Luukkonen: DSM-5: Merkkisysteeminen diagnostiikka

[Riidankylväjä]

Emerita

[Psykopatologia]

Siellä on Task Forcessa kaksi naista Text-editoreina,
tohtoreita, kuten ilmeisesti sinäkin.

[Riidankylväjä]

Tohtorit eivät taida olla feministejä?

[Psykopatologia]

Liite 1 DSM-5: ORGANISAATIOITA (25) & IHMISIÄ (1/3)

Kohdissa II–VIII *merkityt kuuluvat Task Forceen.
Kohdissa I–VIII merkintä -> viittaa ko. organisaation numeroon & jäsenyyteen.

(I) DSM-5 Task Force, Members (35 mainittu)

Task Force Chair (2006–2013) David J. Kupfer (1941–), MD; Professor, Department of
Psychiatry, University of Pittsburgh School of Medicine -> V,1Chair; VI,1,5,6; VII; VIII

Task Force Vice Chair (2006–2013) Darrel A. Regier (1944–), MD, MPH; APA Director
(Division of Research); Harvard Medical School (MGH) -> II; VI,1; VII; VIII

Task Force Research Director William E. Narrow (1957–), M.D, MPH; APA Assocate
Director (Division of Research); University of Chicago -> II; VI,1,3,5,6; VIIChair

Dan G. Blazer, MD, PhD, MPH, Duke University. -> VI,2
Jack D. Burke Jr., MD, MPH, Cambridge Health Alliance. -> VII
William T. Carpenter Jr., MD, University of Maryland. -> V9Chair; VI
F. Xavier Castellanos, MD, New York University. -> V,1Co-Chair; VI,2
Wilson M. Compton, MD, MPE, National Institute on Drug Abuse. -> V,13; VI,1,2
Joel E. Dimsdale, MD, University of California, San Diego. -> VI,4
Javier I. Escobar, MD, MSc, University of Medicine and Dentistry of New Jersey.->VI,3,4
Jan A. Fawcett, MD, University of New Mexico. -> V,5Chair, VI,1
Bridget F. Grant, PhD, PhD, Nat. Inst. on Alcohol Abuse and Alcoholism; 2009–. ->V,13
Steven E. Hyman, MD, Harvard University; member 2007–2012. -> VI,1Chair
Dilip V. Jeste, MD (1944–), University of California, San Diego; 2007–2011;
... APA President 2012 – May 2013. -> V,6Chair emeritus; VI,4
Helena C. Kraemer, PhD, Stanford University. -> VI,I
Daniel T. Mamah, MD, MPE; Washington University in St. Louis. -> VI,2
James P. McNulty, AB, ScB, Mental Health Consumer Advocates of Rhode Island.
... (kuluttajien edustaja)
Howard B. Moss, MD, University of Pennsylvania School of Medicine; 2007–2009.
Charles O'Brien, MD, PhD, University of Pennsylvania . -> VI,1, VIII
Roger Peele (1930–), MD, DLFAPA, Montgomery County Government (retired); -> VI,3
... APA Secretary 2012–2013.
Katharine A. Phillips, MD, Brown University. -> V,2Chair, VI,1
Daniel S. Pine, MD, Nat. Inst. of Mental Health (NIMH). -> V,3Chair, VI,2Chair Emeritus
Charles F. Reynolds III, MD, University of Pittsburgh. -> V, 11, VI,4
Maritza Rubio-Stipec, ScD, University of Puerto Rico.
David Reed Shaffer (1946–), MD, FRCP, FRCPsych, Columbia University, NY. -> V,1
Andrew Edward Skodol II (1945–), MD, University of Arizona, Tucson. -> V,8, VI,2
Susan Elizabeth Swedo, MD, National Institute of Mental Health (NIHM). -> V,7Chair
B. Timothy Walsh, MD, Columbia University. -> V,4, VI,4
Philip S. Wang, MD, DrPH, National Institute of Mental Health; 2007–2012. -> VI,3
William R. Womack, MD, University of Washington. -> VI,3
Kimberly Ann Yonkers, MD, Yale University. -> VI,3Chair
Kenneth J. Zucker, PhD, University of Toronto. -> V,10
Norman Sartorius (1932–), MD, PhD, FRCPsych, International Consultant -> VIII

