Onko kestävä loukkaantuminen katkeruutta?

[Joiku]

Jos alati loukkaantuu jostain tai on kestävästi jostain loukkaantunut jostain, eikö silloin ole kyseessä katkeroitunut ihminen?
Jonka kanssa ei voi elää yhteiseloa. Pahempaa kuin eläminen narsismin kanssa.

[Hilppa]

Jos alati loukkaantuu jostain tai on kestävästi jostain loukkaantunut jostain, eikö silloin ole kyseessä katkeroitunut ihminen?

Ei.

Jonka kanssa ei voi elää yhteiseloa. Pahempaa kuin eläminen narsismin kanssa.

Jokainen joutuu elämään narsismin kanssa. Omansa ainakin.

[Mirri]

Kestoloukkaantuneisuuteen taipuvaisen ihmisen läheisenä minulla tulee mieleen, että kyseessä voi olla katkeruus. Ehkä pettymys ja katkeroituminen yleensä elämää kohtaan; ei välttämättä ketään yksittäistä ihmistä kohtaan. Elämä vain on potkinut päähän siihen malliin, että kestokyky on totaalisesti loppunut sillä seurauksella, että toistuvat pettymykset ovat alkaneet synnyttää katkeruutta.

Uskon ja luulen, että tuollainen 'tila' olisi estettävissä tai ainakin lievitettävissä, jos ihminen saisi tehokasta hoitoa oikeaan aikaan - tarpeeksi ajoissa. Apua/hoitoa on kuitenkin vaikea saada ja hakea, jos kovia kokenut ihminen itse pitää asenteitaan loputtomine loukkaantuneisuuksineen oikeutettuina, eikä näe mitään syytä tarkistaa kestoloukkaantuneisuutta ja katkeruutta ylläpitäviä asenteitaan.

[Pinja]

Elämisen vaikeus katkeroituneen ihmisen kanssa riippuu siitä, onko itse aiheuttanut katkeroitumisen, jos on niin vaikeaa varmasti on, siinä kun on syytökset piinaamassa.

[Joiku]

Kestäväksi katkeroitunut ihminen luulee lähes kaikkien aiheuttaneen hänelle syyn katkeroitua.