Ylellistä ihollesi

[Hilppa]

Kasvissyöjä ei halua sian rasvaa paistinpannuun. Olen öljynnyt, pessyt heti käytön jälkeen joko pyyhkäisemällä paperilla tai vedellä ja harjalla. Eihän se pannu parhaassa mahdollisessa kunnossa ole, mutta toimii.

Kasvissyöjänä (sekä kalan ja maitotuotteiden syöjänä) suosin teflon-haudutuspannua tms. mitä ne nykyisin ovatkaan materiaaliltaan. Kasvikunnan tuotteissa on niin paljon vettä ja proteiineja, että hauduttaminen on kätevää tarttumattomalla pinnalla, eikä rasvaa tarvitse käyttää niin paljon.

Mutta lätyt paistaisin mieluiten ulkona valurautapannulla.

[Mirri]

http://www.kokkikolmonen.com/tuotteet.html?id=12/297

Pannun pesemistä pitää välttää. Vähäinen lika irtoaa paistinlastalla raaputtamalla ja sen jälkeen paperilla pyyhkäisemällä.Pannu ottaa kiinni, jos pannusta pestään kaikki huokosiin imeytynyt rasva pois pesuaineella.

Kokki Kolmonenkin kertoo, että jos pannu tarvitsee pesua, niin se pestään vedellä.

[Hilppa]

http://www.kokkikolmonen.com/tuotteet.html?id=12/297

Pannun pesemistä pitää välttää. Vähäinen lika irtoaa paistinlastalla raaputtamalla ja sen jälkeen paperilla pyyhkäisemällä.Pannu ottaa kiinni, jos pannusta pestään kaikki huokosiin imeytynyt rasva pois pesuaineella.

Kokki Kolmonenkin kertoo, että jos pannu tarvitsee pesua, niin se pestään vedellä.

Mutta silloinkin mieluiten vain kuumana.

[Mirri]

Oleellista on, ettei valurautapannu 'pelkää' vettä. Sen sijaan se 'pelkää' pesuaineita, sekä ruostumista. Kuuman pannun vesipesu on vaihtoehto sille, että pannu kuivataan vesipesun jälkeen lämpöisellä keittolevyllä tai vaikka uunin jälkilämmössä. Kuivatetaan nopeasti, jottei vesi jää muhimaan ja ruostuttamaan. Kolmonenkin kertoo, että pannu pestään kuumana, jotta se kuivuisi nopeasti.

Hilppa, eihän kukaan nykyisin ostaisi ainakaan kaupunkiin ja kerrostaloasuntoon valurautapannua, jos sen puhdistus olisi niin konstikasta kuin sinä kuvasit. Muttei se ole, vaan puhdistusaineeton vesipesu käy oikein hyvin.

[Hilppa]

Oleellista on, ettei valurautapannu 'pelkää' vettä. Sen sijaan se 'pelkää' pesuaineita, sekä ruostumista. Kuuman pannun vesipesu on vaihtoehto sille, että pannu kuivataan vesipesun jälkeen lämpöisellä keittolevyllä tai vaikka uunin jälkilämmössä. Kuivatetaan nopeasti, jottei vesi jää muhimaan ja ruostuttamaan. Kolmonenkin kertoo, että pannu pestään kuumana, jotta se kuivuisi nopeasti.

Hilppa, eihän kukaan nykyisin ostaisi ainakaan kaupunkiin ja kerrostaloasuntoon valurautapannua, jos sen puhdistus olisi niin konstikasta kuin sinä kuvasit. Muttei se ole, vaan puhdistusaineeton vesipesu käy oikein hyvin.

Minun kuvaukseni oli siis konstikas? Miten luonnehtisit omaa kuvaustasi, Mirri?

[Mirri]

Oleellista on, ettei valurautapannu 'pelkää' vettä. Sen sijaan se 'pelkää' pesuaineita, sekä ruostumista. Kuuman pannun vesipesu on vaihtoehto sille, että pannu kuivataan vesipesun jälkeen lämpöisellä keittolevyllä tai vaikka uunin jälkilämmössä. Kuivatetaan nopeasti, jottei vesi jää muhimaan ja ruostuttamaan. Kolmonenkin kertoo, että pannu pestään kuumana, jotta se kuivuisi nopeasti.

