Mä aikanaan olin kans vähän kiinnostunut tosta Champixista, mutta se ei sopinut yhteen käyttämieni psyykenlääkkeiden kanssa.
Aloitin varsinaisesti tupakoimaan syksyllä 2004, ja pääsin tupakasta eroon, ainakin toistaiseksi, huhtikuussa 2009. 18-19-vuotiaana poltin tupakkaa satunnaisesti, mutta en silloin vielä tainnut jäädä koukkuun, koska lopettaminen tapahtui miltei puolivahingossa. Tuon lähes viiden vuoden aikana olin aika syvästi koukussa tupakkaan. Tupakkaa kului n. aski päivässä, joskus enemmänkin. Yritin lopettaa tupakoinnin aika monta kertaa. Kokeilin turvautua laastareihin, purkkaan, nikotiinitabletteihin, inhalaattoriin, olikohan jotain vielä... Onnistuin välillä olemaan tupakoimatta 1pv-2vkoa, mutta sitten retkahdin taas. Irtiotto oli erittäin hankalaa.
Mutta sitten... Eräs ihminen lähipiiristäni sai minut niin ärsytettyä tupakka-riippuvuuteni suhteen, että katkoin ne tupakat, mitä minulla siinä oli jäljellä, enkä sen jälkeen ole tupakoinut. Olin jo valmiiksi ollut siis ärsyyntyneessä tilassa jo pari viikkoa, ja sitten tämä yksi ei vaan hellittänyt, vaikka pyysin, useaan kertaan. Suutuin aika harvinaislaatuisen perusteellisesti, ja siihen liittyi tosiaan myös tupakoitteni katkominen ja uho että: "saatpa nähdä saatana niin tähän se nyt sitten loppui!" Käytin suunnilleen kahden viikon ajan noita edellä mainitsemiani korvaustuotteita. Yritin joka päivä vähän vaihtaa, että mitä korvaustuotetta käytin, koska en halunnut jäädä koukkuun noihinkaan. Lähipiirissäni on usea purkka- ja laastari-addikti. Itse koin koukuttavimpina kielen alla liu'oteltavan nikotiini-tabletin, ja toisena inhalaattorin.
Konsultin sijaan joskus vielä tehokkaampi on
insultti!

Ei pidä aliarvioida Pyhää Weetutuksen Woimaa.
Mutta ihan todella, tsemppiä kaikille jotka tupakan kanssa rimpuilee. Ei se oo yhtään helppoa, vaikka jotkut onnekkaat niin lesoaakin. Minusta se on yhä ärsyttävää että jotkut, joilla ei ehkä edes ollut kovin vahva addiktio, lesoavat että eihän se nyt missään tuntunut, pikku juttu. Äänekäs vähemmistö, joille lopettaminen oli (?) helppoa. Minä olin jo valmiiksi ahdistunut ja stressaantunut, ja tupakatta oleminen toi lisää ankaraa kyrsintää, mutta sain jotenkin jalostettua sen fyysiseksi energiaksi, ja kanavoitua mm. työntekoon.
Toivon, etten enää koskaan retkahda tupakkaan. Joudun varmaan olemaan melkein elämäni loppuun asti varuillani sen suhteen.
Ja kyllä on kannattanut. Rahaa ei mene enää niin paljoa. Päivässä on muutama tunti enemmän aikaa. Ja hengittäminen helpottui heti (minä olen hiukkasen astmaattinen).
Tsemppiä, tsemppiä, tsemppiä! Ja joskus tosiaan raivonpuuskakin voi auttaa, jos sellaista nyt mitenkään saa varsinaisesti aiheutettua itselleen.