Kun kaveri ei ymmärrä menneisyyteen palaamista

[untuva]

Mulla on yksi sellainen puhelinystävä. Hän ei voi ymmärtää sitä, että mun tarttee käsitellä menneisyydessäni tapahtuneita tapahtumia. Hän lyö menneisyyden käsittelyn ihan tyhjällä, että siitä on vain haittaa ja eikä ne asiat siitä miksikään muutu. Tiedän ettei hänellä itsellään ole pahemmin tarvetta käsitellä omaa menneisyyttään, hän on henkisesti terve ja aika lailla ongelmaton. Mitä haittaa menneisyyden käsittelystä voisi olla ja mitkä taas ovat hyödyt?

[untuva]

Vastaan kysymykseeni sitten itse, koska ketään muuta ei kiinnosta. Ei tarvitse ainakaan sitten odottaa, että muut vastaisivat, kun vastaakin itse.

MENNEISYYDEN KÄSITTELYN
Hyötyjä:
- syy-seuraussuhteet tulevat näkyväksi
- ymmärrystä siihen miksi toimin nykyään niin kuin toimin
- voi löytyä kadonneita tunteita
- muistiin voi tulla jokin kohta tapahtumasta, jota ei muuten ilman käsittelyä olisi tullut selville
- aikuisena pystyy käsittelemään järkevämmin asioita, jolloin lapsuudentapahtuma saa lisäulottuvuuksia
- itseään pystyy kehittämään, kun tietää mistä kohtaa voisi kehittää
- historiansa täytyy tuntea, jotta voi rakentaa parempaa tulevaisuutta

Haittoja:
- toivottomuuden tunteet muuttuuko mikään
- asioissa kiereskeleminen
- vaikeiden tapahtumien käsittely voi tuntua raskaalta ajalta
- helpompaa olla miettimättä menneisyyttä
- tarkertuminen
- asiat voivat muuttua huonompaankin suuntaan
- tässä ja nyt hetki vaihtuu menneisyyden ja tulevaisuuden pohdinnaksi

[Kahvi]

Niin toki on eri asia käsitellä menneisyyden asioita kuin rypeä niissä.

[untuva]

Niin toki on eri asia käsitellä menneisyyden asioita kuin rypeä niissä.

Mikä on sun mielestä käsittelyn ja rypemisen ero?

[untuva]

Odotan vielä vastauksia Mirriltä ja Trisseltä. Kahvi, Mirri ja Trisse teiltä olen oppinut odottamaan vastauksia tässä osiossa vertaistuki.

[Kahvi]

Niin toki on eri asia käsitellä menneisyyden asioita kuin rypeä niissä.

Mikä on sun mielestä käsittelyn ja rypemisen ero?

En osaa itse oikein tarkkaan sanoa. Niissä menneisyyden tunteissa yms rypeminen on vähän ehkä sellaista toimintaa, jossa ei ole päämäärää, tarkoitusta tahi muuta sellaista otetta - ollaan vaan tunteiden/asioiden "vallassa". Käsittelyssä ehkä enempi fokus on pyrkiä selvittämään/ymmärtämään asioita, tehdään ikäänkuin jonkunsortin salapoliisityötä.

[untuva]

Niin toki on eri asia käsitellä menneisyyden asioita kuin rypeä niissä.

Mikä on sun mielestä käsittelyn ja rypemisen ero?

En osaa itse oikein tarkkaan sanoa. Niissä menneisyyden tunteissa yms rypeminen on vähän ehkä sellaista toimintaa, jossa ei ole päämäärää, tarkoitusta tahi muuta sellaista otetta - ollaan vaan tunteiden/asioiden "vallassa". Käsittelyssä ehkä enempi fokus on pyrkiä selvittämään/ymmärtämään asioita, tehdään ikäänkuin jonkunsortin salapoliisityötä.

Oletko itse käsitellyt menneisyytesi? Ja miettinyt, mistä tämä nyt-toimintasi voisi juontua?

[Mirri]

Menneisyyden traumojen käsittely niin, että elämän aikana kadonneet tunteet alkavat pikkuhiljaa tulla mukaan ja eletty menneisyys alkaa tuntua, voi olla myös 'rypemistä' prosessin ollessa kesken. Eivät menneisyyden asiat muutu, mutta menneisyyden käsittelyn - 'rypemisen' ja 'vatvomisen' - tarkoitus on hoitaa menneisyyden vaurioittamaa tunne-elämää.

