys ja sosiaaliset pelot. Kirjapaja 2014, 231 s.
Avatar
Psykopatologia
Ylläpitäjä
 
Viestit: 57805
Liittynyt: 12.02.2010 13:19
Paikkakunta: Helsinki

Re: Mattila: Herkkyys ja sosiaaliset pelot (2014)

ViestiKirjoittaja Psykopatologia » 03.06.2014 20:14

Tommi Sarlinin arvioinnin otsikko - "Herkkyys on älykkyyttä" - on melkein suoraan
Mattilan kirjan 1. luvun kirjoituksesta Aistien herkkyys on älykkyyttä. Mattila
kirjoittaa (s. 17): (- -) Hyvää havaintokykyä ei ymmärretä, ei lapsena eikä vielä
aikuisenakaan, vaan se koetaan jopa häiriöksi.


Jatkossa Mattila käy läpi eri aisti-alueiden "herkkyyksiä", kuten hän niitä kernaasti
nimittää (näkö, kuulo, kipu, ruumiin tuntemukset ym.). Mutta mielestäni hän
sekoittaa käsitteellisesti aistien (yli)herkkyyden ja aistihavaintojen tarkkuuden.
Havaintojen tarkkuus ("hyvyys" yms.) toki on älykkyyttä, mutta se ei välttämättä
ole herkkyyttä siinä mielessä, kuten asiasta kirjassa muuten puhutaan.

Seuraavassa 1. luvun jaksossa - Tunneherkkyys on rikkautta - Mattila käsittelee
sielullista herkkyyttä. Herkkä on - aivan oikein - vastaanottavainen sekä ulkoisille
ärsykkeille että myös omille tunteilleen. Mutta Mattila ei tuo selvästi esiin sitä,
että psyykkisen työskentelyn (psykoterapia ym.) päämääränä on elävän kontaktin
löytämisen ja säilyttäminen lisäksi oma sisäinen vahvuus siten, että ko. herkkyys
ei haittaisi ihmisen psyykkistä kokonaisuutta ja työkykyä yms. Toisin sanoen, että
ihminen voisi olla herkkä mutta samalla vahva ja itsenäinen siten, että ko. herkkyys
ei suistaisi häntä raiteiltaan!
_
Avatar
Psykopatologia
Ylläpitäjä
 
Viestit: 57805
Liittynyt: 12.02.2010 13:19
Paikkakunta: Helsinki

Re: Mattila: Herkkyys ja sosiaaliset pelot (2014)

ViestiKirjoittaja Mirri » 03.06.2014 21:19

Psykopatologia, kiitos hyvästä kirjoituksestasi. :)

Psykoterapiaa 'vähän väliä' tarvitsevan ja siitä hyötyvän potilaan näkökulmasta näen asian noin kuin sanoit. Sekä kyky tarkkoihin aistihavaintoihin että 'sielullinen herkkyys' ovat ilo ja riesa, ja niiden kanssa pitäisi jotenkin oppia elämään ja tulemaan toimeen niin, ettei elämä vähän väliä suistuisi raiteiltaan voimakkaan kokemusmaailman vuoksi. Tarvitaan psyykkistä työskentelyä osaavan ihmisen hoivissa ja johdolla, jotta vahvuus lisääntyisi. Herkkyys ei katoa, mutta sen kanssa voi tulla toimeen niin ettei se hajota omistajaansa.

Se onkin varmaan ongelmallista nykyisessä herkkyyskeskustelussa, että sekoitetaan aistihavaintojen tarkkuus ja tunnepuolen herkkyys. Eivät ne ole sama asia, vaikka voivatkin ilmetä samassa ihmisessä - myös lapsessa. Ajatus tunneherkkyys on rikkautta mielestäni arvottaa turhaan ja jopa väärällä tavalla. Tunneherkkyys voi olla hirmuinen riesa niin sen omistajalle kuin hänen lähipiirilleenkin. Ei tunneherkkyys itsessään ole mikään tavoiteltava asia, eikä siinä ole mitään hienoa.
Mutta toisaalta... Olisikohan psykoterapeuteilla töitä, jos ei herkkiksiä olisi.
Avatar
Mirri
 
Viestit: 22356
Liittynyt: 01.01.2012 19:18

Re: Mattila: Herkkyys ja sosiaaliset pelot (2014)

ViestiKirjoittaja Hermes » 04.06.2014 14:56

Mattila kirjoitti:Piilotajunnassamme jylläävät suurimmat toiveemme ja voimanvaramme, joihin liittyvät myös pahimmat pelkomme. Tunteiden kerroksellisuudella on Mattilan mukaan vastaavuutensa myös ihmisen aivoissa: elämän kannalta tärkeimmät toiminnot sijaitsevat aivojen kuorikerrosta syvemmällä.