Text Editor Susan K. Schultz, MD, University of Iowa -> V,9, VI,2Chair Emerita; VIII
APA Text Editor Emily A. Kuhl, PhD, University of Florida -> II

[Psykopatologia]

Liite 2 DSM-5: PD Work-Group & persoonallisuushäiriöt



*Chair Andrew Edward Skodol II (1945–), MD; University of Arizona. -> VI,2
Co-Chair John M. Oldham (1940–), MD, MS; The Menninger Clinic, Houston;
... psychoanalyst (APsaA). -> V,1
Text Coordinator Robert Frank Krueger (1970–), PhD; University of Minnesota.
Renato Daniel Alarcón (1942–), MD, MPH; Mayo Clinic, Rochester, MN. ->6,3
Carl Compton Bell (1947–), MD; University of Illinois at Chicago.
Donna S. Bender (1960–), PhD; University of Arizona.
Lee Anna Clark (1951–), PhD; University of Notre Dame. -> VI,6
William John Livesley (1940’s–), MD, PhD, RSC; Prof. emeritus (University
... of British Columbia, Vancouver, Canada); member 2007– April 2012, resigned.
Leslie Charles Morey (1969–), PhD; Texas A & M University. -> VI,3
Larry J. Siever (1947–), MD; Mount Sinai School of Medicine (New York)
Roel Verheul (1969–), PhD; De Viersprong Institute (Nederland);
... member 2008 – April 2012, resigned.

Personality Disorders (PDs) 645–684 (40 p.)
Criteria: General Personality Disorder 646

Cluster A Personality Disorders 649
301.0 (F60.0) Paranoid Personality Disorder (PPD) 649
301.20 (F60.1) Schizoid Personality Disorder (SzPD) 652
301.22 (F21) Schizotypal Personality Disorder (STPD) 655

Cluster B Personality Disorders 659
301.7 (F60.2) Antisocial Personality Disorder (APD) 659
301.83 (F60.3) Borderline Personality Disorder (BPP) 663
301.50 (F60.4) Histrionic Personality Disorder (HPD) 667
301.81 (F60.8) Narcissistic Personality Disorder (NPD) 669

Cluster C Personality Disorders 672
301.82 (F60.6) Avoidant Personality Disorder (AvPD) 672
301.6 (F60.7) Dependent Personality Disorder (DPD) 675
301.4 (F60.5) Obsessive-Compulsive Personality Disorder (OCPD) 678

Other Personality Disorders 682
310.1 (F07.0) Personality Change Due to Another Medical Condition (PCSAMD) 682
301.89 (F60.89) Other Specified Personality Disorder (OSPD) 684
301.9 (F60.9) Unspecified Personality Disorder (UPD) 684

(Suluissa vastaava ICD-10-koodi)

[Psykopatologia]

..... .....

Chairman George Neeles Raines (1908 – 1959): DSM ("One"), 1952

Chairman Ernest Matsner Gruenberg (1915 – 1991): DSM-II, 1968

Chairperson Robert Leopold ("Bob") Spitzer (1932–): DSM-III, 1980
Chair Robert Leopold ("Bob") Spitzer (1932–): DSM-III-R, 1987

Chairperson Allen J. ("Al") Frances (1942–): DSM-IV, 1994

Co-Chairperson and Editor Michael B. First (1956–): DSM-IV-TR, 2000

Chair David J. Kupfer (1941–): DSM-5, 2013

[Psykopatologia]

Stewen Edward Hyman (1952-):
Timeline | The development of a diagnostic classification system for mental disorders (2013)
http://www.nature.com/nrn/journal/v8/n9 ... 18_I1.html

[Psykopatologia]

(I) DSM-5 Task Force, Members (35 mainittu)

Task Force Chair (April 2006–2013) David J. Kupfer (1941–), MD; Thomas Detre Prof, Dep. of Psychiatry,
Univ. of Pittsburgh School of Medicine. -> V,1Chair; VI,1,5,6; VII; VIII

