Luen
Gregory David Robertsin yli tuhatsivuista omaelämäkerrallista romaania
Shantaram. Ensimmäiset puolitoistasataa sivua luettuani tiedän kirjan olevan lumoavan ja koukkuunnuttavan; sitä on pakko saada lisää... Onneksi on jäljellä vielä monta sataa sivua ihanaa luettavaa. Tosin olen ymmärtänyt, ettei kirja ole alusta loppuun niin ihana, kuin minä tällä hetkellä koen sen olevan. Väittämän mukaan kirja sisältää vaikka mitä kauheuksia; en vain vielä ole törmännyt niihin. Tai voihan olla, että kirjoittaja kuljettaa lukijansa yhtä lumoavasti ja koukkuunnuttavasti myös kokemiensa kauhujen lävitse...
Lukija ihastelee kirjoittajan verbaalista lahjakkuutta, ja siitä lumoutuneena ei tajua millaisista järkyttävyyksistä tämä kirjoittaa. Romaanin kirjoittaja on toinen toistaan vakavampia rötöksiä tehnyt rikollinen, joka kertoo omaa tarinaansa; hän kirjoittaa omista kokemuksistaan.
Tässä yksi kirja-arvostelu:
http://kattonataivas.blogspot.fi/2012/0 ... taram.htmlVielä toinen arvostelu, koska aloin arvella edellisen voivan olla yksipuolinen ja 'puolueellinen':
http://pallontallaajastadista.wordpress ... bain-syke/