Minulle tämän asian ymmärtäminen oli pitkän psykoterapiani alussa hyvin vaikeaa; olinhan sentään käsitellyt menneisyyteni asioita mielestäni jo moneen kertaan. Olin vain käsitellyt omaa mennyttä elämääni ja kasvuvuosiani kuin ventovieraan ihmisen elämää - vailla tunteen häivääkään. 'Objektiivisesti' ja 'analysoiden'. Vasta pitkän ja tiiviin psykoterapian myötä menneisyyden traumojen käsittely alkoi tuntua; silloin teki välillä kipeää ja lujasti. Tarvittiin tuo pelätty ja paheksuttu 'itsesäälissä rypeminen'; tosin psykoterapeutti sanoi sitä myötätunnoksi itseä kohtaan. Niin minäkin nykyisin ajattelen.

Vielä nykyisinkin huonoina aikoinani, kun jokin uusi elämänkriisi aktivoi menneet esille, 'ryven itsesäälissä' menneisyyden tehdessä tunnetasolla kipeää uudelleen ja uudelleen. Mutta tiedän jo, ettei itseä kohtaan osoitettu myötätunto ole esteenä ja uhkana nykyisyydelle. Ennemminkin ajattelen niin, että kyky tuntea myötätuntoa itseä (itsessä olevaa 'lasta') kohtaan, on tunne-elämän eheytymisen merkki.

Tämä on käsittääkseni aika yksilöllinen asia; siksi kerron vain miten itse olen kokenut. Kaikki eivät halua/tarvitse/pysty/kestä mitään syvälle sisikuntaan sukeltavaa menneisyyteen palaamista, muistojen tietoisuuteen kaivamista, ja menneisyyteen jämähtäneiden tunteiden koettavaksi penkomista.
Untuva, mielestäni kaverisi voisi ajatella asian niin, että se mikä pätee hänen kohdallaan, ei päde sinun kohdallasi. Tai jos kaveri ei sitä asiaa hoksaa, niin ainakin sinä voit rauhassa ajatella niin; kaverin ohjeet eivät välttämättä toimi sinun kohdallasi, vaan sinä kenties hoidat itseäsi parhaiten juuri 'penkomalla', 'vatvomalla' ja 'rypemällä'...

[Kahvi]

Oletko itse käsitellyt menneisyytesi? Ja miettinyt, mistä tämä nyt-toimintasi voisi juontua?

Jotakuinkin joo on tullut käsiteltyä (3v terapia). Tarkoitatko "nyt-toiminnalla" tämänhetkisiä toimiani, valintojani yms täällä/elämässä ylipäätään?

[untuva]

Mun kohdalla on puolestaan niin, etten ole ennen terapiaa käsitellyt menneisyyttäni kuin hyvin vähäisissä määrin. Terapeuttini ei ole koskaan käskenyt tai neuvonut minua tuomaan lapsuuttani esiin vaan päätin itse alkaa käsitellä lapsuuttani. Olisi ollut parempi, että olisin osannut tehdä näin jo aikaisemmin eli ennen terapiaa. Olisin pidemmällä ja moni ikävä asia tässä välillä olisi jäänyt tapahtumatta. Terapiani alkoi hyvin viimetipalla sillä olisin voinut jo monta kertaa kuolla terapian aikana. Nyt on mennyt vuosi niin etten ole ollut osastohoidossa, mikä tarkoittaa samalla sitä että itsetuhoisuuteni ei ole enää vahvoilla. Olen saanut menneisyyttäni pohdittua siinä määrin, että olen päässyt itsetuhoisuudesta ulos. Mulle menneisyyden käsittely on ollut elinehto, sitä kaverini ei tietenkään tajua eikä voi tajutakaan. Oli hyvä, että valitsin terapiamuodoksi psykodynaamisen terapian. Tuntuu siltä, että menneisyyteni on tärkeä asia myös terapeutilleni. Ärsyttää vaan sellainen suhtautuminen minuun kuin kaverini suhtautuu: hän yrittää aina palauttaa mut heti tähän hetkeen, jos kerron jotain vaikka samanpäivän aikana kohtaamasta ongelmastani. Mitään ongelmia ei saisi olla ja ne pitäisi unohtaa. Jos ei käsittele ongelmia niin, miten niihin ikinä ratkaisuakaan saa. Kiitos, Mirri sait minut alakulosta. Osaat puhua niin hyvin, että tulee aina hyvä olo minulle vastaamista viesteistäsi. Olet lohduttajatyyppiä.

[untuva]

Oletko itse käsitellyt menneisyytesi? Ja miettinyt, mistä tämä nyt-toimintasi voisi juontua?

Jotakuinkin joo on tullut käsiteltyä (3v terapia). Tarkoitatko "nyt-toiminnalla" tämänhetkisiä toimiani, valintojani yms täällä/elämässä ylipäätään?

Ihan missä ikinä liikutkin. Kyse on siitä, että tiedät miksi toimit niin kuin toimit. Miksi puhut toisille niin kuin puhut jne.

[Kahvi]

Mirrin viesti on kieltämättä helkatan hyvä!

[untuva]

Miten hän osaakin. Hymyilen.