Kirjoittaja Kuutar » 24.08.2013 04:22
Matalassa vedessä loikoo vanha rana
Se onko tuttu sana?
No se on se sammakkojen suku
tällä yllään vielä puku
puvun takissa musteläiskä
Mikä ihmeen häiskä?
- Mää sen musteläiskätestin lestin..
niin kun mä sain sen pestin
mä keksin oivan muotin, mä sisältöä tuotin
rana supattaa sammakon suulla
mutta kukas sitä voisi kuulla
Kaislat kahisevat, ranaa raukaisee
ukko majan oven aukaisee
ottaa huikkaa pullon suusta, puheleepi kuulle kuusta
eikö taaskaan mistään muusta, haapana huokaisee
Taivaalle ukko tuijottelee, aurinkoja, kuita
ei kurnuttajaa kuule, ei kuulijoita muita
- Aurinkokunnat monet, minä ne löytänyt oon
piirtänyt tähtien meren, maankuuluun kartastoon
Kuu retkottajan valaisee
ukko sen vesikivellä huomaa
mörähtäen tervehtii vanhaa veikkoa, kuomaa
sanat ovat turhia, ei ole yhteistä kieltä
ei olisi puhelussa mitään mieltä
Sanat ei johda mihinkään sanoo sammakkokin
- Siksi paperilla lätsyttelin mustejaloilla
olin avustaja kauan sitten, erään professorin
ja paperista toiseen, kuljin aika tovin
-Koko lammen lätsytellen, räpylöillä taiteilin
kun mä vapaudesta haaveilin
se oli tilataidetta, mut en saanut työstä mainetta
Karkasin eväskorissa, kunnes olin taas turvassa
lammen sorissa
Nyt luulevat taiteeni olevan, sen lekurin aivotyötä
tämän kerrottuani, toivotan yölle hyvää yötä