Koiranpentu vaatii

[Pinja]

Koiranpentua pitää silittää paljon, koska silloin sille tulee aikuisena hyvä stressinsietokyky eli paljon paljon silittelyitä. Pennun itsetunnon kehittymiselle on todella tärkeätä leikit eli paljon paljon leikkiä. Kehut kasvattavat paljon itsetuntoa ja salliva kasvatus on myös tärketä itsetunnolla, rajoja täytyy olla tehden turvallisuudentuntua. Pentu saa tietysti nukkua sängyssäni vieressäni, vieressä nukuttaminen on parasta sosiaalistamista erään koirankouluttajan mielestä. Voi olla, että minua tulee näkymään täällä jonkin verran vähemmän kuin mitä olen nyt käynyt. Kun pentu tulee kotiin, niin siihen täytyy täysillä keskittyä, että se saa hyvän lapsuuden ja aikuisuuden.

[Joiku]

Jo menee koiranpennun kasvatus mahdollisimman pieleen.
Mutta onhan sulla vielä aikaa googlailla asiaa.

"Koiranpennun kasvatus: Nukkuminen koiran kanssa sängyssä on suloista mutta likaista

On paljon helpompi kieltää sänkyyn tuleminen johdonmukaisesti alusta alkaen kuin yrittää estää aikuisen koiran sänkyyn tulo silloin tällöin. Kuten silloin kun se on ulkoilusta likainen, pesun jälkeen märkä tai pahimmassa karvanlähdön vaiheessa. Pennut ovat suloisia, pieniä ja useimmiten puhtaita verrattuna aikuisiin koiriin – mieti, haluatko esimerkiksi 40-kiloisen aikuisen koiran potkivan sinua unissaan hiekkaisilla tassuillaan?

Tärkeä syy, joka puoltaa pennun nukkumista lattialla, on pennun turvallisuus. Pennun pieni koko ja vielä kehittymätön motoriikka tekee sängystä ja muista huonekaluista sille vaarallisia, jos se yrittää itsekseen hyppiä niille tai niiltä pois. Kovalle lattialle putoava pikkupentu voi loukata itsensä vakavasti."

http://www.elainlaakariin.fi/koira-nukkuu-sangyssa/

Muistat kai että sopiva ruoka, liikunta ja lepo ovat kuitenkin ne tärkeimmän asiat.

[Pinja]

Aion opettaa koiran sopivassa iässä nukkumaan omassa pedissään. Aluksi koira saa nukkua ihan vieressäni (minulla on patja lattialla, joten pudotusmatkaa ei liiemmin ole), mutta sitten, kun se kasvaa kokoa liiaksi niin omaan petiinsä saa tottua. Aikuinen koira on vieressä riesa, kun ei saa sopivaa nukkumatilaa itselleen ja pysty kääntyilemään niin kuin haluaa ja sitten kun olen sitä tyyppiä, että nukahtamiseeni menee monesti aikaa niin saatan pyöriskellä sängyssä.

[Joiku]

Koiranpennun kanssa on sama kuin vauvan kanssa. Sinä olet paljon isompi ja voit unissasi tukehduttaa koirasi.

[Pinja]

Yleensä pentu kiljaisee, jos sitä sattuu. Olen sellainen paikallani nukkuileva, että nukun oikeastaan vain yhdessä asennossa aamuun asti.

[Mirri]

Pinja, pennun ottamista viereen nukkumaan hyvänä sosiaalistamisena pitävä koirankouluttaja voi olla väärässä.
Mikä on sopiva ikä, jolloin pennun voi 'vieroittaa' omistajastaan ja opettaa nukkumaan omassa petissään? Pentu on vieroitettu emostaan viimeistään sen lähtiessä uuteen kotiin, joten onko koiran kannalta järkevää tarjota sille petipaikka uuden 'emon' kyljessä, ja sitten taas vieroittaa se 'emosta' erilleen nukkumaan omassa sängyssä?

Joku laittoi lukemisen arvoisen linkin; siinä kerrotaan, että ensimmäisenä asiana uuden koiranpennun kanssa pitäisi opettaa se koiran omaan petiin. Minusta tuo kuulostaa hyvin järkevältä.

Koiranpennun kasvatus – oman nukkumapaikan opettaminen

Kun koiranpentu tulee kotiin, koiranpennun kasvatus aloitetaan opettamalla pentu nukkumaan yönsä rauhassa omalla nukkumapaikallaan. Moni koiranomistaja ottaisi mielellään pennun viereensä sänkyyn nukkumaan, mutta päätöstä kannattaa harkita tarkkaan.

