T r a n s f e r e n s s i

[Varjolilja]

Joskus, vuosia sitten luin F. Dostojevksin romaania Karamazovin veljekset. En päässyt sitä loppuun ensimmäisellä enkä toisellakaan kerralla. Kuitenkin minua viehätti siinä kirjassa - sen alkupuoliskolla tietenkin - eniten luostarinvanhin Zosima ja hänen ääretön lempeytensä ja viisautensa. Juuri hän sanoi - oliko se vanhin niistä kolmesta veljeksestä vanhimmalle vai jollekin toiselle, en muista - mutta hän juuri sanoi, että tärkeintä on olla rehellinen itselleen. En siis itse ole niin viisas, että olisin sen viisauden keksinyt, en suinkaan. Se lause jäi soimaan mieleeni, kun olin niin paljon kuullut (elävässä elämässä jälleen) rehellisyydestä. Sen jälkeen tajusin, että ensin pitää olla rehellinen itselleen, nähdä itsensä rehellisesti eikä siten, että itse vain on oikeassa ja muut väärässä ja muissa on aina syy eikä itsessä ikinä mitään vikaa. Mutta ortodoksimunkin elämänviisaudesta kertominen voi sekin herättää joissain suuria intohimoja ja siksi sekin aihe on tällä palstalla vaarallinen.

Kyllästyneen terapeutista (siitä, joka perui yli puolet ajoista) taisin mainita, että hänenkin olisi pitänyt olla itselleen rehellinen ja miettiä, miksi ne monet ajat piti (hänen taholtaan) perua, miettiä, miksi siitä terapiasta ei terapeutin osalta tullut oikein mitään, miksi hän oli ryhtynyt siihen terapiaan, mutta jätti sen kesken. Omasta terapeutistani sanon sen, ettei hän ole perunut kuin yhden ajan ilmeisesti sairastuttuaan ja joskus on vaihtanut ajan hieman toiseen aikaan. Kerran olen itse erehtynyt ajasta ja aikani oli mennyt jo tunteja sitten, kun vasta olin menossa, katsonut edellisen viikon kellonajan virheellisesti.

Marialle: En tiedäkään hänestä muuta kuin hänen oman kertomansa eikä hän varsinaisesti ole ystäväni, sillä tapasin ja aiemminkin olen tavannut hänet työni vuoksi. Mutta jostain syystä hän "avautui" minulle ja on aiemminkin avautunut ja juorusi minulle ihmisten asioita ja senkin tiedän, että hän kertoo kaiken kertomani eteenpäin, joten hän ei ole sillä tavoin kovin luotettava kuuntelija ja ystävä. Olen kuullut hänelle kertomiani "salaisuuksia" aivan toisilta ihmisiltä. Sen kuitenkin huomasin, että hän väheksyi jopa itsemurhaan johtanutta masennusta, myös muiden kuin sen henkilön. Jäin miettimään, minkä verran hän todellisuudessa tuntee masennusta. Itse koen saavani kovin vähän ymmärrystä, jos puhun jotain todellista omasta synkästä mielestäni. Minua ei ymmärretä, vaan sanotaan, etten saa tai minun ei pidä ajatella sillä tavalla kuin ajattelen. Olen tullut siihen tulokseen, että masennusta eivät kovin hyvin ymmärrä ihmiset, joilla ei itse ole kokemusta siitä tai muuta asiantuntemusta. Tietysti voin olla ja mahdollisesti olen väärässä myös tässä asiassa, joten se siitä tietämyksestäni ja kokemuksistani. Ehkä olen "liian vähän" masentunut, tiedä häntä, miten se asia oikeastaan on.

[Pertti Luukkonen]

Maria: Helpoin tapa tehdä ihminen vihaiseksi on sanoa tätä vihaiseksi (- -)

Viitamäki saattoi sanoa neidolle: "Olettepas te punainen!", jolloin neito tuli punaiseksi.

[Maria]

Maria: Helpoin tapa tehdä ihminen vihaiseksi on sanoa tätä vihaiseksi (- -)

Viitamäki saattoi sanoa neidolle: "Olettepas te punainen!", jolloin neito tuli punaiseksi.

Jeps, tuttu juttu. On tullut koettua monet kerrat. Vasta aikuisena olen käsittänyt, millä tavalla julmia ja taitavia helppojen keinojen käyttäjiä monet (aikuisetkin) olivat.

