Luukkonen: DSM-5: Merkkisysteeminen diagnostiikka

[Psykopatologia]

2.3. Eurooppalainen vrt. amerikkalainen psykiatrinen traditio

Psykopatologialla tarkoitetaan – paitsi oppia psyykkisistä häiriöistä – spesifimmin myös liikettä tai traditiota, joka menee enimmin saksalaisen psykiatrin ja filosofin Karl Theodor Jaspersin (1883 – 1969) nimiin (Allgemeine Psychopathologie. Ein Leitfaden für Studierende, Ärzte und Psychologen, 1913) (Shorter 2005: 148 – 149, 233 – 237; Petteri Pietikäinen 2013: 361 – 362). Jaspers harjoitti lääkärintointa vain seitsemän vuoden ajan (1908 – 1915). Tämän jälkeen hän siirtyi filosofiaan (fenomenologia & eksistentialismi). – Suomessa lähinnä Jaspersia on Lauri Matias Rauhala (1914–).

_

[Kuutar]

Uudessa DSM-5:ssä (2013: 810) ero bisarrien ja nonbisarrien harhaluulojen välillä on häivytetty;
ts. deluusio, per se, ”kelpaa” sekä skitsofreeniseen että paranoidiseen psykoosiin

Tuo kuulostaa pahalta, toisin sanoen voidaan helpommin leimata ihmisiä paranoidisesti skitsoiksi. Mistä psykiatrit voivat tietää, onko jonkun oletus harhaluulo vai faktaa? Kuinka laaja-alainen potilaan harhaluulon tulee olla, jotta se määriteltäisiin tuoksi sairaudeksi?

Suomessa kuitenkin käytetään ICD luokitusta, vai mitä?

[Psykopatologia]

1990-luvun loppuun mennessä DSM:llä oli hegemonia neo-galtonilaisessa tutkimuskäytännössä ympäri maailman ja
vahva merkitys myös kliinisessä praktiikassa. ICD säilyi kuitenkin virallisena systeeminä. Yhdysvalloissa ICD-9-CM
(clinical manual) on virallisena järjestelmänä 30.9.2014 saakka ja 1.10.2014 lähtien ICD-10-CM.

Suomessa siirrytään ICD-11:een (2015) vuosikymmenen loppupuolella, kun kirja on suomennettu.

[Kuutar]

1990-luvun loppuun mennessä DSM:llä oli hegemonia neo-galtonilaisessa tutkimuskäytännössä ympäri maailman ja
vahva merkitys myös kliinisessä praktiikassa. ICD säilyi kuitenkin virallisena systeeminä. Yhdysvalloissa ICD-9-CM
(clinical manual) on virallisena järjestelmänä 30.9.2014 saakka ja 1.10.2014 lähtien ICD-10-CM.

Suomessa siirrytään ICD-11:een (2015) vuosikymmenen loppupuolella, kun kirja on suomennettu.

Onko ICD:ssä bisarrin ja nonbisarrin ero häivytetty kuten DSM:ssä?
Millainen on nonbisarri harhaluulo?

[Kuutar]

Pertti Luukkonen, Uusi Suomi:
http://perttiluukkonen.puheenvuoro.uusi ... vinjetteja

Paranoidiselle on tyypillistä, että vaikka hänen mielikuvansa olisi oikea, hän suurentaa ja liioittelee, tekee kärpäsestä härkäsen. Täten "totuuskaan" ei takaa sitä, että henkilö ei olisi paranoidinen. Mustasukkaisuus-paranoidinen voi todeta - yllätätettyään vaimonsa rysän päältä: "Siinä näitte, että olin oikeassa - ja te piditte minua sairaana!"

Tuo on ainakin huono esimerkki. Jos on jo kauan epäillyt puolison pettävän ja sitten tästä saa todisteetkin, niin onko se henkilö ollut paranoidinen? Minusta kyse on luultavammin siitä, että pettäjä on pidemmän aikaa käyttäytynyt oudosti ja salailevasti, koska hänellä on ollut toinen suhde. Kyllä sellaisen voi huomata, ja sen paranoidiseksi väitetyn mielipide ei ole perustunut pelkkään luuloon, vaan havaintoihin puolisonsa poikkeavasta käytöksestä.