Task Force Vice Chair (April 2006–2013) Darrel Alvin Regier (1944–), MD, MPH; APA Director (Division of Research);
Prof, Harvard Medical School (MGH). -> II; VI,1; VII; VIII

Task Force Research Director William E. Narrow (1957–), M.D, MPH; APA Associate Director (Division of Research);
Prof, University of Chicago -> II; VI,1,3,5,6; VIIChair

Dan German Blazer II (1944–), MD, PhD, MPH; Prof, Duke University. -> VI,2

Jack Denning Burke Jr (1949–), MD, MPH; Prof, Chairman, Camb.Health Alliance. ->VII

William T. Carpenter Jr (1936–), MD; Prof, U. of Maryland, Baltimore. -> V9Chair; VI

Francisco Xavier Castellanos (1953–), MD, MS, AB; Prof, NYU. -> V,1Co-Chair; VI,2

Wilson M. Compton III (1959–), MD, MPE; Director (Div.), NIDA/NIH. -> V,13; VI,1,2

Joel Edward Dimsdale (1947–), MD; Prof Emeritus (U.of California, San Diego).-> VI,4

Javier I. Escobar (1943–), MD, MSc; Prof, U. of Medicine & Dentistry of NJ. ->VI,3,4

Jan Alan Fawcett (1934–), MD; Familia Med.Center, Santa Fe; U.of NM.->V,5Chair, VI,1

Bridget Florence Grant, PhD,PhD; Ch, Epidem.& Biometry, NIAAA. Mem.2009–.->V,13

Steven Edward Hyman (1952–), MD; Dir, Stanley C./Broad. Mem.2007–12. ->VI,1Chair

Dilip Vishwanath Jeste (1944–), MD (1944–); Prof, U. of California. Member 2007–11;
APA President 2012 – May 2013. -> V,6Chair Emeritus; VI,4

Helena Chmura Kraemer (1937–), PhD; Prof Emerita (biostatistics), Stanford Univ.->VI,I

Daniel T. Mamah (1974–), MD, MPE; Washington University in St. Louis. -> VI,2

James P. McNulty, AB, ScB (Brown University); Mental Health Consumer Advocates
of Rhode Island. (Kuluttajien edustaja)

Howard Barry Moss (1950–), MD; U. of Pennsylvania School of Med. Mem. 2007–09.

Charles Patrick O'Brien (1939–), MD, PhD; Prof, Univ. of Pennsylvania. -> VI,1, VIII

Roger Peele (1930–), MD, DLFAPA; retired (Montgomery County Government);
APA Secretary 2012–2013. -> VI,3

Katharine Anne Phillips (1955–), MD; Prof, Brown University. -> V,2Chair, VI,1

Daniel Samuel Pine (1963–), MD; Chief, NIMH. -> V,3Chair, VI,2Chair Emeritus

Charles Felder Reynolds III (1947–), MD; Prof, University of Pittsburgh. -> V,11, VI,4

Maritza Rubio-Stipec (1951–),ScD; U.of P.Rico.->Task Force Dir.of Methods&Statistics

David Reed Shaffer (1946–), MD, FRCP, FRCPsych; Prof, Columbia U (NY). -> V,1

Andrew Edward Skodol II (1945–), MD; Res. Prof, U. of Arizona, Tucson. -> V,8, VI,2

Susan Elizabeth Anderson Swedo (1965–), MD; Chief, NIHM. -> V,7Chair

Bernard Timothy Walsh (1946–), MD; Prof, Columbia University. -> V,4, VI,4

Philip S. Wang (1962–), MD, DrPH; Debuty Director, NIHM. Member 2007–12. ->VI,3

William M. Womack (1936–), MD; Ass. Prof Emeritus (Univ. of Washington). ->VI,3

Kimberly Ann Yonkers (1957–), MD; Prof, Yale University. -> VI,3Chair

Kenneth J. Zucker (1950–), PhD; Prof, University of Toronto. -> V,10

Norman Sartorius (1935–), MD, PhD, FRCPsych; Prof, International Consultant.->VIII