[Varjolilja]

Kyllästynyt, sillä tavalla, että ollessani esim. vihainen, voin todeta, että olenpa vihainen sen sijaan, että ajattelen, että onpa tuo toinen vihainen, mutta minä en ole yhtään vihainen tai suuttunut. Masennus on sillä tavalla transferenssiin liittyvää, että voin myöntää itselleni, että olen masentunut ja juuri niin syvällä siinä kuin olenkin enkä kiellä sitä ja ajattele, että nuo muut vain (sulaa ilkeyttään) pitävät minua sellaisena, jota en ole ja kenties mielestäni ovat itse masentuneita, vaikkeivät todellisuudessa olisi yhtään.

Kerrohan sinä myös, miten kukin tässä ketjussa oleva viestisi liittyy transferenssiin. Voit tehdä sen yhtä perusteellisesti ja järjestelmällisesti kuin viipaloit muiden kirjoittajien viestit. Kerrankin sitten ymmärrän asiat oikein, kun ne selitetään minulle kunnolla enkä vain luulottele omiani.

[Maria]

Ongelmani on (mm.) se, etten ole koskaan ymmärtänyt mitä tuo paljon puhuttu transferenssi on tai mitä asioita sillä voidaan selittää.
Tämänkään keskustelun kytköksiä transferenssiin en hahmota lainkaan - ja siksi asia minua vaivaakin.

En minäkään ymmärrä kytköksiä. Lisäksi keskustelu polveilee, vaikka transferenssia oli tarkoitus esitellä, käytännössä moni haluaa puhua terapian aikaansaamista (tai muussa elämässä esiintulleista) tunnekokemuksistaan. Ingressistä ymmärsin, että tunteensiirto liittyy aiheeseen, minkä todentaminen (alkuperän todentaminen) on vaikeaa. Toisaalta lähes kaikki merkittävän ihmissuhteen ilmiöt ovat transferenssia?

Minua hämää erityisesti se, miksi transferenssikeskustelu lähes aina ohjautuu negatiiviselle puolelle? Minäkin helposti muistin terapiani ongelmakohdat ja mielessäni heti pohdin liittyikö niihin mahdollisesti terapeuttini minua kohtaan kokemaa negatiivista transferenssia. Sitä en saa koskaan tietää.

Miksi usein vain negatiivinen transferenssi herättää keskustelua, onko olemassa muunlaista?

[xxccz]

Ei, koska toisessa tapauksessa kyse on paranoiasta.

Ei välttämättä. Vaan ehkä Kyllästyneen kokemus henkilöstä, joka tuolla tavoin "vertaistuellisesti" mitätöi Kyllästyneen kokemuksen. Ja se tyyli saattaa olla Kyllästyneelle jossain elämänvaiheessa pakonedessä hyväksymää vuorovaikutusta.

Ja Kyllästynyt on sen vuoksi herkkä havaitsemaan sen, mikäli sellaista huomaa.

Minusta siinä ei ole paranoiaa laisinkaan. Se on pelkästään perhanan kuluttavaa ja kieroa vuorovaikutusta-> syyttää, vaikka ei syytäkään. Ei voi osoittaa todeksi, koska mitään suoraa ei ole todentaa, on vain ärsyttävän nurinkurista vuorovaikutusta. : "löydä itsesi rivien välistä" (tai siis sellainen minäkuva, jota tarjotaan )

Jostain oppikirjasta aikoinaan luin, että tuon tyyppinen vuorovaikutus ja kaksoissidoselementit aiheuttaisi nimenomaan sch. Sen teorian oivaltaja saattaa hyvinkin olla väärässä, tai sitten ei. Jo on paranoiaa tarjottukin Kyllästyneelle, joka pysyy kannassaan sitkeästi. Siitä pointsit!

Ja nimenomaan, mikäli toimii suhteessa Äiti/lapsi.

En ymmärrä, miksi Perä et ole tuota ottanut huomioon, koska olethan K:n tuntenut vuosia..

[xxccz]

Miksi usein vain negatiivinen transferenssi herättää keskustelua, onko olemassa muunlaista?

Eräs minulla hyvin mieleenpainuva asia ja eteenpäinkantava oli, kun tapasin psykiatrin taannoin.
Koin käynnin hyvin turhaksi, mutta menin, koska niin oli sovittu. Olin jo odotusaulassa täynnä rakkautta ja lempeää mieltä, joka vahvistui psykiatrin tapaamisella. Sanoja ei montaa ollut, mutta ne lausutut olivat niin hassut, että vitutus käynnistä muuttui kärsivällisyydeksi itseään kohtaan. Ja rakkautta tunsin hyvin paljon. Aitoa ja puhdasta, ilman himoa tv.

[xxccz]

Miten niin usean vuoden tiiviin psykoterapiatyöskentelyn tuoma hyöty on valunut täysin hukkaan ja mennyt jopa miinuksen puolelle?
Ennemminkin tuo mitä sanoit kuulostaa siltä, ettei sinua monivuotinen terapia panostuksineen ole auttanut.
Muttei pitkän ja tiiviin psykoterapian tuottama hyöty sentään niin heikoissa kantimissa ole, että koko monivuotinen potilaan pään sisällä tapahtunut psyykkinen prosessi ja hänen terapiatyöskentelynsä tulos kaatuisi yhteen loppulausuntoon.