[Psykopatologia]

Ei ole häivytetty, ei ollut DSM-IV:nessäkään (1994-).

Minua vakoillaan.

[Psykopatologia]

Pertti Luukkonen, Uusi Suomi:
http://perttiluukkonen.puheenvuoro.uusi ... vinjetteja

Paranoidiselle on tyypillistä, että vaikka hänen mielikuvansa olisi oikea, hän suurentaa ja liioittelee, tekee kärpäsestä härkäsen. Täten "totuuskaan" ei takaa sitä, että henkilö ei olisi paranoidinen. Mustasukkaisuus-paranoidinen voi todeta - yllätätettyään vaimonsa rysän päältä: "Siinä näitte, että olin oikeassa - ja te piditte minua sairaana!"

Tuo on ainakin huono esimerkki. Jos on jo kauan epäillyt puolison pettävän ja sitten tästä saa todisteetkin, niin onko se henkilö ollut paranoidinen? Minusta kyse on luultavammin siitä, että pettäjä on pidemmän aikaa käyttäytynyt oudosti ja salailevasti, koska hänellä on ollut toinen suhde. Kyllä sellaisen voi huomata, ja sen paranoidiseksi väitetyn mielipide ei ole perustunut pelkkään luuloon, vaan havaintoihin puolisonsa poikkeavasta käytöksestä.

Tulee kuitenkin vielä erottaa toisistaan harhaluulo ja paranoidisuus.

[Kuutar]

Pertti Luukkonen, Uusi Suomi:
http://perttiluukkonen.puheenvuoro.uusi ... vinjetteja

Paranoidiselle on tyypillistä, että vaikka hänen mielikuvansa olisi oikea, hän suurentaa ja liioittelee, tekee kärpäsestä härkäsen. Täten "totuuskaan" ei takaa sitä, että henkilö ei olisi paranoidinen. Mustasukkaisuus-paranoidinen voi todeta - yllätätettyään vaimonsa rysän päältä: "Siinä näitte, että olin oikeassa - ja te piditte minua sairaana!"

Tuo on ainakin huono esimerkki. Jos on jo kauan epäillyt puolison pettävän ja sitten tästä saa todisteetkin, niin onko se henkilö ollut paranoidinen? Minusta kyse on luultavammin siitä, että pettäjä on pidemmän aikaa käyttäytynyt oudosti ja salailevasti, koska hänellä on ollut toinen suhde. Kyllä sellaisen voi huomata, ja sen paranoidiseksi väitetyn mielipide ei ole perustunut pelkkään luuloon, vaan havaintoihin puolisonsa poikkeavasta käytöksestä.

Tulee kuitenkin vielä erottaa toisistaan harhaluulo ja paranoidisuus.

Eihän sillloin ole kyse välttämättä kummastakaan jos henkilön väittämä on totta ja hänen epäilynsä perustuivat havaintoihin.

[Helmenkalastaja]

Voisihan tuollaisessa tapauksessa olla kyse myös tilanteesta "kun kerran jatkuvasti aiheettomasti epäillään, niin annetaan sitten aihetta".

[Psykopatologia]

Kuutar:
Eihän sillloin ole kyse välttämättä kummastakaan jos henkilön väittämä on totta ja hänen epäilynsä perustuivat havaintoihin.

Tällaiset korrelaateiltaan epämääräiset virkkeet eivät aukea muille.

[Kahvi]

Pertti Luukkonen, Uusi Suomi:
http://perttiluukkonen.puheenvuoro.uusi ... vinjetteja

Paranoidiselle on tyypillistä, että vaikka hänen mielikuvansa olisi oikea, hän suurentaa ja liioittelee, tekee kärpäsestä härkäsen. Täten "totuuskaan" ei takaa sitä, että henkilö ei olisi paranoidinen. Mustasukkaisuus-paranoidinen voi todeta - yllätätettyään vaimonsa rysän päältä: "Siinä näitte, että olin oikeassa - ja te piditte minua sairaana!"

