Kirjoittaja Pinja » 20.11.2013 19:12
Yritin yöllä itse purkaa yllä kertomaani; keksiä miksi minä toimin juuri noin ja että miksi se toiminta on mennyt tuollaiseksi. Sain annettua kaikenlaisia selityksiä, mutta en tiedä mikä sitten on oikea, no se selviää todennäköisesti huomenna terapiassa. Tilanne meni niin hankalaksi yöllä, että kun keksin jonkun syyn niin ajatus ei meinannut toimia vaan unohdin mitä olin juuri ajatellut, ja sitten seuraavaksi tilanne meni niin vaikeaksi, että oli pakko pakottaa itseni olemaan ajattelematta asiaa. Pelkäsin, että tuhoudun täysin ja mieleni kuolee, jos yritän purkaa tilannetta pidemmälle kuin meinaan sietää. Jätin asian sikseen, ja en ole tänään enää pyöritellyt asiaa, kun en siitä näytä yksin selviävän ilman tuota pelkoa. Eilen kuitenkin sitten tapahtui ihmeellinen muutos, en syönyt sänkyyn mentyäni enää mitään; en ole vuosiin kyennyt vastaavaan, koska on ollut niin sietämätön olo, että on ollut pakko syödä jotakin hirvittävän olon sietämiseksi. Onnistuminen toi tosi hyvän mielen ja luottoa siihen, että pystyn pitämään päätöksiä, mieli ei muutu yhtenään. On tuntunut tosi helpolta syödä vähän tässä ihan parin viime viikon ajan, autoasian ilmitulo on vaikuttanut asiaan. Aiemmin ollut vaikeuksia syödä normaalia vähemmän; mahdottomuus, nyt se on kuin leikkiä. Olen elänyt niin vaikeissa tunteissa, että nämä tunteet mitkä minulla nyt on autoasian selvittelyn jälkeen eivät ole voimakkuudeltaan mitään verrattuna ennen selville tuloa. Alussa, kun asia tuli mieleen olin katastrofi tunteissa, tuntui suoraan sanottuna perkeleelliseltä niin ettei tiennyt mitä tekisi, kun oli niin huono olo -mahdoton olo. Tunteet tuntuivat sekavilta ja niitä oli vaikea erottaa toisistaan, yksi kamala ahdistusmöykky ja jatkuva pahaolo ja tuskaisuus. Nyt kokemani tunteet ovat suurilta määriltään ollut hyvin lieviä: ihmettelen sitä, että onko tämä totta, että ihmiset tuntevat monet tunteet näin lievinä kuin minä nyt tunnen; pelko on ollut tunteista voimakkain. Mietityttää onko tämä normaalia. Tosi outo, vieras juttu. Olen päässyt jo tosi hyvin balanssiin, epävakaus alkaa pian olemaan mennyttä.