Mulla ja mun siskolla on hyvin samanlaiset tekstauskäsialat, niitä eivät edes vanhempamme erota toisistaan. Yliopiston aloittaessani luovuin kaunokirjoituksesta kokonaan, koska käsienikin motoriikka on huono, eikä tyyppikirjaimistani saa selvää. Nyt olen siis tekstannut jo 13 vuotta, ja se on suht luettavaa se tekstaukseni.
Nimikirjoitukseni on vaihtunut moneen kertaan. Siis miten sen teen. Nyt se on vain etunimi ja sukunimen eka kirjain ja pitkä viiva.
Psykoosissa kirjoitin paljon tyyppikirjaimilla ja tikkukirjaimilla ja jopa niillä sekaisin. Pidin nimittäin osastolla päiväkirjaa, ja niitä kertyi jopa 3 kpl.
Monilla kuntoutujakamuillani on epäselvä käsiala, sellainen josta huomaa, et käsi on tutissut kirjoittaessa. Itsekin kun käyn leffavisassa, niin saatan kirjoittaa kysymyslomakkeeseen kolmella eri käsialalla (tikut, tyypit, tekstaus) eri kysymyksissä. Joukkueessamme ovat vain minä ja miesystäväni, mutta vakiovitsimme on, että voisi luulla kyseessäolevan isomman joukkueen, kun vastauspaperissa on neljää eri käsialaa (3 multa, 1 miesystävältä).