Hilppa, eihän kukaan nykyisin ostaisi ainakaan kaupunkiin ja kerrostaloasuntoon valurautapannua, jos sen puhdistus olisi niin konstikasta kuin sinä kuvasit. Muttei se ole, vaan puhdistusaineeton vesipesu käy oikein hyvin.

Minun kuvaukseni oli siis konstikas? Miten luonnehtisit omaa kuvaustasi, Mirri?

Yksinkertaiseksi verrattuna siihen, että valurautapannuja ja -patoja alettaisiin kerrostaloasunnoissa - tai laitoskeittiöissä - hehkuttelemaan hiilloksilla tai avotulilla ja voitelemaan niitä sianihralla.

Vielä valurautapannun vesipesusta... Kokki Kolmonen suositellessaan kuuman pannun vesipesua unohti mainita, ettei pannu saa kuitenkaan olla niin kuuma, että se sulattaisi tiskiharjan. Eli että voi olla helpompaa pestä pannu sen jäähdyttyä ja kuivatella se sitten vaikka keittolevyn jälkilämmössä.

[Rane]

Hilppa, olet oikeassa siinä, että sinun tavallasi huollettu valurautapannu on sellainen kuin pitääkin. Vanhemmillani on sellainen. Se on ihan toista maata kuin tuo minun pannuni.

[Hilppa]

Hilppa, olet oikeassa siinä, että sinun tavallasi huollettu valurautapannu on sellainen kuin pitääkin. Vanhemmillani on sellainen. Se on ihan toista maata kuin tuo minun pannuni.

Ei huolta, ei hätää, ei pannu lopullisesti pilalla ole. Valurautapannu on lähes ikuinen. Sen voi uudistaa/huoltaa nuotiolla ja sianrasvan voi polttaa pois pannusta niin, ettei kasvissyöjälle jää jäämiä. Minulla oli huonoon kuntoon mennyt valurautainen paistinpannu, mutta isäni huolsi sen kerran mökillä. Tuli kuin uudeksi. Nyt en enää ole sitä valurautaista käyttänyt vuosiin sähköliedellä, koska lieden taso on keraaminen ja vierastan painavaa pannua.

[Mirri]

Tässä yksi rasvapoltto-ohje, jota voi kokeilla kerrostalossakin; eikä välttämättä tarvita sianihraa:

Huonokuntoisen valurauta-astian voi pelastaa rasvapoltolla. Toimi seuraavasti:

- Pese astia huolellisesti pesuaineella ja hankaa ruoste pois hankaussienellä tai ruokasuolalla. Huuhtele ja kuivaa astia.
- Hiero astian sisäpinta huolellisesti suolattomalla sianihralla (tai ruokaöljyllä).
- Kuumenna astiaa 250 asteisessa uunissa noin puolituntia (jos käytät ruokaöljyä, kuumenna astiaa miedomassa lämmössä eli n. 150 asteessa 1-2 tuntia).
- Pyyhi lopuksi pinnasta pois liika rasva.

http://www.ruokala.net/oppaat/miten-hoi ... ta-astiasi

[Rane]

Olen muutaman kerran tehnyt Mirrin ohjeen mukaan rasvapolton öljyllä. Mietin sitä, että jos öljy jää seisomaan pitkäksi aikaa pannun pintaan, niin eikö se härskiinny? Käytän pannuani aika harvoin.

[Mirri]

Olen muutaman kerran tehnyt Mirrin ohjeen mukaan rasvapolton öljyllä. Mietin sitä, että jos öljy jää seisomaan pitkäksi aikaa pannun pintaan, niin eikö se härskiinny? Käytän pannuani aika harvoin.