Tuo on ainakin huono esimerkki. Jos on jo kauan epäillyt puolison pettävän ja sitten tästä saa todisteetkin, niin onko se henkilö ollut paranoidinen? Minusta kyse on luultavammin siitä, että pettäjä on pidemmän aikaa käyttäytynyt oudosti ja salailevasti, koska hänellä on ollut toinen suhde. Kyllä sellaisen voi huomata, ja sen paranoidiseksi väitetyn mielipide ei ole perustunut pelkkään luuloon, vaan havaintoihin puolisonsa poikkeavasta käytöksestä.

Esimerkki on huono, koska yleensä pettävän puolison muuttunut käytös ym huomataan ja alkaa syntymään järkeviä epäilyitä.

Tuossahan ilmeisesti haettiin sitä, että vaikka paranoidinen vahingossa osuisi oikeaan, niin se ei kerro hänen sairauden tilastaan mitään.

[Psykopatologia]

Niin hajettiin. Vaikka paranoidinen olisi ei-satunnaisesti(kin) oikeassa,
se ei todista pitävästi, että kyseessä ei olisi paranoia.

[Psykopatologia]

Maanantain 23.9.2013 (ilta) Sydämen asialla esitti akuutin paranoidisen tapauksen
(paikallisen poliisiaseman pomon nuori vaimo).

[Kuutar]

Kuutar:
Eihän sillloin ole kyse välttämättä kummastakaan jos henkilön väittämä on totta ja hänen epäilynsä perustuivat havaintoihin.

Tällaiset korrelaateiltaan epämääräiset virkkeet eivät aukea muille.

Ei henkilö ole välttämättä ollenkaan paranoidi eikä harhaluuloinen, jos hän on epäillyt puolison pettävän ja ollut oikeassa siinä.

[Kuutar]

Niin hajettiin. Vaikka paranoidinen olisi ei-satunnaisesti(kin) oikeassa,
se ei todista pitävästi, että kyseessä ei olisi paranoia.

Mikään ei kyllä silloin myöskään todista, että henkilöllä olisi paranoia. Jos ihminen on luonteeltaan skeptinen ja epäileväinen, mutta on yleensä oikeassa väitteissään( eikä väitteet ole bizarreja), ei ole ainakaan mitenkään oikeutettua leimata häntä mielisairaaksi.

[Psykopatologia]

Nykyisestä DSM:stä, jonka piti olla DSM-V ("DSM viides"), tulikin DSM-5 ("DSM viisi").
Aiemmat ovat DSM-IV ("DSM nejäs") etc.

Roomalaisten taivuttaminen on vaikeaa: "Dee äs äm viidessä" kirjoitetaan DSM-5:ssä
mutta "dee äs äm neljännessä" kai DSM-IV:ssä ?

[Helmenkalastaja]

Joo.

[Psykopatologia]

Kiitos! Osasinpa ainakin tuossa ja tällä kertaa.

[Psykopatologia]

2.3. Eurooppalainen vrt. amerikkalainen psykiatrinen traditio

Psykopatologialla tarkoitetaan – paitsi oppia psyykkisistä häiriöistä – spesifimmin myös liikettä tai traditiota, joka menee enimmin saksalaisen psykiatrin ja filosofin Karl Theodor Jaspersin (1883 – 1969) nimiin (Allgemeine Psychopathologie. Ein Leitfaden für Studierende, Ärzte und Psychologen, 1913) (Shorter 2005: 148 – 149, 233 – 237; Petteri Pietikäinen 2013: 361 – 362). Jaspers harjoitti lääkärintointa vain seitsemän vuoden aikana (1908 – 1915). Tämän jälkeen hän siirtyi filosofiaan (fenomenologian & eksistentialismiin). – Suomessa lähinnä Jaspersia on Lauri Matias Rauhala (1914–).