[Hilppa]

Pitääkö koulutus aloittaa siitä hetkestä kuin veitsellä leikaten, kun pentu astuu uuteen ympäristöönsä uuteen kotiinsa?

En ole mikään koira-asiantuntija. Olen käsittänyt, että nykyisin pennut vieroitetaan emostaan ja "sisaruksistaan" melko myöhään esim. verrattuna, miten oli 70-luvulla. Tuolloin pennun ikävää helpotettiin asettamalla pennun sänky omistajan sängyn viereen ja antamalla omistajan käsi pennulle seuraksi yön ajaksi. Jos pentu heräili ikävissään yöllä, sillä oli omistajan roikkuva käsi lohtunaan. Miten on muilla kokemuksia tästä kotiutusvaiheest? Luulisi, että koiran rotu myös vaikuttaisi kasvatukseen, vai eikö mitenkään?

[Pinja]

Riippuu paljon pennun koosta tulenko pitämään sitä vieressäni, ekan yön joudun kuitenkin valvomaan niin silloin se voisi olla varmasti vieressäni. Jos tuntuu siltä, että pentu on vaarassa, että saattaisi tukehtua alleni, otan sen koiranpetiin vierelleni ja pidän kättäni siellä.

[Mirri]

En ole mikään koira-asiantuntija. Olen käsittänyt, että nykyisin pennut vieroitetaan emostaan ja "sisaruksistaan" melko myöhään esim. verrattuna, miten oli 70-luvulla. Tuolloin pennun ikävää helpotettiin asettamalla pennun sänky omistajan sängyn viereen ja antamalla omistajan käsi pennulle seuraksi yön ajaksi. Jos pentu heräili ikävissään yöllä, sillä oli omistajan roikkuva käsi lohtunaan. Miten on muilla kokemuksia tästä kotiutusvaiheest? Luulisi, että koiran rotu myös vaikuttaisi kasvatukseen, vai eikö mitenkään?

Minäkään en ole koira-asiantuntija, tai mitään sinne päinkään. Mielenkiinnosta vain olen seuraillut koirakasvatuksen 'uusia tuulia'...

Joskus 70-luvulla ehdotettiin myös, että emosta erotetun ja uuteen kotiin tulleen koiranpennun petiin voisi ensimmäisten öiden ajaksi laittaa tasaisesti raksuttavan kellon, vekkarin. Sen sanottiin rauhoittavan emosta eroon joutunutta pentuparkaa, koska se muistuttaa emon sydämenlyöntejä. Neuvo kuulostaa hyvältä, mutta valitettavasti noita vedettäviä ja raksuttavia herätyskelloja ei enää ole olemassa.

[Joiku]

Minulla on nyt parin kuukauden ikäinen kääpiösnautseri.
Ja heti sitä pitää alkaa kasvattamaan. Tärkeintä olisi oppia pissamaan ulos ja heti sen herättyä nostan pihalle, samoin syömisen jälkeen. Aina se ehtii kuitenkin johonkin kusaista mutta nyt jo osuu sanomalehtiin joita on lattiat täynnä.

Oman pedin ja ruoka-astian se oppi aika nopeasti. Juoma-astiassa se istuu.
Kaikenlaiseen asiaan sanon ei mutta söi se silti lapasesta palan, piposta tupsun, kukkarosta reunat jne. Aina se uskoo ettei tuota saa tehä mutta samalla keksii jonkun uuden jutun minkä muka voi tehdä.
Ja jos se yöllä vinkuu, mie menen sen pedin viereen ja silittelen sen uudelleen uneen.

[Joiku]

. Miten on muilla kokemuksia tästä kotiutusvaiheest? Luulisi, että koiran rotu myös vaikuttaisi kasvatukseen, vai eikö mitenkään?

Alussa ei kyllä vaikuta, sillä koirallehan opetetaan ihan perusasioita. Pissalla käymiset, syömiset, ulkoilu hihnassa jne.

[Valkosiipi]

Minulla on reilun vuoden ikäinen terrieri.
Kun pentu vuosi sitten yhdeksän viikkoisena tuli meille,
nukuin pari yötä lattialla patjalla pennun kanssa.

Sitten muutin sänkyyn ja pentu nukkui sänkyni vieressä omalla patjallaan lattialla.
Kun pentu äänteli yöllä, ojensin vain käteni ja silitin pennun takaisin uneen. Tai vein koiran papereille tai ulos.