Taas näitä "tiedänkaikenparemmin" a`la mirri. Tkp`lam

Siis ethän sinä, Kyllästynyt ole voinut tuntea niin, koska se ei mahdu mirrin käsityskykyyn tuollaisenaan, kun sinä olet sen kokenut.

Minä uskon, että toista voi "auttaa" ja sitten romuttaa enemmän, jolloin loppu on alkua pahempi. Se voi olla joskus jopa se päämäärä.

[Riidankylväjä]

.

[Biancaliina]

'

[xxccz]

´
Siis Biancaliina!? Onko sinun äitisi syöttänyt sinulle psyykenlääkkeitä? Oletko varma muistikuvasi oikeellisuudesta?

[minätäällä]

Tuon projektiivisen identifikaation pohjaltahan tuommoinen hylkäämiskokemuksen toistuminen terapiassa olisi hyvin selitettävissä ja todennäköistäkin, ellei terapeutti olisi käynyt läpi perusteellista omaa analyysia, jonka pohjalta tuon tunnistaisi ja osaisi toimia toisin.

[Riidankylväjä]

.

[Biancaliina]

'

[xxccz]

´
Ei suinkaan. Terapeuttisi johdatti sinua harhaan. Kyllähän maailma on paha paikka, onko se täysin paha, niin ei. Ja ihmiset ovat epäluotettavia sekä ilkeitä. Kuten terapeuttisi.

Mutta mtä tarkoitat myymisellä?

Ja oliko tämä sen valittamisen myötä valikoitunut terapeutti vai terapeutti ennen valitusta?

[xxccz]

´
Siis Biancaliina!? Onko sinun äitisi syöttänyt sinulle psyykenlääkkeitä? Oletko varma muistikuvasi oikeellisuudesta?

Minulle ja veljelle. Tämän jopa äitinikin kertoo aivan avoimesti, koska ei näe siinä mitään väärää.
"Mitä väärää siinä nyt on että annan lapsien tuskaan lääkettä, itkitte niin kun hamsteri kuoli".
Kyllä vielä 18-vuotiaanakin alistuin, äiti toi Peratsinin, kun valitin ahdistusta. Että suht varma olen (vaikka yhdessä vaiheessa tuntui ja mietin, että onko mikään muistikuvista totta).
Olin joku 15-16v. kun miehensä uhkasi aseella, tappelivat koko yön, tärisin ja jotain kai aamuun asti, äitini toi lääkettä mutten muista kunnolla koko yötä. Tai yleensäkään elämääni.

Nykyään ymmärrän miksi veljeni sai (ainakin) kerran kauhean raivarin, kun lapsensa oli kipeä ja hänelle määrättiin lääkettä.
Ihmettelin silloin, että miksi jonkun lääkemääräys herättää niin voimakkaan tunnepitoisen kohtauksen.
Enkä tajunnut, että itsekin reagoin voimakkaasti tietyissä tilanteissa.

Olisiko tutkintapyyntö paikallaan?
Kaikkea olen kuullut ja vähän nähnytkin (esim. turhat ritalinlapset) , mutta tuo tarinasi on jotenkin pölhö.

[xxccz]

Missä määrin maailman kavaluus on itseään toteuttava ennustus?

kiskoppa i:a hiukan vaikka golfpallon reikään, niin selviää.

[xxccz]

´
Niinpä.
Vastasit itse kysymyksiisi vahvistaen sen, että oikeessapa olit. Ei Korppi korpin silmää sörki.

Olipas liero. Voi potilasparkoja, jotka hänen terapiaan joutuvat.

Sopimuspotilaita.. voihan kökkö.
Teithän valituksen?

[Biancaliina]

Olisiko tutkintapyyntö paikallaan?
Kaikkea olen kuullut ja vähän nähnytkin (esim. turhat ritalinlapset) , mutta tuo tarinasi on jotenkin pölhö.

En kommentoi poliisiasioita netissä. Pölhö?

[xxccz]

Olisiko tutkintapyyntö paikallaan?
Kaikkea olen kuullut ja vähän nähnytkin (esim. turhat ritalinlapset) , mutta tuo tarinasi on jotenkin pölhö.

En kommentoi poliisiasioita netissä. Pölhö?

No. Ohhoh. Vielä pölhömmäksi menee tuon viimeisen lauseesi jälkeen. Kerrot paljon ja hmm. sitten et kerrokaan, olisivatko oikeasti totta.