Hilppa kirjoitti:Golden flower kirjoitti:Kyllästynyt, minulle on välittynyt kirjoituksistasi sellainen näkemys, että...
On täällä muitakin keskustelijoita kuin Kyllästynyt.
En missään tapauksessa hyväksy tahallisesti koko työikäisen elämänsä pituiseksi ajaksi heittäytymistä "anttiviljamiksi". Mielestäni sellaisella asenteella leuhkiminen julkisesti on röyhkeätä ja muiden hyväksikäyttöä. Pitää myös muistaa, että leuhkiminen töitä tekemättömäksi heittäytymisellä on mahdollista vain, koska järjestelmämme on kustantanut sellaiselle leuhkijalle peruskoulutuksen ja perusterveydenhoidon hänen lapsuutensa ja nuoruutensa ajan, jolloin heittäytyjä voi terveenä ja hyvinvoivana (ainakin toistaiseksi) vielä elellä, kunnes vanhuus vaivoineen ja minieläkkeinen kurjuus alkaa.
Miksi pitäisi hyväksyä anttiviljameiden kaltainen toiminta? Toisaalta voidaan kysyä, mihin hyväksymisessä vedetään raja? Helposti anttiviljameiden haukkumiseen keskittymisestä seuraa kaikkien työttömien syvä halveksunta. Kun työntekijä irtisanotaan, irtisanotun kokemus on menetys. Jonkinasteinen lamaantuminen riippuen irtisanotun voimavaroista ja tulevaisuuden näkymistä varmasti seuraa. Moni ei kerro työpaikan menetyksestään edes lähisukulaisilleen. Kun työtä aletaan irtisanomisen jälkeen hakea, yleensä sitä haetaan siltä alalta, johon on koulutus ja jollaisesta työstä on kokemusta. Tai sitten vaihdetaan alaa riippuen työpaikan hakijan iästä ja kouluttautumismahdollisuuksista. Joka tapauksessa ihminen tarvitsee kannustusta ja rohkaisua tavalla tai toisella selviytyäkseen menetyskokemuksesta ja ollakseen valmis hakemaan uusia tehtäviä ja pärjätäkseen työhönottohaastatteluissa.
Kylllä on muitakin keskustelijoita kuin Kyllästynyt, mutta tämä vastaukseni oli kohdennettu Kyllästyneelle vastauksena hänen kommentteihinsa minun aikaisempaan viestiini, jota en jaksanut/ehtinyt ryhtyä muokkaamaan (lainauksia siis).
Minusta ei missään tapauksessa tarvitse hyväksyä sitä, että joku yhteiskunnan tukien varaan heittäytyy. En vaan jaksa uskoa, että paheksunnalla ongelma saadaan kuin korkeintaan lisääntymään kuten monessa muussakin asiassa. Mutta ilmeisesti ihmisillä on Oikeus paheksua ja tälläisessä tapauksessa jopa Velvollisuuskin (?) huolimatta siitä, että asiat menevät sen myötä enemmän solmuun. On helpompi ja mukavampi syyttää muita kuin muuttaa itseään ja pyrkiä toimimaan rakentavasti.
Kyllähä meillä on tässä kaikilla sellainen velkataakka harteilla yhteiskunnalle lapsuudestamme ja terveydestämme, että on Suuri Ihme jottemme ole kaikki kumossa sen alla.
Valitettavasti joillain on siitä huolimatta olla mutkiakin matkassa...
Hilppa kirjoitti:Toisaalta voidaan kysyä, mihin hyväksymisessä vedetään raja? Helposti anttiviljameiden haukkumiseen keskittymisestä seuraa kaikkien työttömien syvä halveksunta. Kun työntekijä irtisanotaan, irtisanotun kokemus on menetys. Jonkinasteinen lamaantuminen riippuen irtisanotun voimavaroista ja tulevaisuuden näkymistä varmasti seuraa. Moni ei kerro työpaikan menetyksestään edes lähisukulaisilleen. Kun työtä aletaan irtisanomisen jälkeen hakea, yleensä sitä haetaan siltä alalta, johon on koulutus ja jollaisesta työstä on kokemusta. Tai sitten vaihdetaan alaa riippuen työpaikan hakijan iästä ja kouluttautumismahdollisuuksista. Joka tapauksessa ihminen tarvitsee kannustusta ja rohkaisua tavalla tai toisella selviytyäkseen menetyskokemuksesta ja ollakseen valmis hakemaan uusia tehtäviä ja pärjätäkseen työhönottohaastatteluissa.
Samalla logiikallahan voidaan syyttää esimerkiksi seksuaalisesti holtittomasti käyttäytyviä naisia siitä, että muitakin (kunnollisia ja siveellisiä) naisia ahdistellaan seksuaalisesti, kun luullaan, että kaikki naiset ovat sellaisia, jotka tykkää kun puristellaan perseestä. Samalla viedään vastuuta pois ahdistelijoilta.