Enpä osaa sanoa. Idea kai on siinä, että rasva on imeytynyt valuraudan huokosiin; pinnalla ei pitäisi olla rasvaa härskiintymässä. Jos omistaisin valurauta-astian ja käyttäisin sitä harvakseltaan, luultavasti huuhtelisin sen kuumalla juoksevalla vedellä ennen käyttöä. Luottaisin siihen, että pinnalla mahdollisesti oleva härskiintynyt rasva huuhtoutuisi pois. Ja voihan harvaan käytettävä paistinpannu muutenkin tarvita huuhtelua ennen käyttöä, jos sillä ei ole kanttakaan suojanaan.

Sianrasvan käytöstä näköjään ollaan montaa mieltä. Tässä yksi asiantuntevalta vaikuttava rasvapoltto-ohje, jossa sianrasvaa pidetään härskiintyvämpänä kuin esim. auringonkukkaöljyä:

Valurauta-astian ensikäsittely / käsittely voimakkaan puhdistuksen jälkeen:

Uutena ostetut valurautapannut on käsitelty joko vahalla tai vernissalla. Eurooppalaisten vehkeet ovat yleensä elintarvikekelpoista vahaa, joka lähtee saippuavedellä ja tiskiharjalla. Idän ihmeissä voi käsittelyaineena olla ihan mitä hyvänsä sianrasvasta vernissaan, joten kiinangrillit on hyvä lämpökäsitellä ensin esimerkiksi hiiligrillillä ja pestä sen jälkeen. Joka tapauksessa suosittelen seuraavaa menetelmää;

Puhdistettu pannu sivellään ohuesti auringonkukkaöljyllä (leimahduspiste >320 astetta). Jos löydät avocadoöljyä, se on vielä parempi. Älä käytä oliiviöljyjä yms salaattijuttuja, ne eivät kestä paistolämpötiloja tai kuumentamista. Paistaessakin oliiviöljyt ovat pyllystä - voita sen silloin olla pitää. Jotkut tykkäävät puhdistetusta sianrasvasta, mutta nykyaikana suosin itse jotakin vähemmän helposti härskiintyvää ja helpommin hankittavaa - eli auringonkukkaöljyä. Pannu laitetaan kylmään uuniin ritilälle alassuin - tämä on tärkeää; öljy ei saa muodostaa lammikoita, koska silloin homma pissii kintuille. Ritilän alle uuninpelti + alumiinipaperia, ettei tippuva öljy kärvähdä uunin pohjaan. Uuni päälle, lämpöä 275 ja kun uuni on lämmennyt, annetaan olla 15 min ja käännetään uuni pois päältä. Kun uuni on jäähtynyt, sivellään uusi rasvakerros ja toistetaan lämmitys. Aina kylmästä kylmään. Vanha, sileäpintaiseksi kulunut pannu ei tarvitse kuin yhden käsittelyn - uusi tai raakalla menetelmällä karstanpoistossa ollut tarvitsee vähintään kolme. Idea on siinä, että rasva palaa pannuun kiinni ja täyttää valuraudan huokoset muodostaen liukkaan ja suojaavan pinnan, johon ei tartu yhtään sen kummemmin kuin tefloniin. Jos pannuun alkaa tarttua, se on merkki siitä, että pannu tarvitsee yhden tällaisen käsittelyn. Normaalisti valurautapataa ei tarvitse polttaa tai skrapata kymmeniin vuosiin, jos siitä pitää huolta.

http://www.keskiaika.org/kirjasto/valurauta.htm

Neuvotaan myös panemaan astia uuniin alassuin, jolloin rasva ei muodosta lammikoita astian sisäpinnalle. Ehkä se osaltaan estää liiallisen rasvan kertymistä pintaan polton aikana.

Tässä vielä valurauta-astioiden valmistajan ohjeet:
http://www.anttiairio.fi/fi/kayttoohjei ... rauta.html

[Rane]

Minä sivelen valurautapannuuni öljyä silloin tällöin, monesti juuri pesun jälkeen ilman mitään kuumentamisia. Ennen käyttöä olen pyyhkinyt sitten talouspaperilla. Pannuni ei ole ruosteessa.