Text Editor Susan K.Schultz (1963–), MD, Prof, U.of Iowa.-> V,9, VI,2Chair Emerita, VIII

APA Text Editor Emily Ann Kuhl (1978–), PhD (University of Florida). -> II

[Psykopatologia]

Professori Ulrik Fredrik Malt (1946-) Oslo tingrett 8. kesäkuuta 2012

[Psykopatologia]

2.1. Deskriptiivinen merkkisysteeminen diagnostiikka



Oslo tingrett 8.6.2012: Selin professori Malt, jota ensimmäisen mielentilatutkimuksen (10.8.– 29.11. 2011)
tekijät – Torgeir Husby (s. 1951) ja Synne Sørheim (s. 1966) – katsovat. Heidän takanaan on lautamies Ernst
Henning Eielsen (s. 1966) ja toinen ammattituomari Arne Lyng (s. 1962) Vihreän kirjan takana istuu päätuomari
Wenche Elizabeth Arntzen (s. 1959).


2.1.1. J o h d a n t o

Anders Behring Breivikin (s. 13.2.1979 Oslo) oikeudenkäynnissä (16.4.– 22.6. 2012) psykiatrian professori Ulrik Fredrik Malt (s. 1946)
oli 8. kesäkuuta asiantuntijatodistajana. Hän heilutti käsissään kahta kirjaa ja totesi, että näiden pohjalta psykiatrinen diagnoosi tehdään.
Oikeassa kädessä oli ”sininen kirja” (ICD-10:n diagnostic guidelines, 1992) ja vasemmassa ”vihreä kirja” (criteria for reseach, 1993).
(Oslo tingrett oli valtuutuksessaan 29.7.2011 esittänyt, että diagnoosi asetetaan ICD:10:n mukaan.)
_

[Psykopatologia]

_____________________________________________________________________________________________________________________________________

Anders Behring Breivik (s. 13.2.1979 Oslo) suoritti terroristiset murhansa perjantaina 22.7.2011. Oslon pommiräjähdykseen kuoli 8 ihmistä, ja Utøyan verilöylyssä (saaressa 569 ihmistä) sai surmansa 69 (67 luoteihin). Oikeudenkäynti pidettiin Oslo tingrettissä 16.4.– 22.6. 2012. Breivikille tehtiin kaksi varsinaista mielentilatutkimusta; Google: ”Rettspsykiatrisk erklæring” (VG); ”Forensic psychiatric statement (Document)”

1) Rettspsykiatrisk erklæring, tutkimus 10.8.– 29.11. 2011: s y y n t a k e e t o n
Torgeir Husby (s. 1951) & Synne Sørheim (s. 1966), 29.11.2011, 239 s.
F20.0 Paranoidinen skitsofrenia
F55 Riippuvuutta aiheuttamattomien aineiden väärinkäyttö (steroidit, kofeiini, efedriini ja asetosalisyylihappo).
Den rettsmedisinske kommisjon (DRK) hyväksyi tutkimuksen 22.12.2011.

2) Rettspsykiatrisk erklæring, tutkimus 29.2.– 10.4.2012: s y y n t a k e i n e n
Terje Tørrissen (s. 1960) & Agnar Aspaas (s. 1955), 10.4.2012 [täydennetty 23.5.2012], 284 s. [273 + 11]
F60.8 Muu määritetty persoonallisuushäiriö: narsistinen persoonallisuus(häiriö)
F60.2 Epäsosiaalinen persoonallisuus(häiriö)
F55 Riippuvuutta aiheuttamattomien aineiden väärinkäyttö
DRK ei hyväksynyt lausuntoa edes lisäselvitysten jälkeen; lisäperustelut jäivät tulevan oikeudenkäynnin varaan (alla).
______________________________________________________________________________________________________________________________________

Breivikin oikeudenkäynnissä psykiatrian professori Ulrik Fredrik Malt (s. 1946) oli asiantuntija-todistajana 8. kesäkuuta (yllä). Hän heilutti käsissään kahta kirjaa ja selvitti, että niiden pohjalta psykiatrinen diagnoosi tehdään. Hänellä oli oikeassa kädessään ”sininen kirja” (ICD-10:n diagnostic guidelines, 1992) ja vasemmassa ”vihreä kirja” (criteria for reseach, 1993). (Oslo tingrett oli mandaatissaan 28.7.2011 esittänyt, että diagnoosi asetetaan ICD:10:n mukaan.) Malt eteni power point -esitykseen, jossa hän kohta kohdalta kävi läpi Green bookissa esitettyjä kriteereitä. (Myöhemmin Breivikin asianajaja Geir Lippestad (s. 1964) esitti protestin siitä, että Malt oli esittänyt ikään kuin toisen mielentilatutkimuksen!)

Malt esitti – mielestäni oikein – että skitsofrenian ja epäsosiaalisen persoonallisuuden diagnostiset kriteerit eivät täyty mutta että narsistisen persoonallisuuden kriteerit pätevät. Hän toi myös esiin (oikein), että F22.0 harhaluuloisuushäiriö (paranoidinen psykoosi) voisi tulla kyseeseen. – Jostain Malt oli saanut päähänsä, että Breivik saattaisi kärsiä Aspergerin oireyhtymästä ja siihen liittyvästä Touretten syndroomasta (mikä Tørrissen & Aspaas todistelussaan kumosivat).

Vaikka kriteerien määrittelyt ovat melko selkeitä, niiden tulkinta voi olla ongelmallista. Oikeudenkäynnissä esimerkiksi skitsofrenian kriteeristä muut itsepintaiset harhaluulot (G1.d) debatoitiin ankarasti: Husby & Sørheim pitivät kiinni kannastaan, että Breivikin deluusiot olivat bisarreja, kun taas muut katsoivat niiden olevan kernaammin ei-bisarreja.

Norjan lain mukaan psykoottisuus merkitseee automaattisesti syyntakeettomuutta: ”kausaliteettia” syytteenalaisen teon ja psykoottisuuden välillä ei edellytetä. Toinen mielentilatutkimus tehtiin ”yleisön pyynnöstä”. Kukaan Breivikin tavannut asiantuntija ei tuonut kirjallisesti esiin diagnoosia, joka olisi ollut paitsi oikea, myös poliittisesti korrekti: F60.0 Epäluuloinen (paranoidinen) persoonallisuus (häiriö), fanaattinen (kiihkomielinen) tyyppi. (Vaikka diagnoosi narsistinen persoonallisuus on oikein, se ei ole riittävä.)

[Psykopatologia]

2.2. Esimerkki: kusipään diagnostiset kriteerit
____

1 Ottaa perskännit ainakin kerran viikossa.
2 On uskoton aina kun siihen tarjoutuu tilaisuus.
3 Jäädessään kiinni kolttosistaan pyrkii vierittämään syyn muille.
4 On ainakin kerran jäänyt kiinni näpistyksestä.
5 Asettaa sosiaalisen menestyksen ja/tai tienaamisen ihmissuhteiden edelle.
6 Valehtelu on ikään kuin toinen toinen luonto.
7 Rehvastelee seksuaalisilla valloituksillaan.
8 Pitää itseään hyvänä tyyppinä.

9 On korostuneen tarkka henkilökohtaisesta hygieniastaan.

[Kahvi]

2.2. Esimerkki: kusipään diagnostiset kriteerit
____

1 Ottaa perskännit ainakin kerran viikossa.
2 On uskoton aina kun siihen tarjoutuu tilaisuus.
3 Jäädessään kiinni kolttosistaan pyrkii vierittämään syyn muille.
4 On ainakin kerran jäänyt kiinni näpistyksestä.
5 Asettaa sosiaalisen menestyksen ja/tai tienaamisen ihmissuhteiden edelle.
6 Valehtelu on ikään kuin toinen toinen luonto.
7 Rehvastelee seksuaalisilla valloituksillaan.
8 Pitää itseään hyvänä tyyppinä.

9 On korostuneen tarkka henkilökohtaisesta hygieniastaan.

Eikös tästä ollut ihan oma ketjunsa?

[Kahvi]

Muistin oikein:

Kusipää / deskriptiivinen diagnostiikka
viewtopic.php?f=8&t=9715

[Psykopatologia]

Uudessa DSM-5:ssä (2013: 810) ero bisarrien ja nonbisarrien harhaluulojen välillä on häivytetty;
ts. deluusio, per se, ”kelpaa” sekä skitsofreeniseen että paranoidiseen psykoosiin

[Golden flower]

^Millä konstilla harhaluulot todennetaan? Bisarrit harhat useimmiten lienevät aika helposti todennettavissa harhoiksi, mutta miten on ei-bisarrien harhojen kanssa?

[Psykopatologia]

^Millä konstilla harhaluulot todennetaan?
Bisarrit harhat useimmiten lienevät aika helposti todennettavissa harhoiksi,
mutta miten on ei-bisarrien harhojen kanssa?

Paranoia vera vrt. (paranoidinen) skitsofrenia - oikeuspsykiatrisia vinjettejä
1.1.2012 02:33 Pertti Luukkonen

http://perttiluukkonen.puheenvuoro.uusi ... vinjetteja

[Psykopatologia]

2.2. Esimerkki: kusipään diagnostiset kriteerit

DSM:n kirjoittajat ovat kuvanneet käytettyä diagnostista menetelmää deskriptiivi-seksi. Tässä ei sinänsä ole mitään uutta, sillä psyykkisten häiriöiden luokittelu on aina ollut kuvailevaa; ts. millaisin oirein ja merkein ko. häiriö manifestoituu. DSM:ssä on aina myös korostettu, että ote on epäetiologinen ja epäteoreettinen; ts. syyhyn tai syihin ei ole otettu kantaa eikä myöskään ole haluttu tukeutua (”puolueellisesti”) mihinkään tiettyyn oppirakennelmaan (esimerkiksi psykoanalyysiin tai oppimis- tai kognitiiviseen psykologiaan ym.).

Poikkeuksina epäetiologisuudesta on esitetty ns. orgaaniset psyykkiset häiriöt, joissa ”syynä” on ajateltu olevan joku somaattinen sairaus tai kemikaali yms, sekä sopeutumishäiriöt ja traumaattiset häiriöt, joiden ”syynä” on stressi tai kestokyvyn ylittävä psyykkinen kuormitus. Moinen syy on kuitenkin vain osatotuus: esimerkiksi aivokupan tuottaman psykosyndrooman kuva riippuu myös ihmisen psyykkisestä organisaatiosta ja hänen psykohistoriastaan ym. Sama koskee myös traumaattisia tiloja. Muutenkin DSM (1980–) on (ollut) traumaattis-ten häiriöiden suhteen hakoteillä: ei ole käsiteanalyyttisestikään ongelmatonta ottaa diagnostisiin kriteereihin mukaan ajateltuja syy-tekijöitä ja näin asettaa traumaattiset häiriöt aivan poikkeukselliseen asemaan suhteessa muihin häiriöihin.

Vaikka psyykkisten häiriöiden biologiasta on 1990-luvulta lähtien tullut karttuvaa tietoa (geneettisiä, neurobiologisia ja kuvantamislöydöksiä ym.), tapahtuu diagnosointi kuitenkin pääasiassa ulkoisten karakteristikoiden pohjalta (oireet ja käyttäytyminen ym.). Myös psyykensisäiset asiat ovat olennaisia (ajattelu ja tunteet yms.), mutta niistä on vaikeampi saada selkoa. (Psykologisten testausten osuus diagnosoinnissa on käynyt yhä niukemmaksi.) Tilanne on toinen somaattisissa sairauksissa, joissa diagnosointi perustuu tautiin liittyvän fysiologian ja mahdollisesti myös bakteriologian ja virologian tarkkaan tuntemukseen. Myös laboratorio on auttamassa. Esimerkiksi jos löydöksenä on Mycobacterium tuberculosis, on diagnoosi selvä ulkoisista oireista riippumatta. Psyykkisissä häiriöissä ei ole mitään pitäviä biologisia markkereita, ja jos somaattisia löydöksiä on, voi olla epäselvää, mikä on syy ja mikä seuraus.

Täten psykiatrinen diagnosointi on yhä deskriptiivistä, mikä ei suinkaan ollut DSM:n keksintö. Varsinainen uutuus, vuodelta 1980 (DSM-III), oli deskriptiivinen merkkisysteeminen ote, joka tuli ICD-10:een (1992) vasta vuonna 1993 (Green book). Merkkisysteemisessä otteessa kliinikot keräävät teorian, kirjallisuuden ja potilastapausten (empirian) pohjalta edustavan näytteen johonkin häiriöön liittyvistä karakteristikoista, joista tehdään alustava asteikko kenttäkokeita varten. Esimerkkinä olkoon ”kusipään” (alustavat) diagnostiset kriteerit:

Kusipään diagnostiset tutkimus-kriteerit:

1 Ottaa perskännit ainakin kerran viikossa.
2 On uskoton aina kun siihen tarjoutuu tilaisuus.
3 Jäädessään kiinni kolttosistaan pyrkii vierittämään syyn muille.
4 On ainakin kerran jäänyt kiinni näpistyksestä tai muusta pikkurikollisuudesta.
5 Asettaa sosiaalisen menestyksen ja/tai tienaamisen ihmissuhteiden edelle.
6 Valehtelu on ikään kuin toinen luonto.
7 Rehvastelee seksuaalisilla valloituksillaan.
8 Pitää itseään hyvänä tyyppinä.

9 On korostuneen tarkka henkilökohtaisesta hygieniastaan.

Kenttäkokeiden tuloksissa tarkastellaan skaalan riittävää (yksi-)dimensionaalisuutta mm. korrelaatioanalyysien avulla. Asteikkojen osioiden (items) tulisi korreloida positiivisesti toistensa kanssa. On ilmeistä, että itemi no 9 olisi nolla- tai negatiivisessa korrelaatiossa muiden kanssa, joten sitä ei otettaisi mukaan valmiiseen skaalaan. Toisaalta kahdesta korkeasti korreloivasta osiosta (r +0,85) vain toinen otettaisiin. Asteikkoon hyväksytyt itemit saattaisivat korreloida toisiinsa käytännössä n. 0,30 - 0,50+. Yksittäisen osion korrelaatio kokonaispistemää-rään (summaan) olisi tätä korkeampi. (Korrelaatioanalyysin jälkeen myös faktorianalyysia voitaisiin käyttää.)

Arvioija-*reliabiliteettia tutkitaan laskemalla korrelaatioita eri arvioitsijoiden välillä (Jacob Cohenin (1923 – 1980) kehittämät kappa-kertoimet). Validiteettia tutkitaan katsomalla kuinka hyvin kusipää-asteikko erottaa väestössä ”oikeita” kusipäitä normaaleista.

Kusipää-skaala saattaisi täten muodostua osioista 1 – 8. Vielä tulisi valita (ongelmallinen) ”oikea” katkaisukohta kusipäille/normaaleille. Jos laitetaan (väljästi) 4/8, kusipäiksi saattaa tulla liikaa niitä, jotka oikeasti ovatkin normaaleita, ja päin vastoin. Jos asetetaan (tiukasti) 6/8, osa oikeasti kusipäistä näyttäytyykin normaaleina.

Deskriptiivinen (kuvaileva) merkkisysteeminen diagnostinen ote parantaa nimen omaan reliabiliteettia, ei niinkään validiteettia.


2.3. Merkkisysteemi vrt. psykopatologia

[Golden flower]

Kusipään diagnoosikriteeristössäsi on mielestäni huomattavasti vähemmän tulkinnanvaraa kuin aidoissa diagnostisissa kriteereissä. Diagnoosin selvittäminen noiden kriteerien perusteella lienee helpohkoa, jos potilas vaan puhuu totta. Onko valehtelun selvittäiseen kikkakolmosia?

Aiempaan kysymykseeni palatakseni, ymmärsinkö oikein, että ilmeisesti siis potilaan oletukset tulkitaan harhaluuloiksi, jos hän ei pysty antamaan lääkärin mielestä tarpeeksi loogisia perusteita niille? Entä jos potilaalla on ilmaisun vaikeutta?

[Psykopatologia]

Vissiin ymmärsit "oikein".