Minä en ole koskaan esimerkiksi havainnut itsessäni mitään "piilotajuntaa", jossa "jylläävät suurimmat toiveeni ja voimavarani". Ehkä juuri sen vuoksi sitä kutsutaan "piilotajunnaksi".
Hermes
 

Re: Mattila: Herkkyys ja sosiaaliset pelot (2014)

ViestiKirjoittaja Psykopatologia » 04.06.2014 15:08

Nimen omaan siksi ("kellarissa"). Rauhala suosii ilmausta "tiedostamaton",
joka ei implikoi samanlaista yllätyksellisyyttä tms. kuin salatajunta.
Avatar
Psykopatologia
Ylläpitäjä
 
Viestit: 57805
Liittynyt: 12.02.2010 13:19
Paikkakunta: Helsinki

Re: Mattila: Herkkyys ja sosiaaliset pelot (2014)

ViestiKirjoittaja Hermes » 04.06.2014 15:13

Minulle tuo käsite on silti aina ollut aika yhdentekevä. Tiedän kyllä, että en esimerkiksi aisti mahan hermoston toimintaa niin "suoraan" kuin esimerkiksi joidenkin aivojen osien toimintaa. Usein tuota käsitettä käytetään melkein kuin jonain mystisenä "manalana", johon mennään terapeutin kanssa selvittämään "suuria kysymyksiä".
Hermes
 

Re: Mattila: Herkkyys ja sosiaaliset pelot (2014)

ViestiKirjoittaja Golden flower » 04.06.2014 16:05

Millaisia nuo suurimmat toiveet ja voimavarat oikein ovat? Tarkoitetaanko sillä jotain semmoista, että esimerkiksi lapsena huomiota vaille jäänyt toivoo, että vihdoin huomataan ja voimavarat vapautuvat siten huomaamisen myötä vai meneekö ne voimavarat sen toiveen piilottamiseen ja vapautuvat, kun toive on tuotu ilmoille? Vai onko kyseessä jotkut tunnelukkojutskat? Minäkään en oikein hahmota.
Golden flower
 

Re: Mattila: Herkkyys ja sosiaaliset pelot (2014)

ViestiKirjoittaja Hermes » 04.06.2014 16:36

Tavallaan ajattelen itse esimerkiksi "tietoisuudesta" tai "kokemuksesta" hieman samalla tavalla kuin 1700-luvulla elänyt filosofi David Hume.

Hume kirjoitti:“[Consciousness] is “nothing but a bundle or collection of different perceptions, which succeed each other with an inconceivable rapidity, and are in a perpetual flux and movement. (…) The mind is a kind of theatre, where several perceptions successively make their appearance; pass, repass, glide away, and mingle in an infinite variety of postures and situations. (…)

“The comparison of the theatre must not mislead us. They are the successive perceptions only, that constitute the mind; nor have we the most distant notion of the place, where these scenes are represented, or of the materials, of which it is composed.”


Elämämme muodostuu tavallaan toistuvien havaintojen sarjasta. Jos ihminen kokee vaikkapa hienon taiteellisen kokemuksen tai "ajattelee abstraktisti", niin sekin prosessi muodostuu toistuvista havaintojen sarjasta, johon voi toki liittyä esimerkiksi jonkinlaista "eristäytymistä" arkitoiminnasta. Jos ihminen syö vaikka kärpässieniä, niin se voi aiheuttaa tavallaan muuntuuneen tajunnantilan, jossa mielen tai aivot toimivat hieman toisenlaisella tavalla. Siinäkään ei ole kyse siitä, että hei nyt "alitajunnasta" pyrkii "tiedostamattomia" ajatuksia "tietoiseen" "mieleen". Siinä ollaan pikemminkin vain muuntuneessa tietoisuuden tilassa. Tuo yleinen kielenkäyttö saa monet varmaan ajattelemaan sillä tavalla, että ihmisessä on ikään kuin jokin suoran kokemuksen ulkopuolinen myyttinen maailma nimeltään "alitajunta", jossa elää enkeleitä ja piruja, jotka kontrolloivat ihmisen toimintaa, vähän samalla tavalla kuin esimerkiksi vanhoissa kreikkalaisissa tarinoissa jumalat kontrolloivat ihmisten tekemisiä.
Hermes
 

