.
M i l l e r, Alice (1923–2010),
puolalais-sveitsiläinen (1946–) psykologi. Kirjassaan Lahjakkaan lapsen tragedia ja todellisen itseyden etsintä [1978] 1986, uud. laitos 1995 The Drama of Being a Child, suom. 1996) Miller ikonoklastisoi lapsuutta ja popularisoi kasvamiseen liittyvää problematiikkaa.
Lahjakkaan lapsen syndrooman pääkohdat:
1) Vanhemmat pyrkivät narsistisesti tekemään lapsistaan itsensä kopioita tai jatkeita joko "suoraan" tai kompensatorisesti; so. lasten tulisi olla jotain, mitä he eivät itse ole saavuttaneet. Lahjakkaat saattavat herkemmin tajuta vanhempiensa narsistiset toiveet, vaikka niitä ei olisi suoraan sanottukaan.
2) Lapset suojelevat vanhempiaan ja rationalisoivat julmuudenkin hyväksi ja oikeudenmukaiseksi kasvatustoimeksi.
Alice Miller kuollut (tällä foorumilla):
viewtopic.php?f=8&t=1026
M i l l e r, George Armitage (1920–),
yhdysvaltalainen kognitiivinen psykologi. Ks. maaginen numero seitsemän, TOTE.
M i l l e r, Neal Elgar (1919–1998),
yhdysvaltalainen neo-hullilainen psykologi, sosiologi John Dollardin (1900-1980) työtoveri. Dollard ja Miller pyrkivät yhdistämään psykoanalyysia ja oppimispsykologiaa kirjassaan Culture and Psychoterapy (1950). Dollard, Miller et al. (1939): frustraatio – aggressio-hypoteesi: http: //psychclassics.yorku.ca/FrustAgg/index.htm
______________
Millerien merkitys yleisen psykologian kannalta on päin vastainen heidän kuuluisuuteensa nähden.
.