Jaspersille fenomenologia tuli osaksi tutkimusmetodia. Hän erotti toisistaa merkitsevät yhteydet (verstehen) ja kausaaliset selitykset (begreifen) sekä psykoosin muodon sen sisällöistä muodon ollessa olennaisempi; ”moodi, jossa kokemus ilmenee, on muoto (olkoon sitten vaikkapa havainto, mielikuva tai ajatus) (- -)”. Täten esimerkiksi jonkun sairauden muotoa kuvaavat depressio-episodit, joiden sisältönä voivat olla mm. itsemurha, alkoholismi jne. Olennaista oli kuitenkin empatia, jonka kautta haluttiin selvittää esimerkiksi sitä, oliko potilaan pre-morbidi psykologia jotenkin kongruentti sairauden aktuaalin sisällön kanssa, vai tulivatko oireet enemmän ikään kuin ”ilmasta”. Joka tapauksessa syvä eläytyvä ymmärtäminen oli olennaista ja toi jaspersilaisen otteen lähelle humanistisia tieteitä.

Amerikkalainen psykiatria kävi psykopatologiseksi sveitsiläisen Adolf Meyerin (1866 – 1950) Yhdysvaltoihin (1892) tulon myötä (tässä niteessä *s. 1) ja oli psykopatologista varsinkin n. 1945 – 1965, kun psykoanalyysi merkitsi psykiatrian avant gardea. 1970-luvulta alkoi kuitenkin biologisen psykiatrian nousu myös psykofarmakologian ja uusien lääkkeiden myötä, ja myös (psykoanalyysia luonnon)tieteellisemmälle otteelle oli tilausta. Vuonna 1980 ilmestyi uusi radikaali diagnoosi-luokitus DSM-III, joka uusine painoksineen (1987, 1994, 2000; tässä niteessä *s. 1 – 6) nosti päätoimittajansa Robert Leopold Spitzerin (1932–) 1900-luvun jälkipuoliskon merkittävämmäksi psykiatriksi (*kuva takakannessa).

DSM ei ole psykiatrian oppikirja eikä psykiatrian ”raamattu”, jollaiseksi sitä haukutaan, vaan vain nosologinen systeemi, joka on saavuttanut auktoratitatiivisen aseman tutkimuskäytössä ja käytännön diagnostiikassa. DSM pyrkii olemaan – muun medisiinan rinnalla – näyttöön pohjaavaa (evidence based) lääketiedettä, mutta rahkeet eivät oikein riitä. Psyykkiset häiriöt eivät ainakaan vielä ole ”alistuneet” lääketieteelle, ja DSM-manuaalien myötä, joiden rationaalit eivät kaikin osin ole (olleet) pitäviä (Shorter 2013: 129 – 145), amerikkalainen psykiatria on redusoitunut sieluttomaksi neurotieteeksi.

Suomessa
_

[Kuutar]

Pertti: Psyykkiset häiriöt eivät ainakaan vielä ole ”alistuneet” lääketieteelle, ja DSM-manuaalien myötä, joiden rationaalit eivät kaikin osin ole (olleet) pitäviä (Shorter 2013: 129 – 145), amerikkalainen psykiatria on redusoitunut sieluttomaksi neurotieteeksi.

Kyllä noin on käynyt jossain määrin Suomessakin. Pidän ehkä pahimpana ongelmana sitä, että vaikka monille psyykkisten häiriöiden olemassaololle ei ole löytynyt uskottavia lääketieteellisiä todisteita, niitä silti hoidetaan kuin ne olisivat aivojen sairaustiloja. Jos lääkityksestä ( joka ei aina edes perustu mihinkään uskottavaan näyttöön sen enempää lääkkeen hyödyistä kuin sairauden olemassaolostakaan) ei ole hyötyä potilaalle, siitä syyllistetään potilasta.