En halunnut opettaa koiraa pentuna sänkyyn,
koska sängyssä nukkumaan oppinut koira on todella vaikea saada oppimaan lattialle.
Olen joutunut yhden jääräpääkoiran lapseni allergiataipumuksen takia opettamaan sängystä lattialle. Ja hirveä työ oli.

Nyt koira kuitenkin nukkuu sängyssä. Ei meitä haittaa pöpöt eikä hiekat.
Jossain vaiheessa päätettiin miehen kanssa, että koira nukkukoot laumansa kanssa samassa paikassa.
On se niin ihana, pehmeä ja lämmin jalkopäässä pussilakanan päällä nukkumassa.

[Psykopatologia]

Pienten koirien kanssa on hauskakin nukkua samassa sängyssä.
Meillä mäyräkoirat saattoivat olla vaikkapa täysin alla jalkojen
välissä "luolan pimennoissa" (lapsena).

Kuningasterrieri taas otti ennen pitää omin päin hatkat aikaisten
vuoteesta (vaikka kuinka houkutteli jäämään).

[Mirri]

Jep... Jos koira sattuisi olemaan tanskandoggi, yksinäinen ihminen tarvitsisi parisängyn ja kaksin nukkuvien ihmisten olisi syytä varautua ylimääräiseen sänkyyn tai siskonpetiin siirtymiseen. Parisängyssä poikittain kaksi ihmistä ja suuri koira, niin kaikki mahtuvat paremmin...
Valkosiiven juttu nauratti; ensin hän nukkui lattialla koiransa kanssa, lopputuloksena koira nukkuu sängyssä hänen kanssaan.

Minä olen käynyt omat taisteluni kissojeni kanssa samasta asiasta - paitsi etten sentään ole nukkunut niiden seurana petini ulkopuolella. Jossakin vaiheessa aloin kaipailla parisänkyä, kissoilleni toista puoliskoa. Nykyisin ollaan päädytty kompromissiin: yöllä peti kuuluu minulle, ja jos joku yrittää hiipiä sinne, hän saa lähdöt tai vähintäänkin komennuksen jalkopäähän, jos satun heräämään. Tyynyäni en enää jaa. Etenkin Söpin kanssa tuli kahnausta tyynyn omistuksestakin.
Jos löhöän sängyssä kirjan kanssa tai olen päiväunilla, silloin kissani ovat tervetulleita - paitsi, että Söpi vie välillä niin paljon tilaa, että jos oikeasti haluan nukkua, hän saa häädön.

[Valkosiipi]

Meidän edellinen koira oli iso noutaja, joka päätti alkaa nukkua tytön sängyssä.
Illalla koira nukkui nätisti matolla jomman kumman lapsen sängyn vieressä.

Aamulla koira löytyi tytön sängystä kyljellään, pää tyynyllä ja tyttö nukkui tyytyväisenä koiran jalkojen välissä käsi koiran kaulalla.
Kun tyttö heräsi, koira nuoli ensimmäisenä neidin naaman märäksi. Lopetettiin moinen ilo.

Nykyinen koira on vedättämisen mestari. Pyörittää meitä heti kun saa tilaisuuden.
Nyt vuoden ikäisenä alkaa perusasiat olla suunnilleen hallussa.
Kun vaan muistaisin olla johdonmukainen.
Paha tapani on kieltää tänään, sallia huomenna ja taas seuraavana päivänä kieltää.

Ihana tuo hurtta silti on. Minä yritän puhua koiralle paljon.
Vuodessa koira on oppinut ymmärtämään hirveän määrän sanoja. Ihan peruspuhetta.

Kateeksi käy Pinjan pentu. On se pieni pallero vaan niin ihana,
vaikka ensimmäinen vuosi työläs onkin.

[Pinja]

Syyllinen olo, kun osallistun täällä keskusteluihin nyt niin vähän, tuntuu siltä kuin olisin tippunut kärryiltä. Petturi olo. Vaikka koira ei ole vielä kotona, silti olen jo vähentänyt hurjasti täällä keskustelua. Odottaminen vie kaiken keskittymiskyvyn.

[Mirri]

Turhaan podet syyllisyyttä; aloittamasi keskusteluketju on ihana. Täällä kirjoitetaan kissoistakin - niiden kanssa elämisen murheista. Ja Valkosiiven koirajuttuja on aina yhtä mukavaa lukea.