Re: Mattila: Herkkyys ja sosiaaliset pelot (2014)

ViestiKirjoittaja Mirri » 04.06.2014 18:02

Hermes kirjoitti:
Mattila kirjoitti:Piilotajunnassamme jylläävät suurimmat toiveemme ja voimanvaramme, joihin liittyvät myös pahimmat pelkomme. Tunteiden kerroksellisuudella on Mattilan mukaan vastaavuutensa myös ihmisen aivoissa: elämän kannalta tärkeimmät toiminnot sijaitsevat aivojen kuorikerrosta syvemmällä.


Minä en ole koskaan esimerkiksi havainnut itsessäni mitään "piilotajuntaa", jossa "jylläävät suurimmat toiveeni ja voimavarani". Ehkä juuri sen vuoksi sitä kutsutaan "piilotajunnaksi".

Ihmisen kokemusmaailma hänen elämänsä varrella kertyneine havaintoineen on paljon laajempi kuin hänen tietoinen muistinsa, joka sisältää tietoiset havainnot, yms. Piilotajunta on sille asialle mielestäni ihan osuva nimitys; kätevämpikin kuin tiedostamaton, vaikka piilotajunta on juuri tiedostamaton puoli.

Siis ei mikään 'mystinen manala', vaan omien aistien keräämät kokemukset, jotka ovat painuneet piiloon tietoisuuden tavoittamattomiin. Sitä materiaalia on kaikilla ihmisillä, kenellä enemmän kenellä vähemmän. Mutta kaikilla ainakin ensimmäisten elinvuosiensa ajalta. Piilotajunnan sisältämä materiaali itsessään on neutraalia, ei hyvää eikä pahaa.
Avatar
Mirri
 
Viestit: 22356
Liittynyt: 01.01.2012 19:18

Re: Mattila: Herkkyys ja sosiaaliset pelot (2014)

ViestiKirjoittaja Hermes » 04.06.2014 18:18

Lähinnä esimerkiksi kokemukset muovaavat aivojen kytköksiä ja niin edelleen. Esimerkiksi aivoihin syntyy kaikenlaisia kytköksiä ja kehossa tapahtuu kaikenlaisia muutoksia kehityksen aikana, jotka liittyvät henkilökohtaiseen kokemukseen hetkestä hetkeen. Esimerkiksi lapsena tapahtunut traumaattinen kokemus, vaikkapa käärmeen purema, voi muuttaa hermostoa sillä tavalla, että kun myöhemmin henkilö tapaa uudestaa käärmeen tai jopa vain ajattelee käärmettä, niin se aiheuttaa hätääntymisen. Koko tuo asia kuitenkin tapahtuu vain hetki hetkeltä, ja kun ehkä juuri esimerkiksi se käärme-symbolin ajattelu aiheuttaa hätääntymisen. Siis ei ole mitään sellaista tietoisesta mielestä erillistä "alitajunnan maailmaa", vaan on vain tämän hetken kokemus, jota ohjaa ainakin suureksi osaksi aikaisemmat kokemukset, kehon sen hetkinen tila ja niin edelleen. Joskus tulevaisuudessa ehkä löydetään esimerkiksi hienompia neuraalisia algoritmeja sen kuvaamiseen, miten kaikki nuo kytkökset syntyvät ja niin edelleen. Mutta siis yksinkertaistettuna esimerkkinä, jos käärme puree lasta, niin lapsen hermostoon tulee ehkä sellainen "kytkös", että kun lapsi näkee käärmeen seuraavan kerran, niin lapsi menee paniikkiin. Siis ei ole "olemassa" mitään varsinaista "alitajuntaa", jossa elää käärmeitä ja muita mönkijöitä. On vain sen hetken kokemus (joka siirtyy hyvin nopeasti seuraavaan kokemukseen), johon liittyy juuri tuo aivojen toiminta ja siihen "syöpyneet" kytkökset, kehon toiminta, jne.
Hermes
 

EdellinenSeuraava

Paluu Terapiaa



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron