Löysin eläinlääkärin - tai useamman - kirjoittaman ja kissojen historiasta kertovan artikkelin, jonka siteeraan tänne:
Jyrsijätorjunnan asiantuntija ja lemmikki
Kissan ja ihmisen yhteinen taival on pitkä. Kukaan ei tarkasti tiedä, milloin se alkoi. Oletetaan, että ennen kuin kissa sai asemansa jyrsijöiden torjujana, se oli jo ollut lasten leikkikaverina ja tarvittaessa lihan lähteenä. Kun ihminen rupesi viljelemään maata ja varastoimaan viljaa Lähi-Idässä, kaksi läheistä eläinkumppaneistamme sopeutui rooliinsa: hiirestä, Mus musculus, tuli viljavarastoja hyödyntävä haittaeläin ja kissasta, Felis catus, tuli ihmisen apulainen hiiren kurissa pitämiseksi.
Domestikaatio lienee seurannut kaavaa: ihmisen kilpailijasta (yli 9000 vuotta sitten) ihmisen naapuriksi (6000–9000 vuotta sitten), edelleen esimerkiksi kulttitarkoituksiin käytetyksi esikotieläimeksi (5000–6000 vuotta sitten) ja lopuksi ihmisestä täysin riippuvaiseksi kotieläimeksi (noin 5000 vuotta sitten). Domestikoituessaan kissa muuttui kuten muutkin kotieläimeksi valikoituvat eläimet: lapsenomainen käyttäytyminen alkoi dominoida, aivot menettivät kokoaan ja sisäeritys, erityisesti lisämunuaishormonin eritys, sopeutui rauhalliseen kotielämään. Nämä muutokset olivat suhteessa paljon pinnallisempia kuin koiran sudesta kehittyessään kokemat muutokset.
Kissan jalostus alkoi, kun ihminen valitsi lähistöllä olevista kissoista rauhallisimmat ja seurallisimmat. Kissan siisteys, kauneus ja viehättävät tavat tekivät siitä pian enemmän kuin ihmisen naapurin. Kyproksesta on löytynyt noin 9500 vuotta vanha kissan hauta, jossa vainaja on asetettu sievästi ja sen kaulassa on rusetti. Muinaisessa Egyptissä kissasta tuli palvonnan kohde noin 6000 vuotta sitten, mikä auttoi kotikissan levittämisessä halki muinaisen maailman. Rooman kulttuuri arvosti kissaa ja levitti sen edelleen Eurooppaan. Jo varhain huomattiin, että kissa on mitä miellyttävin kumppani pitkillä merimatkoilla. Se lievitti ikävää ja huolehti laivan haittaeläimistä. Merimiesten lemmikkinä kissa levisi nopeasti kaikkiin maanosiin, niin että siitä on tullut maanvaiva Australiassa ja muissa paikoissa, missä lihaa syövä nisäkäs on ylivoimainen saalistaja.
Kotikissan suosiota on edistänyt joidenkin mielipidejohtajien suosio. Esimerkiksi profeetta Muhammedin sanotaan mieluummin leikanneen hihan takistaan kuin herättäneen sillä nukkuneen lempikissansa.
Kotikissa on vieläkin geneettisesti samankaltainen kuin eri mantereiden villikissat, ja ne voivat yleensä lisääntyä keskenään. Kissarotuja on kahta pääryhmää, eurooppalainen (synonyymi: amerikkalainen) ja aasialainen. Suomalainen kissa on tyypillinen eurooppalaiskissa: tukeva ja vahva. Aasialaiskissa, esimerkiksi siamilainen, on kevytrakenteisempi. Näistä päätyypeistä on lukemattomia variaatioita.
Elegantin ja hyödyllisen kissan suosio on monessa maassa, esimerkiksi Yhdysvalloissa, ohittanut koiran suosion. Maailmassa on noin 500 miljoonaa kotikissaa joista vajaa 200 miljoonaa Euroopassa. Vajaa 10 % kissoista on rotukissoja.
http://www.drmouse.fi/kissat/hoito-ja-h ... Kissa.html
Marsu on yksi esimerkki nykyaikaisesta lasten leikkikaverin (lemmikin) ja lihanlähteen yhdistelmästä. Joissakin maailmankolkissa marsuja kasvatetaan ruuaksi, mutta ennen ruokapöytään päätymistään ne pyörivät lattioilla lasten lemmikkeinä. Onhan noita esimerkkejä varmaan vaikka miten paljon.
Mutta että kissakin on oikeasti ollut (vai onko vieläkin jossakin?) sekä lemmikki että hyötyeläin ja ravinnonlähde...
Ihanien kotikissojen omistajana tuo on aika järkyttävä ajatus. Jyrsijäjahdin asiantuntijuuden kyllä ymmärrän ja hyväksyn, mutta että lihanlähde ja ihmisten proteiinitarpeen tyydyttäjä...
Miksei kissa voisi olla lihan lähteenä sillä tavoin, että se tuo saalistamansa jyrsijät - ja linnut - mielellään omistajiensa syötäviksi?
